maanantai 27. helmikuuta 2017

Matkakertomus: Sevilla ja Ronda

Nyt viimeinkin viimeinen osa matkakertomusta! Seuraava reissu on jo varattu, joten on jo aikakin.

Cordobasta jatkettiin Sevillaan. Siellä epävakainen sää jatkui, mutta onneksi meillä oli suunnitelma, joka ei vaatinut poutasäätä. Halusimme nimittäin nähdä ja kuulla flamencoa!



Olimme jo ennen matkalle lähtöä varanneet liput kulttuurikeskus Casa de la Guitarran esitykseen. Sitä voikin lämpimästi suositella, sillä pääsimme pienessä salissa melkein eturiviin (paikat oli jaettu varaamisjärjestyksessä) ja esitys oli taidokas ja tunnelmallinen. Aluksi kitaristi esiintyi yksinään, sitten mukaan tuli laulaja ja lopulta myös tanssija. Tämä tasapainotti turistimaista käsitystämme flamencosta lähinnä tanssityylinä - opimme, että kyseessä on kokonainen musiikkilaji erilaisine suuntauksineen.

Esitys oli niin vaikuttava, että seuraavana iltana halusimme nähdä ja kuulla lisää! Vaihtelun vuoksi menimme toiseen flamencopaikkaan, Casa de la Memoriaan, joka oli ainakin TripAdvisorissa saanut vielä parempia arvosteluja. Olihan sekin show hieno, mutta ehkä Casa de la Guitarra veti kuitenkin tunnelmallisuudessaan voiton. Casa de la Memorian esitystä ei saanut kuvata, ja saimme selvästi huonommat paikat, koska ne jaettiin paikalletulojärjestyksessä - turistien kansoittamassa showssa puoli tuntia etuajassa oli ilmeisen "myöhään".




Lopulta sadekin loppui, ja viimeinen päivä Sevillassa oli taas kunnolla lämmin ja aurinkoinen. Osallistuimme taas yhdelle "free walking tour"-kierrokselle ja näimme keskeisimmät paikat, mm. yliopiston, joka oli entinen tupakkatehdas - ja jota ympäröi kissojen kansoittama vallihauta! Alhambran ja Mezquitan jälkeen palatsien ja uskonnollisten pyhättöjen kiintiö oli jo vähän täynnä, joten kurkistelimme niitä vain ulkopuolelta samalla jonotukselta säästyen. Plaza de Españalla käytiin, mutta muuten oli kivan sään johdosta mukava vain guljailla ympäri kaupunkia.

Vähän alkoi olla matkaväsymystä ilmassa jo tässä vaiheessa reissua, mutta yksi kohde oli vielä jäljellä. Se oli pieni, turistien suosima vuoristokaupunki Ronda, josta olin nähnyt niin huikeita kuvia, että välttämättä halusin sen yhdeksi etapiksi reissullemme. Saavuimme perille illalla pimeän jo laskeuduttua ja ryhmämatkailijoiden kadottua.





Seuraavat päivät tarjosivatkin sitten ihan kunnon hellettä. Sitä pääsimme pakoon hetkeksi maurikuninkaan palatsin varjoisaan puutarhaan ja vesikaivokseen. Vesikaivos oli paikka, jonka kautta kaupunkiin nostettiin vettä kaupungin alla rotkossa virtaavasta joesta. Rotkon seinämät ovat niin jyrkkiä, että muuten vedenhaku olisi entisaikoina ollut aika mahdotonta.




Rondan parasta ruokaa saimme pikkuruisessa perheravintolassa Santa Mariassa, joka tarjoaa vain kauden raaka-aineista koottua yllätysmenua. Me söimme tomaattileipää, parsaa, juustoa mansikkahillolla, kalaa ja grillattuja paprikoita sekä naudanpaistia perunoiden kera.



Yksi jännittävä seikkailu oli vielä edessä viimeisenä kokonaisena matkapäivänä. Hyppäsimme Rondasta junaan ja ajelimme sillä muutaman pysäkin päähän Benaojanin kylään. Sieltä patikoimme joitakin kilometrejä melko jyrkkää nousua luolalle nimeltä Cueva de Pileta. Itse luolassa ei saanut kuvata, sillä valo ja etenkin salamavalo haalistaisi luolamaalauksia ja häiritsisi siellä asuvia lepakoita. Kuvia luolasta voi nähdä luolan kotisivuilla. Luola ylitti odotukset täysin, sillä kuvittelemani yhden luolan sijaan sisäänkäynnin jälkeen avautuikin holvi toisensa jälkeen tippukiviä, hienosti säilyneitä maalauksia. Luolassa ei ollut valoja, vaan seurasimme opasta lyhtyjä kanniskellen, ja tunnelmaa on vaikea kuvata sanoin. Kannatti nähdä luolalle pääsyn vaiva - ja tulimmekin sitten vauhdilla samaa polkua alaspäin ehtiäksemme paluujunaan. Reissun jäljiltä jalat olivat sen verran uupuneet ja rakoilla, että olikin jo sopiva aika siirtyä yöksi takaisin Malagaan ja sieltä aamulla lentokentälle ja kotiin.




Ei kommentteja: