tiistai 19. joulukuuta 2017

24 kysymystä joulusta (epäjouluihminen vastaa)

Bongasin Fit fat mama -blogista pienen jouluisen meemin, ja koska yhtäkään jouluaiheista postausta ei tässä blogissa ole nähty vuosikausiin, laitetaan nyt sentään yksi sellainen kerrankin tulemaan. Ehkä näistä vastauksista paljastuu, miksi en juuri kirjoita jouluvalmisteluista!




On joulun aika, mitä luet?

Samaa mitä muutenkin eli hyviä kirjoja :) Joululomalla nimenomaan on aikaa lukea kaunokirjallisuutta ja jättää työn puolesta lukeminen vähemmälle. Usein saan jonkin uudehkon romaanin myös lahjaksi ja pääsen sitten aloittamaan sen viimeistään junamatkalla joulunvietosta kotiin.

Suosikkijouluelokuva?

En katso jouluteemaisia leffoja. Odotan kuitenkin, että loman aikana on aikaa piipahtaa elokuvissa katsomassa uusin Star Wars.

Missä vietät mieluiten pyhät?

Ollaan jo vuosikaudet matkustettu jouluksi puolison sukulaisten luokse Pohjois-Pohjanmaalle. Päästään käymään siellä niin harvoin, että joululoma on luonteva aika reissata, ja jouluhössötyksen keskellä tulee väistämättä juhlafiilistä, vaikkei itse jaksaisikaan hössöttää. Bonuksena on tietty myös, että pohjoisempana on aika paljon todennäköisemmin jouluna lunta kuin pääkaupunkiseudulla.

Lempijoululaulu?

Tässä kohdin myönnän olevani sentimentaalinen ja vanhanaikainen. Tykkään Konsta Jylhän joululaulusta, Sylvian joululaulusta ja Tontusta. Pirtsakat rallatukset hajottavat päätä aika tehokkaasti, erityisesti kaupoissa pahimpaan ruuhka-aikaan.

Milloin avaatte lahjat?

Milloin mitenkin. Etukäteen saatuja lahjoja ei roudata joululomareissulle aattoa varten säästettäviksi, vaan avataan jo ennen joulua ja muutenkin paketteja tulee vähän tiputellen. Suurin osa toki avataan aattona yhdessä.

Osaatko nimetä kaikki joulupukin porot?

No en tod. Mutta niiden nimet ovat muutenkin ihan väärin, kuten yllä linkkaamassani tieteellisessä joululaulupotpurissa todetaan.

Mitä joulun traditiota odotat eniten tänä vuonna?

Tänä vuonna olen aika pahasti loman tarpeessa, joten eniten odotan lepäämistä ja useamman päivän breikkiä töistä. Ja tietty joulu on aina hyvä syy nähdä kauempana asuvaa perhettä ja sukua, niin omaa kuin puolison.

Oikea vai muovinen joulukuusi?

Oikea on parempi, ainakin niin kauan kuin ei itse tarvitse siivota neulasia :D Omassa kodissa meillä ei vielä koskaan ole ollut minkäänlaista joulukuusta, sillä ei ole joulua kotona koskaan vietetty. Jos vietettäisiin, ehkä hakisin jonkinlaisen aidon minikuusen.

Kaikkien aikojen suosikkisi jouluherkuista?

Rosollista olen tykännyt paljon jo lapsesta saakka. Muita herkkuja ovat sienisalaatti ja kaikki kalaruuat silakkarullista savusiikaan. Riisipuurosta ja luumukeitosta tykkään myös ihan perinteisinä versioina, ja tietty kaikenlaista joulumakeaa tulee syötyä myös.

Rehellisesti: kumpi on parempaa, lahjojen antaminen vai saaminen?

Kumpikin on parasta silloin, kun lahja oikeasti osuu kohdalleen. 

Oudoin saamasi lahja?

En muista saaneeni mitään kovin kummallisia lahjoja ikinä. Lapsena eniten ärsytti saada vuodesta toiseen monta kokoa liian isoja kerrastoja, isoimpiin niistä en varmasti vieläkään olisi kasvanut tarpeeksi.

Millainen lahjojen paketoija olet?

Huono, laiska ja ekologinen. En oikein tajua, miksi pitäisi nähdä kauheasti vaivaa pienen hetken olemassa olevaa pakettia varten. Ja niistä värillisistä papereista tulee ihan kamalasti jätettä, jota ei voi edes kierrättää. Jätän paketoimatta sen minkä voi, säästän ja käytän uudelleen sekä naruja, papereita että lahjakasseja. Jos uutta paperia tarvitaan, käytän ruskeaa pakkauspaperia tai sanomalehteä.

Miltä perinteinen joulupaitasi näyttää?

En käsitä sitäkään, että pitäisi olla jokin erityinen joulupaita. Reissuun pakkaan kyllä varmaan jonkinlaisen tavallisen punaisen villapaidan messiin, koska omistan sellaisia useita.

Oletko koskaan tehnyt piparkakkutaloa?

Kyllähän niitä lapsena joskus äidin kanssa yritettiin. Muistan, että se oli hermoja raastavaa räpeltämistä, jossa sokerilitku poltti sormet. Luulen, että jätän sen osaaville tulevaisuudessakin.

Suosikkipuuhasi joululomalla?

Laiskottelu, ihmisten tapaaminen, lukeminen, käsityöt ja ulkoilu (jos on hyvä sää).

On jouluaatto, mitä kupissasi on?

Glögiä.

Jos voisit ostaa ainoastaan yhden lahjan tänä vuonna, kuka sen saisi?

Puolisolle menisi.

Mitkä värit tekevät joulusi?

Kannatan perinteistä punaista ja vihreää, ympäri vuoden.

Mistä jouluperinteestä et pidä tai minkä skippaat vuosittain?

Skippaan aika montakin jouluperinnettä, mm. tänä vuonnakin kaiken leipomisen, siivoamisen ja koristelun. Jouluruuista skippaan ainakin maksalaatikon, mutta saa nähdä, selviänkö maistamatta kinkkua.

Oletko viettänyt joulua muualla kuin kotimaassasi?

En. Jos olisin ulkomailla 24. joulukuuta, tuskin viettäisin joulua ollenkaan.

On jouluaterian aika, mitä lautasellasi on?

Sitä mitä jouluaaton kyläpaikassa tarjotaan. 

Valkoiset vai värikkäät jouluvalot?

Valkoiset ehdottomasti: vilkkuvat värivalot ovat kamalia.

Kummasta pidät enemmän, jouluaatosta vai -päivästä?

Kaipa aatto se jouluisin hetki on.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Istutetun hihan neulominen ylhäältä alas

Neuloin tässä syksyn mittaan neuletakkia kirpputorilta ostamastani langasta, jota ei enää kaupasta löydy. Vitosen pussissa lankaa oli sen verran naftisti, että valitsin ohjeen tarkkaan: tähän se varmaan riittäisi. Ohjeen mukaan neuletakki tehtiin perinteisesti palasina ja ajatuksena oli noudattaa ohjetta kerrankin ihan kiltisti. Hihoja aloittaessani kuitenkin alkoi huolestuttaa: mitä jos lanka loppuisi sittenkin kesken ja toinen hiha jäisi muutamaa pöljää senttiä vajaaksi.

Päätinkin siis modailla ohjetta siten, että tekisin hihat alhaalta hihansuusta aloittamisen ylhäältä alas päin eli poimimalla aloitussilmukat yhdistetyistä etu- ja takakappaleista. Näin voisin tarpeen vaatiessa jättää hihat vajaamittaisiksi, jos lanka näyttäisi käyvän vähiin, enkä joutuisi purkamaan mitään.

