torstai 27. huhtikuuta 2017

Kadai Paneer eli cashewpähkinäcurry Mifusta

Pinaatti-juustocurry eli palak paneer Mifusta tehtynä on saanut vakipaikan arkiruokalistalla, mutta välillä halusin testailla myös muita intialaisia juustoreseptejä tämän raejuustoa muistuttavan lähikauppatuotteen kanssa. Totesin, että myös cashewpähkinä-juustocurry eli kadai paneer toimii aivan hyvin!

Tässä resepti jakoon muillekin. Tällä kertaa ihan kuohukerman kera, sillä pääsiäisen jäljiltä jääkaapissa oli mämmin kaveriksi kermaa - ja sitten mämmiä ei enää kaupasta pääsiäislauantaina saanutkaan. Kävi siis niin, että suuren eteläsuomalaisen mämmikriisin seurauksena mielensä pahoitti ainakin yksi espoolaisrouva täällä ruudun takana. No, kerma upposi hyvin tähän reseptiin ennen vanhaksi menoaan.



Mifu-cashewpähkinäcurry (3-4 annosta)

1 pkt Mifua
1 pss pakasteherneitä
1 dl kermaa tai rasvaista maustamatonta jogurttia

1-2 sipulia
1-2 paprikaa
2-4 kynttä valkosipulia
parin sentin pala inkivääriä

2-3 tl garam masalaa
2-3 tl currymaustetta
(tai sekoitusten sijaan esim. 1 tl korianteria + 1 tl neilikkaa + 1 tl kurkumaa + 1 tl kardemummaa +1 tl mustapippuria)
1 tl chilimaustetta

öljyä tai margariinia paistamiseen

Tee ensin kastikkeeksi tuleva tahna. Liota casheweja hetki kylmässä vedessä. Silppua ja kuullota öljyssä sillä aikaa sipulit ja paprikat. Omaan annokseeni tuli tällä kertaa hassusti puolitoista sipulia ja paprikaa, sillä jääkaapissa oli jämät vanhoista. Lisäksi käytin mausteena Lontoon-tuliaisina ostamaani balti curry -mausteseosta sekä kaapissa majaillutta garam masala -sekoitusta. Aineisosalistan perusteella samantyyppisiä makuja ruokaan saa yhdistelemällä tuossa lueteltuja yksittäisiä mausteita. Ja koska tulisuutta ei ollut minun makuuni tarpeeksi, heitin sekaan vielä hippusen chiliä. Mausteitakin kannattaa kuullotella öljyssä pikku hetki.

Kun sipulit ja paprikat ovat pehmenneet, kaada ne pannulta kuumuutta kestävään kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tahnaksi. Saman voi tietenkin tehdä tehosekoittimessakin. Valuta liotetut cashewit ja surauta nekin tahnan sekaan, ja samaan syssyyn voi mukaan kipata kermankin helpottamaan soseuttamista.

Paista sitten Mifua pannulla, kunnes murusiin tulee vähän paistopintaa. Kaada sekaan vihannestahna ja pakasteherneet, ja anna hautua sillä aikaa, kun keittelet lisäkkeeksi riisiä tai paistelet vaikka tuollaisia chapatin-kaltaisia leipäsiä curryn kaveriksi. Leipien ohje on maailman helpoin: neljään leipään tarvitset 4 dl jauhoja, 2 dl jogurttia, hippusen suolaa ja öljyä paistamiseen.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Päiväretki Oxfordiin

Vietimme maalis-huhtikuun vaihteessa pitkän viikonlopun Lontoossa, ja koska itse kaupunki oli jo ennestään tuttu, päätimme uhrata yhden päivän kauemmas suuntautuvalle retkelle. Kohteeksi valikoitui reilun tunnin junamatkan päässä oleva Oxford, jossa minua viehättivät niin brittiläinen yliopistokulttuuri kuin monien elokuvien (mm. Harry Potterin) kuvauspaikat. Päivä oli oikein keväinen ja lämmin, joten vanhassa kauniissa kaupungissa oli kivaa ihan vain hengaillakin.

narrowboat

kevät britanniassa

Huhtikuun alku oli oivallinen aika matkustaa Britteihin, sillä kevät oli siellä juuri sopivasti Suomea edellä: kaikki oli ihanan vaaleanvihreää ja monet puut kukkivat.

