tiistai 12. syyskuuta 2017

Röllistä tuli seniorikissa! Kymmenen vuotta karvapaakkuja

Syyskuussa on tärkeä merkkipäivä, nimittäin jossakin välissä - harmi, etten ole laittanut päivää ylös - tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun kotiimme saapui eräs oranssi ja villi perheenjäsen, Rölli nimittäin! Röllin - tavallinen maatiaiskissa kun on - tarkka syntymäpäiväkään ei ole muistikirjoihin päätynyt.



Syksyllä 2007 olimme M:n kanssa asuneet yhdessä puolisen vuotta - vuokralla vanhassa ja vähän kulahtaneessa kerrostalokaksiossa Turussa. Syyskuussa matkustimme isoveljeni luokse Huittisiin tapaamaan heidän uutta perheenjäsentään - veljentyttäristä ensimmäinen oli syntynyt pari viikkoa aiemmin. Mikä lie vauvakuume sitten iski, ja yllättäen kävi niin, että me palasimmekin kotiin kissavauvan kanssa. Toinen kissa talouteen tuli siis ihan yhtä harkitsemattomasti kuin ensimmäinen - kissamummo Ullan tarinan voi lukea täältä!


Rölli oli siis veljeni maatilalle syntyneen kissapentueen viimeinen, jolle ei ollut vielä löytynyt kotia. Se oli ajateltu jättää yhdeksi lisäkissaksi heille, mutta kun taloon tuli vauvakin, vilkas kissanpentu tuntui kuulemma rasitteelta. Ottakaa te siitä Ullalle kaveri, sanoi veli, ja lainasi kissankuljetuskorin.

Kotona Ulla murjotti ja murisi sängyn alla kolme päivää, ja sitten kissoista tuli kaverit.


Pikku riiviöstä kasvoi iso ja muhkea kolli, jota mahtavan häntänsä takia usein luullaan rotukissaksi, norjalaiseksi metsäkissaksi. Ehkä "feikkinorskissamme" jotakin rotuverta onkin - eihän maalaiskissojen isäkolleista ole tietoa. Röllin emo kuitenkin oli ihan lyhytkarvainen puna-valkoraitainen peruskissa.


Rölli on sosiaalinen ja jokseenkin "koiramainen" kissa. Se kipittää ovelle nuuskimaan vieraita - siinä missä Ulla ovikellon soidessa juoksee sängyn alle. Rölli tykkäisi ulkoilustakin, ja Turussa asuessamme veimmekin sitä aina silloin tällöin valjaissa jaloittelemaan, mutta nykyisen asunnon pihalla lemmikkien ulkoilutus on kielletty, ja lähipuistoissamme juoksee aika usein koiria irrallaan. Siksi Rölli saa nykyään tyytyä ihastelemaan lintuja ja pörriäisiä lasitetulta parvekkeelta käsin - toisinaan se laajentaa maailmankuvaansa ilman lupaa rappukäytävään asti. Joskus kesälomilla M:n mummulassa kissat sentään pääsevät vähän ulos. Toisin kuin Ullaa, Rölliä matkustaminen ei haittaa ollenkaan.


Vielä seniorinakin puuhakkaalle kissalle pitää kerrostalossa keksiä aina jotakin uutta puuhasteltavaa. Muuten riiviö alkaa riiviöpuuhiin - tai kiusaa Ullaa, joka ei tätä nykyä enää oikein jaksaisi painia nuoremman kaverinsa kanssa.

Vaikka riiviökissan puuhastelut ovat joskus raivostuttavia, ovat ne myös ainainen hauskuuden aihe. Rölli tutkii ja tarkastaa kaiken, mitä asunnossa tapahtuu, tunkee koloihin, pusseihin ja laatikoihin, maistelee ja varastaa kaikkea sämpylöistä pilleihin ja pumpulipuikkoihin. Leluiksi kelpaavat yleensä parhaiten asiat, jotka eivät ole kissanlelua nähneetkään (kuten juuri ne pillit ja pumpulipuikot).

Röllistä tuli myös tyyliltään nimensä veroinen. Pitkä turkki kaipaisi säännöllistä hoitoa myös ihmisavuin, mutta harjaaminen on Röllin mielestä kamalinta ikinä, ja turkinhoito rajoittuukin kahden ihmisen voimin tapahtuvaan satunnaiseen pakkoharjaamiseen ja takkujen poistoon.

1 kommentti:

Jenny kirjoitti...

Ihan tulee kissaikävä kun katsoo näitä hauskoja kuvia! Ihana Rölli!