Pähkäilin itsekseni, kuinka istutetun hihan ohje muutetaan ylhäältä alas neulottavaksi, ja lopputuloksesta tulikin aivan oivallisen siisti, selvästi parempi kuin irtonaisina paloina neulottavista hihoista yleensä. Minun tyylilläni kun ommeltu hihasauma tahtoo helposti kiristää tai muuten vain olla ruman näköinen, vaikka kuinka huolellisesti jäljittelisin silmukoita.


Miten tämä pähkäilyketju sitten meni? Toivottavasti osaan selittää sen riittävän ymmärrettävästi, jotta joku muukin vastaavaa ratkaisua haikaileva voisi saada hommaan apua!

1. Poimitaan silmukan hiha-aukon laidoilta. Poimittavien silmukoiden määrä on se, mitä irtonaisena neulottavassa hihassa on kaikkein leveimmässä kohdassa, siis ennen kaarroketta muotoilevia kavennuksia. Minun neuletakissani määrä oli 84 silmukkaa.

2. Vaikka kaikki silmukat onkin jo poimittu, aloitetaan neulominen yläosasta lyhennetyin kerroksin. Aloitussilmukoiden määrä on se, mikä alhaalta ylös neulottavassa hihassa jää pääteltäväksi aivan viimeiseksi kaarrokekavennusten jälkeen. Ohjeessa, jota seurasin, laskin ensimmäisen kerroksen silmukkamäärän vähentämällä leveimmän kohdan silmukkamäärästä kavennettavien silmukoiden määrän: 84 - 2x (5+2+14+4) = 34. Neuloin siis poimituista silmukoista ensimmäiseksi vain 17 silmukkaa olkasauman kummaltakin puolelta, sitten käänsin työn ja jatkoin tasona. Kuva selventää tässä kohdin, mitä tarkoitan!

3. Kerroksia pidennetään samaa tahtia kuin toiseen suuntaan neulottavassa hihassa tehtäisiin kavennuksia. Seuraa siis ohjeessa olevia kaarrokekavennuksia väärään suuntaan ja pidennä kerroksia yhdellä tai useammalla silmukalla niin kauan, että kaikki aluksi poimitut silmukat ovat käytössä ja hihaa voi alkaa neuloa pyörönä.

4. Jos ohjeessa on hihaan lisätään silmukoita kädensuusta kohti kainaloa, kavenna vastaavasti sopivin välimatkoin, jotta hihansuusta tulee oikean levyinen. Kerroksen vaihtumiskohta ja kavennuskohta tulee kainaloon, pidä siinä vaikka silmukkamerkkiä. Muista päätellä hihansuu joustavasti, sillä näin päin tehtynä se voi helposti jäädä kireäksi.



Kysy, jos ohjeessa jokin kohta oli vaikeasti selitetty! Teetkö neuleet ennemmin palasina vai yhtenä kappaleena?

tiistai 5. joulukuuta 2017

Minun bullet journalini


Taidan olla muodissa vähän jälkijunassa (kuten aina), mutta pitihän olla varma, että tämä intoilu ei jää lyhytaikaiseksi, ennen sen jakamista blogissa. Olen keväästä asti kantanut laukussani bujoa eli bullet journalia, siis sellaista uudentyyppistä modernia paperikalenterin ja organisoidun muistikirjan risteymää.

Tässä postauksessa en kuitenkaan jaa kuvia kauniisti kuvitetuista aukeamista, sillä minun bujoni on juuri niin pragmaattinen kuin itsekin olen. Ainoat piirrokset sen sivuilla ovat neuleohjeitten tuunailuun liittyviä kaaviohahmotelmia. Muutenkin sitä on täytetty sotkuisella käsialalla tärisevässä bussissa milloin milläkin kynällä, joka on sattunut mukana olemaan.