kukkiva magnolia



Emme ennakkoon junalippuja ostaessamme tajunneet, että kaupungissa oli juuri vierailuviikonloppunamme menossa muuan kirjallisuustapahtuma. Sen vuoksi ihmisiä oli liikkeellä paljon normaalia enemmän ja esimerkiksi yksi kiinnostavimmista kohteista, Bodleian Library, oli pääosin perusturisteilta suljettu.

bodleian library

Kyseessä on siis 1300-luvulla perustettu ja edelleen toimiva kirjasto - ja vanhin osa sitä on toiminut Tylypahkan kirjastona. Ilman kirjastokorttia kirjastoon pääsee kurkistelemaan vain opastetun kierroksen mukana - ja netissä näytti siltä, että kaikki kierrokset kyseiseltä viikonlopulta oli peruttu. Mikä harmi!

No, mepä sopeuduimme muuttuneeseen suunnitelmaan, katsoimme mitä kirjallisuustapahtuman ohjelmassa oli ja vaikka esiintyjiä emme ennalta tunteneet, päätimme käydä kuuntelemassa yhden luennoista. Kuvauksen perusteella Sir David Tangin "How I Conquered the World with Good Manners" vaikutti hauskalta, ja olikin sitä. Britanniassa matkaillessa kaikkein hauskinta onkin, että pystyy soluttautumaan mukaan niin monenlaiseen, vaikkei ihan joka sanaa aina ymmärtäisikään.

Bodleian Libraryn sisäänkäynnillä selvisi, että lyhyitä kierroksia järjestettäisiin sittenkin, mahduimme vielä mukaan ja pääsimme kurkistamaan kuuluisaan lukusaliin. Valitettavasti itse kirjastossa ei saanut ottaa valokuvia, mutta kierroksen alkupisteellä Divinity School -salissa vielä sai kuvata. Kyseisessä salissa paikalliset opiskelijat puolustavat opinnäytteitään - vähän prameampi miljöö kuin oma arkinen ja moderni väitössalini! Joku saattaa tunnistaa huoneen myös Tylypahkan sairastuvaksi.

divinity hall

Oxfordissa syötiin etukäteen etsityssä ranskalaisteemaisessa pubissa nimeltä The Old Bookbinders Ale House. Paikan sisustus oli hauska ja olut hyvää, mutta kasvisannos oli vähän pettymys.

old bookbinders

old bookbinders

Ruuan jälkeen ehdittiin vielä piipahtaa nopsaan Ashmolean Museumissa (sielläkään ei saanut kuvata) ja hengailla vähän kaupungin lukuisissa kirjakaupoissa. Vähän jäi kaivelemaan, etten jaksanut kysellä myyjältä sopivia kokoja kirjankansipaitoihin! Slaughterhouse 5 -paita olisi voinut olla ihan päheä.

bookcover t-shirt vonnegut slaughterhouse 5


keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Leipää nopeasti soodalla

Parsasalaatin yhteydessä mainitsin, että mieleni teki salaatin kanssa vaaleaa leipää mutta olin unohtanut ostaa sitä kaupasta. Jaan nyt leipäreseptin, joka pelastaa leipänälässä silloin, kun ei ole aikaa kohotella taikinaa. Resepti perustuu irlantilaisen soodaleivän ohjeeseen, mutta koska minulla ei tietenkään ollut kaikkia aineksia kaapissa, sovelsin vähän omasta päästäni. Kuminankin jätin pois, koska puoliso ei tykkää siitä. Hyvin onnistui silti!

leipä ilman hiivaa
Nopea soodaleipä

5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl ruisjauhoja (tai jotain muuta "kuitujauhoa")
1 tl suolaa
1 tl soodaa
1 kananmuna
2 dl maustamatonta jogurttia
0,5 dl sulatettua margariinia

Sekoita kuivat aineet, lisää "märät" aineet ja sekoita taikinaksi. Muotoile leivän näköiseksi kökkäreeksi uunipellille ja paista 200 asteessa n. 25 minuuttia tai kunnes leipä on päältä ja pohjasta nätisti ruskea ja pohja "kumisee" kypsän leivän tapaan. Syö lämpimänä :)

