perjantai 13. tammikuuta 2017

2016

Vuosikatsauksen aika!


Olen ennenkin täällä kertonut, että uudenvuodenlupausten sijaan minulla on tapana lausua ääneen jokin toive, mitä alkavan vuoden aikana haluaisin tapahtuvan. Vuoden 2016 alkaessa odotin stressaavaa ja epävarmaa vuotta, ja tavoitteita oli tasan yksi: väitöskirja valmiiksi. Näin jälkeenpäin katsoen vuosi ei ollut ollenkaan ihan sellaista hullunmyllyä kuin pelkäsin. Toimeentulo toki oli epävarmaa pätkää toisensa jälkeen, mutta tärkeintä oli, että aina jotakin järjestyi. Väitöskirja lähti esitarkastukseen jo syyskuussa, ja vuoden kruunasi välipäivinä sähköpostiin tupsahtaneet lausunnot, joissa kumpikin tarkastaja suositteli tiedekuntaa myöntämään minulle väittelyluvan. Tästä johtuu alkuvuoden blogihiljaisuus. Väitöspäivä on helmikuussa, ja ennen sitä on vielä kirjan viimeistelyn ja painatuksen ohella monenlaista järjesteltävää. Uusi vuosi alkaa siis jännittävissä merkeissä.

Miten viime vuosi sitten meni? Taas kerran kävi niin, että harrastukset jäivät töiden varjoon. Kuntosali-innostukseni romahti syksyllä täysin ja irtisanoin korttini. Mitään muutakaan en tilalle keksinyt, mutta nyt kaikkien muiden tammikuukuntoilijoiden seassa lähdin kokeilemaan jotakin uutta. Tai oikeastaan vanhaa. Nimittäin viime viikolla palasin yliopistoliikunnan ryhmätunneille neljän vuoden tauon jälkeen, ja onnistuneesti olen raahannut itseni sinne jo kahdesti. Tällä hetkellä liikuttaakseni itseäni tarvitsen sitä, että tunti pitää varata ja merkitä kalenteriin viikkoa ennen ja sitten kiltisti teen mitä ohjaaja käskee ja niin kauan kuin tunti kestää.

Kuten liikuntavuosi, myös käsityövuosi 2016 oli tuotoltaan hitusen heikompi kuin moni aiempi. Kaikista töistä ei tullut ihan priimaa, aloitettuja idoita jäi lojumaan keskeneräisinä ja päätyi purkuun. Syksyllä tehtyjä joululahjoja taas ei vielä ole blogissa nähtykään. Jokatalvinen paksu neule kuitenkin valmistui kevättalvella ja alkukesällä tein pikavauhdilla valmiiksi lehtikuvioisen neulepaidan.


Toukokuussa täytin 30 ja mietin elämääni. Kesälomaa en ehtinyt juuri pitää, mutta kirjoituskesää piristivät onneksi parit iloiset juhlat ja viikonloppuretket Berliiniin, Savonlinnaan, Porvooseen ja - Turkuun.


Loppukesällä minusta tuli kummitäti ja intouduin väsäilemään pikkuhamosia kummitytölleni ihan kaksin kappalein.



Syksyllä sitten rästiin jääneet lomapäivät käytettiin pois, ja reissattiin Etelä-Espanjassa kaksi viikkoa. Enkä vieläkään ole saanut julkaistuksi suunnittelemiani matkapostauksia (osat 1 ja 2 ovat olemassa).


Syksyn alkajaisiksi testailin Mifua ja Härkistä ja koko vuonna 2016 söin entistä vähemmän lihaa. Päädyin aika pitkälti lopettamaan lihansyönnin arkena ja kotioloissa, mutta sallin itselleni edelleen oikean hampparipihvin ravintolassa jos kivalta kuulostavaa kasvisvaihtoehtoa ei listalla näy. Ja kylässä aion edelleen maistaa lihapullia ja kinkkupiirakkaa, koska en halua aiheuttaa muille stressiä tarjoiluista.


Loppujen lopuksi aika normaali vuosi oli! Ja taas olen tilanteessa, että elämää on vaikea kuvitella vuoden 2017 loppuun asti. Ainoa toive alkaneelle vuodelle oikeastaan on, että selviydyn kunnialla kuukauden päässä odottavasta koitoksesta ja että sen jälkeenkin keksisin mielekästä tekemistä. Riippumatta siitä, olenko töissä ja jos niin missä ja missä kaupungissa, blogi toivottavasti pysyy edelleen menossa mukana.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni!

2 kommenttia:

Eicca kirjoitti...

Olipa kiva kun kirjoitit taas! Mäkin olen taas välillä ollut vähän ahkerampi blogin kanssa. Hui, väitös!!!

Katarimaria kirjoitti...

Kivaa, että sinunkin blogisi on aktivoitunut taas!