Haluankin lähinnä jakaa ideani siitä, millainen bujo minulla toimii. En nimittäin lähtenyt täyttämään sitä tyypillisten bujo-ohjeiden mukaan. Tyypillisesti mainitaan, että bujossa pitäisi olla vähintään neljä osaa: sisällys, "tulevaisuusloki", kuukausiaukeama ja päiväsivu (ks. perinteiset bujo-ohjeet esimerkiksi täältä englanniksi). Minun kirjastani näistä ainoastaan sisällysluettelo löytyy. Olenkin vähän epävarma, voiko minun organisoitua muistikirjaani kutsua bujoksi ollenkaan.

En tehnyt kalenterityyppisiä aukeamia, koska en pitänyt niitä ollenkaan tarpeellisina. Kalenterina olen jo vuosia käyttänyt kännykässä ja koneella toimivaa sähköistä kalenteria, joka tarvittaessa piippailee muistutellen, missä minun pitäisi milloinkin puolen tunnin päästä olla. Sähköisestä kalenterista kuitenkin puuttuvat ne tyhjät muistiinpanosivut, enkä ole oppinut hyödyntämään vaikkapa sähköisiä tehtävälistoja ollenkaan. Minun bujoni onkin kestoversio perinteisistä muistilapuista, ja ulkoistan sinne monenlaisia asioita, joita juolahtelee mieleen pitkin päivää mutta joita ei sitten enää myöhemmin muistaisikaan ilman ylös kirjoittamista.

Muistikirjastani löytyy muun muassa

- lista kirjoista, jotka pitää joskus lukea
- lista kirjoista, jotka olen tänä vuonna lukenut
- joululahjaideoiden lista (aloitettu syyskuussa)
- käsityöideoiden lista
- blogipostausideoiden lista

Lisäksi se sisältää kuukausittaisia tehtävälistoja, jotka sisältävät ärsyttäviä pikkuhommia, kuten hammaslääkäriajan varaaminen, joita aina lykkään ja unohdan tehdä. Puolivuotisen kuntokuurini ajalta kirjasin kuukausittaiset liikuntakerrat muistikirjaan, ja sinne täyttelin toisinaan ruokapäiväkirjaakin. Lisäksi sivuille on kertynyt käsitöihin liittyviä piirrusteluja sekä monenlaisia tilapäisiä tehtävä- ja ostoslistoja ja päiväkirjamaisia merkintöjä reissuihin ja tapahtumiin tai ihan vaan yksittäisiin silppuisiin ja sekaviin päiviin liittyen. Käytössäni oleva kirja on saman näköinen etu- ja takapuolelta: toisen kannen takana on arkiset muistiinpanot, toinen puoli taas toimii muistikirjana työasioissa, esimerkiksi kokouksissa ja seminaareissa, jos ei muuten ole tarvetta pitää läppäriä mukana.

Entä mitä muistikirjassani ei ole? Kuten jo totesin, kauniisti koristeltuja sivuja on turha etsiä. Ei löydy mietelauseita eikä muita värejä kuin kuulakärkikynänsinistä. Turhuuksia kyllä löytyy: bujoni on ensisijaisesti paikka, jonne voi matalalla kynnyksellä ulkoistaa mitä tahansa mieleen tulevaa. Koen kirjasta olevan minulle ihan konkreettista hyötyä, sillä muistiin kirjattuna asioita vain tulee tehdyksi helpommin: kun olen merkinnyt elokuun tehtävälistaan hammaslääkäriajan varaamisen, todella varaan sen ennemmin kuin siirrän sitä taas eteenpäin syyskuun listaan, ja kun ostoslistassa lukee, että kauneusmessuilta kannattaisi ostaa seerumia ja käsivoidetta, muistan ostaa niitä ja ehkä jättää sen kaappiin unohtuvan heräteostoskynsilakan ostamatta.

Entä kiinnostaako bujoilu ruudun sillä puolella? Pitäisikö oman muistikirjasi olla ensisijaisesti käytännöllinen vai nätti?