Mukaan sopisi varmasti heittää mielensä mukaisia mausteita, juustoa, mysliä, pähkinöitä tai vaikka porkkanaa. Kokeilut jatkuvat, kun leipä seuraavan kerran unohtuu kauppaan!

soodaleipä

Olin vähän skeptinen soodaleipää kohtaan - voiko ilman hiivaa tulla kunnollista vaaleaa leipää? Eihän sillä hiivaleivän kuohkeutta saanut aikaan, mutta etenkin vielä lämpimänä ja tuoreena tämä soodaleipä oli tosi hyvää. Koostumus on mehevä ja muistuttaa koulun kotitaloustunnilla tehtyjä teeleipiä. Ihme juttu, että en ollenkaan muistanut, että nehän tehtiin pikaleipinä ilman hiivaa, soodalla tai leivinjauheella! Vaikka olen tehnyt teeleipiä monesti kotsatuntien jälkeenkin ihan aikuisena!

Hyvästä mausta todistaa sekin, että reseptistä syntyneestä pienehköstä leipäsestä jäi hädin tuskin seuraavan päivän aamupalaksi palanen. Onneksi seuraavan kerran leipähimon iskiessä ei taaskaan tarvitse odotella kuin paistoajan verran.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Viikonloppu Lontoossa, osa 1

Maalis-huhtikuun vaihteessa pelmahdimme minilomalle Lontooseen. Lontoo on Euroopan kaupungeista (tähän asti näkemistäni) ehdoton lemppari, ja minulle tämä olikin jo neljäs kerta kyseisessä kaupungissa. Ohjelmassa olikin aika paljon muuta kuin perusturistikohteita. Lyhyellä viikonloppumatkalla ehti tehdä vaikka mitä, ja siksi pilkoinkin postauksen kolmeen osaan.

lontoo

Uutta tällä reissulla oli, että huristelimme pitkin suurkaupunkia ilman perinteistä Oyster cardia. Nimittäin nykyään Lontoon busseissa ja metroissa käy ihan lähimaksuominaisuudella varustettu pankki- tai luottokortti. Hitusen jännitti, toimisiko suomalainen kortti ihan oikeasti ja veloittuisiko tililtä oikea summa joka matkalta. Jälkikäteen voin todeta, että hyvin toimi! Saisi tulla samanlainen systeemi kotimaisiinkin liikennevälineisiin.

Ihan ensimmäiseksi kaupunkiin saavuttuamme olimme tietenkin nälkäisiä. Tilanteen pelasti Borough marketin katuruokakoju Big V, josta bongasimme kehuttuja vegepurilaisia. Tuo markkinapaikka oli itse asiassa niin kiva ja sopivasti reittimme varrella, että kävimme vetämässä napaan vielä lisää katuruokaa juuri ennen kotiin lähtöä! Joskus matkalla on hankalaa vegeillä, ja siksi reissaaminen onkin yksi niistä poikkeustilanteista, joissa vielä syön lihaa. Lontoossa kuitenkin olisi pärjännyt harmia tai nälkää tuntematta ihan vegaanikin. Big V:n purilainen saikin heti kärkipaikan kasvishampparilistallani.

big v lontoo

green market, food market

Perjantai-illaksi meillä oli ohjelma suunniteltuna jo paljon etukäteen: menimme teatteriin! Katsottiin näytelmä nimeltä "Don Juan in Soho" Wyndham-teatterissa, ja pääosassa oli Doctor Who -sarjasta fanittamani David Tennant. Näytelmä oli oikein hauska, ja sitä onnistui melko hyvin seurata myös ei-äidinkielisen ja ei-aivan-superhyvin englantia osaavan ihmisen. Ennen teatteria piti tietenkin käydä pre theater dinnerillä, se toteutettiin jännittävästi intialaisia tapaksia tarjoavassa Talli Joe -ravintolassa.

teatteri lontoo

intialainen ravintola lontoo

teatteri lontoo

Lauantain ohjelmaksi oli suunniteltu retki Oxfordiin, siitä lisää omassa postauksessaan!

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Parsaa! (Ja salaattia ja leipää)

Varma kevään merkki on, että satokausi-parsanippuvuoret ovat saapuneet lähikauppaan! Hassua, että vielä muutama vuosi sitten en ollut koskaan ostanut parsaa enkä tiennyt, pidänkö siitä tai mitä siitä olisin tehnyt. Nykyään voisin syödä sitä vaikka joka päivä aprillipäivästä juhannukseen!

