sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Matkakertomus: Cordoba

Lokakuinen Andalusian-kierroksemme jatkuin Granadasta Cordobaan. Tässä vaiheessa reissua koittivat ne pakolliset sadepäivät - eihän nyt kahta viikkoa millään voi paistaa aurinko, edes Etelä-Espanjassa. Koska välillä satoi aivan kaatamalla ja myös koska Cordobassa viettämämme päivät osuivat viikonloppuun ja sen vuoksi monet sateensuojaksi sopivat nähtävyydet sulkivat ovensa aikaisin, jäi paikasta vähän tylsempi fiilis kuin Granadasta.

Ensimmäisenä iltana Cordobassa sentään vielä oli lämmintä ja poutaista. Käytiin tsekkaamassa pakollisista turistinähtävyyksistä toinen eli roomalainen silta.





Cordoba oli pienempi ja minun vaikutelmani mukaan aika paljon uneliaampi kaupunki kuin Granada. Siellä on säilynyt hienosti vanhaa rakennustyyliä, ja kapeine kujineen ja vaaleine koristeellisine taloineen siellä oli kiva kuljeskella - niinä hetkinä, kun sade vähän taukosi.

Toinen pakollinen turistinähtävyys nähtiin aikaisin aamulla, taktikoitiin kahdella tapaa ja onnistuttiin välttymään sekä pääsymaksulta että pahimmalta ruuhkalta. Kyseessä on Mezquita eli Cordoban vanha moskeija, joka aikoinaan rakennettiin entisen kirkon päälle ja joka sittemmin oli taas muutettu kirkoksi. Moskeijan arkkitehtuuri oli aika vaikuttavaa. Kuviin oli vaikea vangita tunnelmaa, joka valtavassa kaarten ja pylväiden täyttämässä hallissa aamuhämärässä oli. Onneksi jaksoimme raahautua paikalle aikaisin - turistiryhmien keskellä fiilis ei taatusti olisi ollut yhtä hyvä. Olin vähän surullinen siitä, että ainutlaatuisen jättimoskeijan keskelle oli 1600-luvulla pykätty renessanssityylinen katedraali. Olisi ollut parempi ilman.





Cordobassa söimme paikallista perinneruokaa salmorejo-keittoa (kylmää paksua tomaattikeittoa), joka oli valmistettu palkitulla reseptillä, ja herkkumustekalaa Bar Santos-nimisessä kivassa ravintolassa!



Olimme Cordobassa yhden illan, yhden kokonaisen päivän ja sitten hyppäsimme Sevillan-junaan. Matkakertomus jatkuu siis sieltä!

Ei kommentteja: