lauantai 27. tammikuuta 2018

Rölli-kissa 2007-2018

Tämä muutosten vuosi alkoi harvinaisen kurjalla ja odottamattomalla muutoksella. Nimittäin tammikuun toisella viikolla rakas Rölli-kissamme kuoli äkilliseen sairauteen. Käänteet olivat dramaattisia: vielä päivällä eläinlääkäri vakuutti, ettei ole syytä huoleen, mutta illalla kissan vointi äkkiä romahti ja se menehtyi kuljetuslaatikkoon ennen kuin ehdimme eläinsairaalan päivystykseen.



Olen ollut aika järkyttynyt ja surullinen, ja tämä käänne onkin ollut yksi syy viimeaikojen epäaktiivisuuteen somessa ja blogissa. Rölli oli 10-vuotias, virkeä keski-ikäinen, eli luulimme voivamme iloita sen seurasta vielä hyvinkin 5-10 vuotta. Seurallisen, sosiaalisen ja - usein jopa rasittavuuteen asti - äänekkään lemmikin puuttuminen on kotona tuskallisen konkreettista. Onneksi meille jäi vielä Ulla, joka myös tuntee olonsa ilmeisen yksinäiseksi ja kiehnää ihmisten seurassa totuttua enemmän. Nyt kun tuosta kamalasta illasta on jo pari viikkoa, alamme kaikki vihdoin olla taas raiteillamme ja arki yhden kissan taloudessa alkaa tuntua uudelta normaalilta. 

Uutta kissaa emme aio harkita ainakaan muutamaan vuoteen. Ulla, joka täyttää tänä vuonna 14, saanee selviytyä elämänsä loppuvuodet ainokaisena lemmikkinä, kuten selvisi ensimmäiset kolme vuotta ennen Röllin tuloa.



Rölli oli mahtava persoona ja tavattoman kaunis kissa, jonka kaltaista ei toista tule koskaan. Sen elämästä kirjoitin viime vuonna kymmenvuotispostauksessa enemmän. Muita blogin kissajuttuja ja -kuvia löytyy kissat-tägin alta.

tiistai 23. tammikuuta 2018

Tervetuloa talvi: lehtikuvioinen alpakkaneule pitää lämpimänä


Pitäähän sitä joka talvi yksi neulepaita tai -takki neuloa! Tämänkertaisen työn pistin puikoille jo elokuussa mutta monenlaiset muut kiireet ja kiinnostukset kiilasivat sen edelle. Valmista tuli jouluksi, ja lämpöistä villatakkia onkin sydäntalvella tullut käytetyksi. Ulkokuvia en sitten millään saanut aikaiseksi, joten tässä taas tuotos vanhan ystäväni, kaukolaukaisimen kuvaamana. Varasin muuten hiustenleikkuuajan nämä kuvat nähtyäni - hyvästi niskaponnari!


Lämmin ja pehmeä harmaa lanka on alpakkaa, ja takin suunnittelu menikin tällä kertaa vähän eri reittiä kuin normaalisti. Ensimmäisenä vastaan tuli nimittäin lanka. Loppukesällä satuin Kalliossa liikkuessani poikkeamaan yhdelle kirpparille enkä voinut vastustaa vitosella mukaan lähtevää lankapussia. Arvelin pussista löytyvän lankaa noin 300 g ja risat, mukaan laitettu vyöte paljasti, että kyseessä oli jo tuotannosta poistunut Novitan Luxus Alpaca. Tästähän saa vaikka mitä!


Riittäisikö lankamäärä ihan villatakkiin asti? Novitan arkistoista löytyi juuri samaiselle langalle tehty vanha ohje (kevään 2010 lehdessä aikoinaan ollut), ja uskalsin lähteä tekemään s-kokoa (350 g lankaa), sillä yleensä Novitan ohjeissa menekki on ainakin minun käsialaani suhteuttaen ollut mitoitettu yläkanttiin. Lanka oli hieman karvaista, kuten alpakka joskus on, mutta oikein miellyttävää neuloa, ja lehtikuvio oli sopivasti mieleen jäävä mutta ei tylsä. Kuviolliset palat tulivatkin valmiiksi vallan nopeasti, mutta hihojen kohdalla alkoi tökkiä.

Ohjeessa hihat neulotaan "perinteisesti" hihansuusta aloittaen tasona ja joustinneuleella. Saatuani yhden hihan tikuteltua valmiiksi mieltä alkoi painaa kaksi asiaa. Ensinnäkin joustinneule hihassa tuntui yhtä aikaa liian paksulta ja epämukavasti käsivartta nuolevalta. Toisekseen jäljellä oleva langan määrä alkoi näyttää huolestuttavan pieneltä. Loppuisiko se kesken juuri kun toista hihaa olisi vaivaiset pari senttiä jäljellä? Siinä tapauksessa joutuisin purkamaan molemmat ja tekemään lyhyempinä versioina alusta.

Päädyin muokkaamaan ohjetta siten, että tein hihat poimimalla silmukat kädentieltä ja vaihdoin joustinneuleen pääosin sileäksi sekä neuloin hihat pyörönä. Bonuksena siis säästyin aika monen sauman ompelulta, mikä ei ole lempipuuhaani. Ratkaisu tuntui sen verta onnistuneelta, että kirjoitin ihan erillisen postauksenkin, miten sen järkeilin. Kaarrokkeen jälkeen neuloin hihoja yhtä aikaa, ja niin oli helppo käyttää lanka aivan viime metreihin saakka niin että hihoista tuli yhtä pitkät. Ja riittihän se lopulta mukavasti ihan täyspitkiin hihoihin.

Tämä postaus on osa Blogisisarten Tervetuloa talvi -postaussarjaa, jossa sarjan alkupäässä esitellään talvisia käsitöitä ja myöhemmin tulee muita sydäntalven fiiliksiin sopivia aiheita! Edellisinä päivinä on esitelty
- kakkuvuoasta tehty ovikoriste Lumisiivet-blogissa
- virkattu pipo ruutukuvioinnilla Kangaskorjaamolla-blogissa
- vauvan ensilapaset Craft Candidate -blogissa
- talvisen käsityöinnostuksen tuottamat säärystimet Maisan elämää luonnossa ja muualla -blogissa

Huomenna uutta kässäaiheista luettavaa löytyy MaarItse-blogista! Kaikki sarjan postaukset kootaan Oranssia-blogin ja Kivemman blogin teemasivuille.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Neulottuja ötököitä ja pikkueläimiä


Kummityttöni sai tänäkin vuonna joululahjaksi itse väkerrettyjä juttuja. Viime vuonna väsäsin neuleponin, tänä vuonna vuorossa oli hieman pienempiä olentoja. Jämälangat hupenivat hieman muotoutuessaan leppäkertuksi, amppariksi, sammakoksi, etanaksi ja pariksi sieneksi. Oli muuten mukavaa näpertämistä kesken olevan jättimäisen peittoprojektini vastapainoksi!


Vähän nolottaa myöntää, mutta näiden ohjeet on alkujaan suunniteltu kissan - ei lasten - leluiksi! Valitsin siis söpöimmät pikkukaverit Kissansilmukat-kirjasta, josta jo aikapäiviä kirjoitin blogiin. Jo kirja-arvostelua tehdessäni pohdiskelin, että ohjeet varmaankin ilahduttaisivat myös monenlaisessa muussa tehtävässä kuin kissanleluina. Aika näyttikin, että lemmikkien kiinnostus kissoille tehtyihin leluotuksiin  hiipui aika nopeasti, kun taas meillä kyläilleitä lapsia aiemman postauksen mato ja lisko kiehtoivat. Lapselle meneviä leluja en tietenkään täyttänyt kissanmintulla saati päästänyt kattien kynsittäväksi tai pureskeltavaksi.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Heippa 2017, tervetuloa 2018

On perinteisen vuosikatsauksen aika! Vuoden 2016 katsaus päättyi toteamukseen, että on vaikea kuvitella elämää vuoden päähän, sen verran suurten muutosten ja epävarmuuksien keskellä vuosi sitten elelin. Ainoa tavoite, jonka vuodelle 2017 asetin - selvitä kunnialla väitöksestä ja nähdä elämää sen jälkeenkin - toteutui. Kirjoitin jännittävästä päivästä vähän jälkijunassa blogiinkin.

Loppuvuosikin järjestyi lopulta paremmin kuin uskalsin vuoden alkaessa toivoa. Kesällä aloitin uuden, kivan työn Helsingissä ja sanoin heipat Turulle ja Onnibussille. Nykyinen projektihomma jatkuu vielä toukokuun loppuun. Sen jälkeen tuleekin sitten taas jotakin uutta. Alkavalle vuodelle on nimittäin jälleen luvassa isoja asioita, jotka tulevat näkymään blogissakin sitten aikanaan. Tiedän, että on ilkeää vihjailla salaisuuksista, mutta toistaiseksi uskallan kertoa vain, että syksyn aikana useampikin kolmikymppispostauksessa lausumistani unelmista otti hienovaraisia askeleita eteenpäin, ja suunnitelmat tarkentuvat kevään edetessä.

Väitösstressistä toivuttuani oli sopiva hetki tarkistaa elämäntapoja, sillä kuten viime vuoden katsauksessa kirjoittelin, stressaava 2016 tappoi kuntosali-innostukseni, ja tammikuun yritelmä ryhmäliikuntatunneille paluusta jäi yritelmäksi. Kesällä totesin, että en enää mahtunut vanhoihin kesävaatteisiin. Väitöksenjälkeisen elämän asettuessa uomiinsa voimavaroja oli käytettävissä enemmän, ja uusi yritys liikuntarutiinin palauttamiseksi onnistuikin paremmin. Vähän myöhemmin remppasin ateriarytminkin kuntoon. Syksyllä voinkin paremmin kuin pitkään aikaan, ja lokakuussa kaikki vaatekaapin housut menivät taas jalkaan.


Käsitöiden saralla tein kerrankin itselleni villasukat ja muina pikkutöinä annoin väikkärini ohjaajille sekä vastaväittäjälleni lapaset ja sukat. Talven isompi työ oli toiseen kertaan toteutettu palmikkoneuletakki, ja kevättalvella tuli tikuteltua vielä yksi pipokin. Pitkin talvea neuloin myös mekkoa, joka "sopivasti" kevään korvalla valmistuikin, kun säät muuttuivat paksulle vaatteelle liian lämpimiksi. Kesän tikuttelin superohutta pitsineulehuivia, joka odottaa edelleen pieniä korjauksia - ehkä ensi kesänä saatte kuvia siitä - mutta pienempiä töitä valmistui pari: salomoninsolmuilla virkattu kesähuivi, nopeat neuletossut, ja syksyn alkajaisiksi varsin suosituksi postaukseksi noussut solmupanta. Yhden simppelin paidan innostuin ompelemaankin.


Syksy menikin sitten pitkälti Kalevala-peittohurahduksen parissa. Joudun myöntämään, että peitto on vieläkin kesken, sillä yhdistämisvaiheessa iski väsymys ja tarve tehdä välissä jotain ihan muuta. Uusia käsitöitä on toki valmistunut vielä loppuvuoden aikana, mutta missäpä välissä niitä olisi blogiin kuvannut tässä keskitalven pimeydessä. Käsityöpostauksia on kuitenkin siis tulossa, kunhan aikaa, energiaa ja valoa löytyy!


Matkailu jäi vuonna 2017 vähän vähemmälle kuin aiempina vuosina, lähinnä siksi että lomapäivät olivat tiukilla. Itsehän en uudessa työssä kehdannut heti hirveästi vapaata pitää ja puoliso taas käytti syksyllä lomapäiviään opiskeluun. Alkuvuonna postailin kuitenkin vielä muistoja syksyn 2016 Andalusian-kiertomatkasta: jutut Sevillasta ja RondastaCordobasta sekä Cahorros de Monachilin patikkaretkestä sain postattua vasta vuoden vaihduttua. Keväällä piipahdettiin Lontooseen - josta retkeiltiin Oxfordiin - ja kesällä tehtiin viikonloppumatka Dubliniin. Syksyllä taas katseltiin kotipuolen nähtävyyksiä Vallisaaressa. Matkailua on kuitenkin luvassa myös alkavalle vuodelle: juuri naputeltiin varaukseen lennot Lissaboniin, siispä varaslähtö kevääseen odottaa maaliskuussa!


Vuoden 2016 katsauksessa kerroin, että kotikokkailuissa siirryimme pitkälti lihattomaan ruokavalioon, ja vuonna 2017 lihansyönti jäikin ihan satunnaisiin maisteluihin kiinabuffeteissa tai sukulaisten luona kyläillessä. Kesän reissuillakin selvisin syömättä possua, nautaa tai kanaa, ja ensimmäistä kertaa tilasin hienommassakin ravintolassa maistelumenun ilman lihaa. Jopa joulu meni koskematta kinkkuun, ei tehnyt yhtään mieli. Edelleen opettelen, että voisin tapahtumiin ilmoittautuessani ilmoittaa ruokavalion, mutta erityiskohtelun vaatiminen tuntuu vanhastaan kaikkiruokaiselle kovin vaikealta, etenkin kun edelleen pidän mahdollisena tarpeen vaatiessa joustaa ja syödä sitä mitä tarjotaan. Kokkailu jäi männävuonna blogissa aika pieneen osaan. Uuden työn myötä etätyöpäivät jäivät pitkälti historiaan, ja siksi yksinkertaisesti laitoin ruokaa paljon vähemmän ja nautiskelin lounasruokalan antimista. Myös elämäntaparemppaan kuului makean leipomisen vähentäminen, joten muffinsseja paistui entistä harvemmin.

Blogin suhteen uusi juttu oli, että pääsin mukaan Blogisisaret-verkostoon ja sitä kautta harrastukseen tuli taas se bloggaamisen alkuaikojen yhteisöllinen puoli, jota olinkin kaivannut. Blogisisarten kanssa muun muassa toteutettiin Tervetuloa syksy -postaussarja, järkättiin miitti, ja Instagramin puolella osallistuin hauskaan joulutorttukalenteriin.

Vuosikatsauksen loppuun olen tavannut heittää toiveita ja tavoitteita tulevalle vuodelle, mutta kuten alussa totesin, 2018 tulee olemaan isojen muutosten vuosi. Luulen, että tällä kertaa tavoitteeksi riittää pitää parhaansa mukaan pää, kroppa ja tärkeät ihmissuhteet kasassa taas vuosi kerrallaan. Ilolla, jännityksellä ja vähän kauhullakin odotan, mitä kaikkea vuoden aikana vastaan tuleekaan. Toivottavasti myös blogi ja sen vakilukijat pysyvät myllerryksissä mukana!

Vuoden 2016 katsaus on luettavissa täällä, vuosien 2014 ja 2015 yhdistetty kertaus täällä, sekä vuoden 2013 pikakelaus täältä.