Ja parsan laittaminenhan on ihan älyhelppoa ja nopeaa! Oma suosikkitapani on paahtaa parsat kevyesti uunissa, niin niistä ei tule yhtään vetisiä kuin keittämällä tai höyryttämällä voi tulla.

Tänään palasin kauppareissulta nälkäisenä ja väsyneenä. Siksi hemmottelin itseäni salaatilla, johon tuli parsan ohella kaikenlaisia muitakin herkkuaineksia.



Värikäs parsasalaatti

Rukolaa
Säilöttyjä artisokansydämiä
Kevätsipulia
Kurkkua
Miniluumutomaatteja
Parsaa

Kastikkeeksi:
Oliiviöljyä
Sitruunamehua
Suolaa

Leikkaa parsoista puumainen kanta pois ja kuori vartta vähän, jos kuori vaikuttaa paksulta. Leikkaa ne muutaman sentin pätkiksi ja paahda uunipellillä 200 asteessa 6-8 min. Anna jäähtyä hetki ennen muun salaatin sekaan lisäämistä.


Salaatin kanssa teki mieli tuoretta leipää mutta olin unohtanut ostaa sellaista kaupasta. Siispä pyöräytin itse supernopean leipäsen, mutta siitä lisää omassa postauksessaan, ehkä huomenna. Lisäksi lapioin lisukkeeksi simppeliä avokadokastiketta, jota olin tehnyt jääkaappiin jo aiemmin. Sen ainokaiset ainekset olivat avokadot, sitruunamehu ja suola.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Väitöspäivä

Nyt kun väittelystä on kulunut jo puolitoista kuukautta ja tutkintotodistus on turvallisesti valmiina ja tallessa kansiossaan, stressi lienee helpottanut sen verran, että jaksan palata Kauhun Päivän tunnelmiin. Rehellisesti sanoen vitkuttelua selittää myös se, että pohdiskelin pitkään, kuuluuko koko aihe blogiin ollenkaan. Kuviakin oli hankala julkaista, sillä niissä esiintyy ihmisiä, jotka eivät välttämättä halua kuviaan leviteltävän. (Eivätkä ne ole ihan niin laadukkaita kuin nykyblogeissa pitäisi olla.) Sitten tulin kuitenkin siihen tulokseen, että koska itse aikoinani kovasti googlailin asioita ennen ensimmäisiin väitöksiin ja karonkkoihin vieraaksi menoa - löytämättä juurikaan muuta kuin virallisia ohjeita - voisi tästäkin postauksesta olla iloa jollekulle ensikertalaiselle vieraalle tai vaikka jatko-opintojaan aloittavalle noviisille. Toki on syytä muistaa, että perinteet ovat aivan valtavan ala-, yliopisto- ja oppiainekohtaisia. Meillä mentiin näin, muualla moni asia voi mennä ihan toisin.


Kuten moni kokeneempi kollega oli minulle etukäteen vakuutellut, ei päivä loppujen lopuksi ollutkaan niin kovin kauhea, vaan siitä jäi oikein hyviä muistoja. Ne muistot, mitä siis jäi - etenkin itse väitöstilaisuuden kulku on mielessäni aika hatarana. Onneksi voin katsoa sen videolta jonakin päivänä, kun uskon liian kriittisyyden karisseen ja luotan, etten ala märehtimään "miksi nyt noin sanoin" -tyyliin.

Matkustin Turkuun jo väitöspäivää edeltävänä iltana, koska halusin minimoida yhden painajaisaiheen - että myöhästyisin bussista tai kulkuneuvo hajoaisi ja olisin vasta Salon kohdalla saapumassa kohti Turkua, kun väitöksen pitäisi alkaa. Illalla oli rauhallinen olo: kirja oli luettuna, tärkeät kohdat laputettuna, vaatteet valmiina. Kävimme ohjaajien ja vastaväittäjän kanssa illallisella, sitten menin nukkumaan. Yöllä kuitenkin heräsin naapurihotellihuoneesta kuuluvaan möykkään enkä osannut enää kunnolla nukahtaa uudelleen. Ja aamulla jännitti niin, etten voinut kuvitellakaan syöväni aamupalaa.

Ostin väitöstä varten uudet kengät ja pukukoodin mukaisen mustan hihallisen mekon. Aikoinani haaveilin hankkivani väitöskengiksi jotkin mahtipontiset merkkikorkkarit (ehkä Minna Parikat) ja kunnianhimoinen oli myös suunnitelma ommella väitösjakku itse. Yhden jakun ompelinkin, mutta se ei läpäissyt laadunvalvontaa ja odottaa nyt korjauskasassa uutta ompelupuuskaa tullakseen käyttökelpoiseksi. Jakkuprojektin epäonnistuttua käytin yhden iltapäivän sovittaakseni kaikki Stockan ja Halosen mustat hihalliset mekot. Kolmanneksi viimeisen niistä sitten ostin.

Kenkien etsintäänkään ei oikein ollut inspiraatiota, joten päädyin vain simppeleihin DinSkon peruskorkkareihin. Väitösviikolla kävin leikkauttamassa tukan, mutta kampausta tai meikkiä en teettänyt. Jotenkin päivän lähestyessä ulkoiset seikat kävivät aivan toissijaisiksi. Tärkeintä oli, että tunsin asussani oloni kotoisaksi ja omaksi itsekseni, jotta osaisin parhaiten keskittyä siihen, mitä suustani päästelen. Ja ihan riittävän asiallisia ilmeisesti päästelin, sillä tohtorinhattua suositeltiin ja tilaisuutta kehuttiin kiinnostavaksi.

Kakkukahvien jälkeen ennen karonkkaa ehdin käydä hotellilla pienillä voimapäikkäreillä. Maltillisen vierasmäärän karonkkani paikkana oli Panimoravintola Koulu, joka pienestä kakkusählingistä huolimatta yllätti iloisesti siinä, että ruoka oli tosi hyvää. Syömisen lomassa pidettiin sitten ytimeikkäästi muutamat puheet, nähtiin väitöskirjatutkijatovereiden organisoima huikea spektaakkeli, ja sain paljon hienoja lahjoja. Pikkutunneille kreisibailaaminen kuitenkin jäi välistä, sillä jo puolenyön tietämillä alkoi väsyttää ihan hullusti. Rankka päivä vaati veronsa ja piti lähteä nukkumaan.


keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Feta-soijasuikalepaistos



Yhtenä päivänä en jaksanut lähteä kauppaan (ylläri) ja siten piti kehitellä etäpäivän lounasta kaapeista löytyvistä antimista. Tuloksena syntyi sen verran maistuva pöperö, että sitä voisi tehdä ihan tarkoituksella toistekin!

Näinä trendikkäiden kasvisproteiinivalmisteiden aikoina vanhat kunnon soijasuikaleet ovat vähän jääneet unohduksiin. Ovathan ne vähän vaivalloisempia valmistaa kuin nyhtökaura, joka ei kaipaa kuin lämmitystä, mutta hinnassa voittaa sen mitä vaivassa menettää.

Feta-soijasuikalepaistos

kesäkurpitsa
punainen paprika
iso sipuli
12 kpl keltaisia kirsikkatomaatteja
maun mukaan oliiveja ja valkosipulia
n. 3 dl soijasuikaleita (kuivina)
paketti fetaa
kasvisfondia
oliiviöljyä
mustapippuria
paprikamaustetta
basilikaa, persiljaa tai muita yrttejä

Keitä soijasuikaleita kasvisfondilla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Pilko sillä aikaa kasvikset ja laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Valuta soijasuikaleet ja paista niihin öljyssä hyvä rapea paistopinta, mausta pippurilla ja paprikajauheella. Siirrä suikaleet uunivuokaan, ja paista sipuli, paprika ja kesäkurpitsa. Sekoita paistetut kasvikset ja soijasuikaleet ja lisää mukaan puolitetut kirsikkatomaatit, oliivit, yrtit ja murusteltu feta. Paista uunissa, kunnes feta on vähän ruskistunut pinnalta (n. 20-30 min).

Tulin siis ihan vahingossa kehitelleeksi hiilareita välttelevälle sopivan kasvisreseptin. Jos haluaa energiapitoisemman pöperon, toki mukaan voisi heittää vielä vaikka keitettyä pennepastaa, ja juustonystävä raastaa pinnalle vielä kerroksen parmesania tai vastaavaa.