tiistai 30. toukokuuta 2017

Salomoninsolmuhuivi (eli kolmas kerta toden sanoo)

Tiedättekö tilanteen, että joskus joku lanka vain ei osaa päättää, miksi haluaisi muotoutua? Tämä lanka oli sellainen, että se vaati peräti kolme yritystä ennen kuin löysi paikkansa.

solomon's knot crochet scarf

Sain viime kesänä lahjaksi kaksi kerää upean väristä puuvillalankaa (merkki on Sachenmayer Catania color, ja sävy india). Ensin neuloin siitä pitsipipon. Tuloksena oli sinänsä mahtava "festaripipo", mutta totesin, että sen käyttäjäksi sopisi paljon paremmin Katarimaria 18 vee kuin 30 vee. Purkuun meni. Huiville olisi enemmän käyttöä, vaan saisiko kahdesta pikkukerästä huivia? Saihan siitä jonkinlaisen, siitä todiste tässä postauksessa. Kesän aikana kävi kuitenkin ilmi, että huivi oli sittenkin liian pieni enkä osannut käyttää sitä. Purkuun meni.


Keväällä talvineuleiden valmistuttua piti saada jotain kesäistä puikoille, ja lankalaatikossa pyörivä purettu kerä osui silmiini. Talven aikana oli kokeiltavien tekniikoiden muistilistalle ilmestynyt salomoninsolmuja, vaikken mikään virkkaaja olekaan. Saisiko sillä tekniikalla viimein vähäisestä lankamäärästä tarpeeksi ison huivin?

solomon's knot crochet scarf

Lopputulos on tässä, ja ensimmäisten käyttökertojen perusteella tuntuu siltä, että nyt viimein lanka todellakin on löytänyt paikkansa. Monivärisyys toimii mielestäni erityisen kivasti tällaisessa verkkomaisessa pinnassa, ja huivissa on nyt riittävästi kokoa, että sen saa kietaistua kaulaan mukavasti. Eihän noin reikäinen tuotos hirmuisesti lämmitä, mutta kesähuivi onkin enemmän asuste.

Jos salomoninsolmu on vielä vieras tekniikka, perusteellinen ohje löytyy esimerkiksi täältä. Huivin tein kärjestä aloittaen ja virkkasin niin kauan kuin lankaa riitti. Ohje kärjestä alkavaan salomonisolmuhuiviin löytyy esimerkiksi täältä. Jossain välissä taidan käyttää yhden villalankajämänkin vastaavaan syksyisempään versioon, sen verran nopeaa ja kivaa virkkaaminenkin oli vaihteeksi!

5 kommenttia:

Sanna_Kototeko Blog kirjoitti...

Oi onpa tää kiva! Täytyypä pistää muistiin. 🙂

Teresa kirjoitti...

Minullakin on ollut mielessä salomoninsolmuhuivin tekeminen. Oliko vaikea tehdä?

Emilia kirjoitti...

Kerrankin tekniikka jonka myös minä tiedän (haha, tosin äiti kirjoitti vuodet käsityöblogia joten olisi häpeäksi olla tunnistamatta). Kaunis huivi ja tuo lanka pääsee oikeuksiinsa tuossa hyvin :) Taisin joskus lapsena itsekin kokeilla salomoninsolmuhuivin tekoa, mutta ei oikein kärsivällisyys riittänyt silloin vaikka ei vaikeaa ollutkaan :)

Mukavaa viikonloppua!

Mrs K kirjoitti...

Ihana! Solmiminen on varmaan tehokasta stressin tappamista :)

Katarimaria kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne!

Teresa, ei ollut vaikea! Aluksi oli vähän haastavaa saada solmujen lenkeistä symmetrisen kokoisia, mutta ensimmäisten solmujen jälkeen sekin alkoi sujua. Tämä sopi hyvin sellaiseksi telkkarinkatsomistyöksi, ei tarvinnut keskittyä hirveän paljoa, koska koko ajan tehtiin samaa.

Emilia, minulle oli pitkään mysteeri, miten tämän näköistä pintaa tehdään ja kuvittelin, että se olisi vaikeaa, sillä ohjekaavio salomoninsolmuun näyttää aika monimutkaiselta. Nyt kun jaksoin selvittää itselleni, miten tekniikka oikein menee, se olikin aika helppoa.

Mrs K, kyllä, tämä oli todellakin aika hyvä stressinpoistotyö - verrattuna vaikka nyt tekeillä olevaan ohueen pitsihuiviin, joka taas on aiheuttanut aika paljon stressiä putoilevilla silmukoillaan :'D