torstai 26. tammikuuta 2017

Matkakertomus: patikkaretki ja Cahorros de Monachil

Matkakertomus jatkuu! (Ehkä pääsen viimeiseen etappiin ennen seuraavaa ulkomaanmatkaa.)

Toinen Granada-päivämme oli varattu patikkaretkeilylle. Onneksi sää oli aivan loistava - lämmin ja aurinkoinen mutta ei tukalan kuuma. Sierra Nevadan kupeessa sijaitsevan Granadan ympäristössä olisi kävelyreittejä vaikka kuinka ja monen tasoisia, mutta huomasimme pian, että aika monen aloituspaikkaan pääsemiseen tarvittaisiin omaa autoa. Monachil valikoitui kohteeksemme siis sen vuoksi, että sinne pääsi Granadasta kerran tunnissa kulkevalla bussilla. Retken alku oli hieman epäonninen, sillä pönötimme väärällä pysäkillä huitomassa bussin huristaessa ohi. Samannimisiä pysäkkejä oli nimittäin kolme eri puolilla suurta risteystä, ja bussi tietenkin pysähtyi vain yhdellä niistä. Seuraava tuli tunnin päästä ja pääsimme matkaan.



Monachilin kylästä sai kävellä vielä melko pitkän matkan oliivitarhojen ja aidattujen pihojen keskellä ennen varsinaisiin kohdemaisemiin pääsyä. Andalusiassa juuri pihojen ja viljelysmaiden aitaaminen korkeilla, usein läpinäkymättömillä aitauksilla oli tosi tavallista - ja maisemia ihailevan turistin mielestä aika tylsää. Mieluummin olisin katsellut oliivipuita kuin lauta-aitaa! Erään nyppylän takaa sitten aukesivat ne maisemat, joita tultiin katsomaan, ja kannatti!




Reittimme alkuosa kulki joen kaivertamassa rotkossa. Saimme ylittää korkealla kulkevia, huojuvia riippusiltoja, ja vaikka kulku pääosin tapahtui tasaista betonikielekettä pitkin, välillä piti kiertää jokunen kallionlohkare joen päälle nojautumalla tai kömpimällä alapuolelta.





Reitin loppupuolikas vei sitten kuivempiin maisemiin, ja ennen Monachilin kylään palaamista valloitimme yhden pikku nyppylän. Ja tietysti söimme eväitä: isojen vesipullojen lisäksi matkassa oli hedelmiä ja pähkinöitä. Eväistä huolimatta olut ja tapakset maistuivat aika hyviltä paikallisessa linja-autoasemabaarissa ennen bussin lähtöä takaisin Granadaan.

Reitin kuvaus ja kartta otettiin matkaan tältä sivustolta. Vaikka reitti oli luokiteltu melko helpoksi (3/14), oli siinä ihan tarpeeksi jännitystä kaltaisillemme keskivertokuntoisille satunnaispatikoijille, ja kun korkeuseroja oli paljon, kahdeksan kilometrin matka oli ihan riittävä. Osoittautui myös tarpeelliseksi, että kaikkeen aina varautuva puolisoni latasi reitin GPS-koordinaatit puhelimeensa. Muutamia päiviä aiemmin seudulla oli nimittäin satanut rankasti, ja paikoitellen osa polusta, jota meidän piti seurata, oli huuhtoutunut näkymättömiin. Kävelimme yhdestä risteyksestä ohi, ja ilman paikanninta retkestä olisi voinut tulla vähän pidempi ja stressaavampi.

En enää muista, kuinka paljon aikaa kaikkinensa retkeen meni, mutta bussisählingin, evästaukojen sekä valokuvaamiseen ja kartanlukuun käytetyn ajan kanssa aika paljon enemmän kuin reittikuvauksessa oli mainittu, ja iltapäivä oli jo pitkällä päästessämme takaisin Granadaan.

Ei kommentteja: