lauantai 9. syyskuuta 2017

Viikonloppu Dublinissa: kulttuuria, olutta ja maisemia



Tänä kesänä matkailu jäi aika vähäiseksi, mutta ehdittiin sentään elokuussa pienelle viikonloppumatkalle. Reissu suuntautui Dubliniin ja oli ensimmäinen kertani Irlannissa, joskin osasin odottaa, että koska Englannin- ja Skotlannin-reissut ovat olleet menestyksiä, varmaan tuolla läntisemmälläkin saarella viihtyisimme. Kesän alussa aloitetun uuden työn myötä lomapäiviä ei varsinaisesti tuhlailtavaksi asti ollut kertynyt, joten matkalla oltiin vain perjantaista maanantaihin. Aika paljon ehti kolmessa kokonaisessa päivässäkin nähdä - meidän kuuluisalla aikataulutetulla "lomailu"tyylillä.

Perjantai tosin aloitettiin rennosti ja illalla vain syötiin ja kuljeskeltiin vähän kaupungilla. Lauantaina sitten jaksettiin aloittaa nähtävyyksien katselu ihan tosissamme: ohjelmassa oli modernin taiteen museo IMMA sekä etukäteen ostettu kierros Kilmainham Gaol -vankilassa. Taidemuseossa oli oikein hieno yliluonnollisen kuvaamiseen keskittyvä erikoisnäyttely As above so below. Monta muutakin näyttelyä toki oli, osa ilmaisia, mutta itse rakennuskompleksi oli aika sekava hahmottaa: sai harhailla aikansa ihmettelemässä, mistä mikäkin näyttely löytyi.


Kilmainham Gaol on museoksi - ja mm. elokuvien kuvauspaikaksi - muutettu vanha vankila, jonka vanhimmat osat ovat 1700-luvulta. Sinne pääsee vain opastetulla kierroksella, joka kannattaa varata netistä etukäteen välttääkseen jonottamisen. Paikka oli aika karu - samoin oppaan tarinat siitä, miten esimerkiksi nälkävuosina vankilaan joutui mm. kerjäämisestä ja jopa varsin nuoria lapsia. Kierroksella oppi paljon myös Irlannin itsenäistymisestä ja sisällissodasta, ja lisää olisi oppinut kierroksen jälkeen vielä museonäyttelyn puolella, mutta niitä kaikkia opasteita ei millään jaksanut lukea loppuun.

Lauantai-iltana meillä oli ohjelmassa vielä teatteriakin. Näytelmä oli Abbey-teatterin Crestfall, jota ei kyllä voinut hyvän mielen näytelmäksi sanoa. Hyvä se kuitenkin oli - vaikuttava ja järkyttävä - ja ilokseni pysyin juonessa kärryillä aivan hyvin, vaikken ihan joka sanaa ymmärtänytkään.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa reissun ulkoilmaosuus. Hyppäsimme bussiin ja ajelimme vähän kauemmas Dublinin keskustasta Howth-nimiseen kylään. Kävelimme noin 12 kilometrin lenkin kauniilla kanervaisilla rantakallioilla, ja sattui vielä niin hyvä tuuri, että ilma oli aivan loistava. Maisemat olivat upeita, eikä näin pieneen patikkapyrähdykseen vaadittu sen kummempia varusteita kuin hyvät, tukevat kengät (polku oli aika kivikkoista välillä).


Koska päivällä oltiin näin reippailtu - ja koska kerran olimme Dublinissa - illalla oli vuorossa vähän palautusjuomaa. Olemme "ilmaisten kävelykierrosten" (Free walking tour) ystäviä, ja tässä kaupungissa valitsimme Whiskey & beer tourin. Kierrosten ideana on siis maksaa lopuksi omantunnon, tulotason ja tyytyväisyyden mukaan - siitä siis lähtökohtainen ilmaisuus. Opas oli mukava, puhelias heppu, joka oli asunut Suomessakin joskus, ja oluiden äärellä introvertinkin oli pakko vähän tutustua muihin kierroksen osallistujiin. Samalla tuli opittua uutta olutlaaduista ja viskistäkin, vaikka en sitä normaalisti juuri juokaan.


Maanantaina olikin jo kotiinlähtöpäivä, mutta lento lähti vasta illalla, joten ehdimme vielä kuljeskella katsomassa kaupungin muita nähtävyyksiä. Yliopistoa ihailtiin vain ulkoa päin, ja kirkoista poikettiin vain yhteen vähemmän turistiseen, St Audoen Churchiin. Se on Irlannin vanhin edelleen toimiva keskiaikainen kirkko, ja myös kiinnostavaan näyttelyyn, jossa kerrottiin kirkon historiasta, oli ilmainen pääsy.

Ruokakuvia ei näiden reissumuistojen seassa tällä kertaa ole, sillä vaikka tavalliseen tapaan laitoimme muistiin Tripadvisorista hyviksi arvioituja ravintoloita, mikään ei oikein noussut mieleenpainuvaksi ruokaelämykseksi. Söimme niin perinteistä kuin terveellisempääkin fish'n'chipsiä, lounasleipiä ja aamiaispannukakkuja sekä ramen-keittoakin, kaikki oli ihan jees mutta ei sen enempää.

Liikuimme reissussa aika paljon julkisilla, lähinnä bussilla ja ratikalla, ja ostimme kolmen päivän matkakortit heti lentokentältä. Matkakortin käyttö oli helppoa, mutta liikenteen epäluotettavuus oli välillä raivostuttavaa. Onneksi ei luotettu aikatauluihin niin vahvasti, että olisi myöhästelevien kulkuvälineiden takia myöhästytty mistään kovin olennaisesta!


Paljon kaikenlaista jäi kuitenkin näin lyhyellä reissulla näkemättä - enkä poikennut edes yhteenkään lankakauppaan! Uskon, että tie vielä joskus vie uudestaan kohti Dublinia, ehkä jonkin hieman pidemmän Irlannin-kiertomatkan yhteydessä.



2 kommenttia:

tttintti kirjoitti...

Suosittelen lämpimästi ottamaan joskus auton alle ja suuntaamaan Irlannin länsirannikolle. Siellä on kyllä toinen toistaan henkeäsalpaavampia maisemia. Mulla on blogiin tulossa joskus juttua kesäisestä roadtripistäni, joten käy tsekkaamassa (sitten joskus) jos kiinnostaa. :) Ainakin kuvia on luvassa jos ei muuta!

Dublin kyllä harmistukseksi jäi väliin kun oli pakko lähteä tilaisuuden salliessa muualle, mutta tarkoitus olisi sielläkin joskus käydä. Tuo vankila on kyllä sitten ehdottomasti listalla!

Katarimaria kirjoitti...

Kiitos kommentista! Joo juuri tuollainen road trip -tyylinen rannikkoreissu pienemmille paikkakunnille ja patikkaretkimaisemiin olisi mahtava seuraava Irlannin-matka. Täytyy muistaa bongata postauksesi, kuvista saa varmasti taas uuden matkakuumeen :)