torstai 26. lokakuuta 2017

Virkkaushurahdus: Kalevala CAL


Tässä nelikossa lempparini on Suuri tammi alaoikealla.

Neulominen on minun juttuni, virkkaaminen taas vähän plääh. Siitä tulee etusormeen rakko ja tylsää, muhkuraista pintaa. Tai niin ainakin luulin. Luulin myös, etteivät yhteisölliset käsityötempaukset olisi minun juttuni. Minullahan on aina ideoita ilman muoti-ilmiöitäkin, ja tietyssä tahdissa etenevä projekti loisi liikaa paineita silloin, kun käsitöille ei vain ole tarpeeksi aikaa.

Sitten kaveri vinkkasi minulle Kalevala CAL -peittoprojektista. Liityin Fb-ryhmään kuulostelemaan, mitä tapahtuu - pitäähän suomen kielen tutkijan ja käsityöihmisen olla perillä tällaisesta jutusta. Ennen ensimmäisen ohjeen julkaisua ajattelin vielä, että vain seurailen ja laitan ohjeet muistiin odottamaan hetkeä, jolloin olisi tarvetta ja aikaa isolle peittoprojektille.

Näistä tykkään eniten alavasemmalla olevasta Tuonelan joutsenesta, joka oli kyllä aika vaikea!

Sitten tuli ensimmäinen ohje. Hommasta vinkanneen kaverin lisäksi pari muutakin tuttua ryhtyi virkkaamaan. No jos minäkin tämän palan kokeilen, ajattelin, ja kaivoin lankalaatikosta vuosia sitten tekemättä jääneisiin joululahjasukkiin varattua Seiskaveikkaa. Tein ensimmäisen palan, sitten toisen... ja kuudennentoista.

Toisena ruutuna julkaistu Sotkan pesä (yläoikea) oli huikean hauska tehdä!

Kaksi palasta viikossa on sen verran hidas tahti, että tänä kiireisenä syksynä olen juuri ja juuri pysynyt vauhdissa. Taukopäiviäkin on tullut sen verran, ettei rakkoja ole päässyt syntymään. Virkkuukoukuttavinta (pun intended) on se, että joka pala on erilainen ja joka ohjeessa oppii jotakin uutta. Ennen tätä projektia en ollut koskaan ennen tehnyt edes kohosilmukoita, nyt sujuu jo monimutkaiset erikoispylväätkin. Ryhmässä näkee erilaisia värisommitelmia ja väistämättä alkaa miettiä, millaisen yhdistelmän jämälangoistaan tällä kertaa keksisi. Kovin sosiaalinen kässäilijä en kyllä vieläkään ole (olen ryhmässä aika hiljaa), mutta selvästi minäkin jotakin tällaisesta yhteisöllisyydestä saan irti.

Muut käsityöt ovat jääneet paitsioon, ja jämälankoja on pitänyt täydentää uusilla kerillä. Vähän harmillista on, että ennen talven tuloa valmiiksi aiottu neuletakki on edelleen vailla hihoja, ja voi olla, että kukaan tuttu ei tällä kertaa saa itse tehtyä joululahjaa minulta. Yhtään palaa en ole vielä raaskinut jättää väliin yllä kerrotuista koukuttavista syistä johtuen. Peitostani taitaa siis tulla aika suuri. Välillä kyllä yritän muistuttaa itseäni, että ei haittaa ketään, vaikka vähän olisinkin jäljessä tai skippaisin edes ne vihjaillut ekstra-ruudut. Ja taas kuitenkin on sunnuntai, jonka istun sohvan nurkassa virkkuuni kanssa, jotta saan ryhmän kiinni ennen maanantaiaamun uutta ohjetta!

Kaikista ruuduista tähän asti lempparini on yläoikealla näkyvä Väinölän viljavat vainiot, vaikka jouduinkin sitä vähän purkamaan.

Muita Kalevala-peittoon tai muihin KAL/CALeihin hurahtaneita?

Kaikkien kuvissa näkyvien palojen ohjeet ja lisätietoa projektista ja sen tekijöistä löytyy siis Kalevala CALin omilta sivuilta!

4 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Kiva, kun innostuit peiton paloista. Näyttää niin hyvältä. Itselläni on vähän samanlaisia ajatuksia. En ole koskaan uskaltanut lähteä mukaan tällaisiin projekteihin. Mutta näköjään kannattaisi. Peitosta tulee varmasti ihana!

Katarimaria kirjoitti...

Kiitos, Kati! Uskon, että lähden johonkin KAL/CAL-juttuun kyllä jatkossakin, tosin en ehkä ihan heti keväällä, koska pitää saada pari aiemmin aloitettua juttuakin jossain välissä valmiiksi ja monenlaista hamstrattua lankaa odottaa tekeytymistään joksikin... Ehkä suosittelen kuitenkin aloittamaan jostakin pienemmästä yhteisöprojektista - tämä peittohomma oli vähän suuruudenhullu aloitus mutta niin vaan silti näyttää valmiiksi tulevan :D

Satu kirjoitti...

Aivan loistava idea. Olen miettinyt virkkausharrastuksen uudelleen aloittamista ja jokin tämmöinen olisi ihan huippujuttu.

Katarimaria kirjoitti...

Satu, tämä oli kyllä kiva ja inspiroiva - ja opettavainen, sillä osaan nyt hurjan monta erikoissilmukkaa, kun ennen en osannut yhtään!