sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Arkadian Ulla -palmikkosukat

No nyt toisella niistä parittomista sukista on viimein pari! Akuutti villasukkatarve on siis täytetty hetkeksi.


Sukkien malli on siis Tiina Kuun Arkadian Ulla, joka löytyy Ravelrystä ilmaisena. Lanka on Novitan Jussia, joka on siis sikäli ekologista lankaa, että se tehdään Nallen ja 7 veljeksen karstalangasta. Se on paksumpaa kuin ohjeessa mainittu lanka, joten vaikka tein tiivistä ja pienillä puikoilla, sukista tuli silti vähän isot. Sukat neulottiin kärjestä aloittaen, ja kantapää tehtiin minulle uudella tekniikalla, josta kyllä tykkäsin niin paljon, että aion käyttää sitä jatkossakin.

Tykkäsin ohjeesta kovin, etenkin takaosan monivaiheisesta palmikosta, joten luultavasti teen jonakin päivänä vielä toiset eri langasta. Nämä ovat olleet ahkerassa käytössä valmistumisensa jälkeen jo monta viikkoa ja käyneet jo kertaalleen pesukoneessakin, ja ensimmäiset nypyt ovat neuleen pintaan jo ilmestyneet. Olisi siis varmaan syytä jaksaa tehdä piakkoin sille toisellekin parittomalle raukalle kaveri.

torstai 26. tammikuuta 2017

Matkakertomus: patikkaretki ja Cahorros de Monachil

Matkakertomus jatkuu! (Ehkä pääsen viimeiseen etappiin ennen seuraavaa ulkomaanmatkaa.)

Toinen Granada-päivämme oli varattu patikkaretkeilylle. Onneksi sää oli aivan loistava - lämmin ja aurinkoinen mutta ei tukalan kuuma. Sierra Nevadan kupeessa sijaitsevan Granadan ympäristössä olisi kävelyreittejä vaikka kuinka ja monen tasoisia, mutta huomasimme pian, että aika monen aloituspaikkaan pääsemiseen tarvittaisiin omaa autoa. Monachil valikoitui kohteeksemme siis sen vuoksi, että sinne pääsi Granadasta kerran tunnissa kulkevalla bussilla. Retken alku oli hieman epäonninen, sillä pönötimme väärällä pysäkillä huitomassa bussin huristaessa ohi. Samannimisiä pysäkkejä oli nimittäin kolme eri puolilla suurta risteystä, ja bussi tietenkin pysähtyi vain yhdellä niistä. Seuraava tuli tunnin päästä ja pääsimme matkaan.



Monachilin kylästä sai kävellä vielä melko pitkän matkan oliivitarhojen ja aidattujen pihojen keskellä ennen varsinaisiin kohdemaisemiin pääsyä. Andalusiassa juuri pihojen ja viljelysmaiden aitaaminen korkeilla, usein läpinäkymättömillä aitauksilla oli tosi tavallista - ja maisemia ihailevan turistin mielestä aika tylsää. Mieluummin olisin katsellut oliivipuita kuin lauta-aitaa! Erään nyppylän takaa sitten aukesivat ne maisemat, joita tultiin katsomaan, ja kannatti!




Reittimme alkuosa kulki joen kaivertamassa rotkossa. Saimme ylittää korkealla kulkevia, huojuvia riippusiltoja, ja vaikka kulku pääosin tapahtui tasaista betonikielekettä pitkin, välillä piti kiertää jokunen kallionlohkare joen päälle nojautumalla tai kömpimällä alapuolelta.





Reitin loppupuolikas vei sitten kuivempiin maisemiin, ja ennen Monachilin kylään palaamista valloitimme yhden pikku nyppylän. Ja tietysti söimme eväitä: isojen vesipullojen lisäksi matkassa oli hedelmiä ja pähkinöitä. Eväistä huolimatta olut ja tapakset maistuivat aika hyviltä paikallisessa linja-autoasemabaarissa ennen bussin lähtöä takaisin Granadaan.

Reitin kuvaus ja kartta otettiin matkaan tältä sivustolta. Vaikka reitti oli luokiteltu melko helpoksi (3/14), oli siinä ihan tarpeeksi jännitystä kaltaisillemme keskivertokuntoisille satunnaispatikoijille, ja kun korkeuseroja oli paljon, kahdeksan kilometrin matka oli ihan riittävä. Osoittautui myös tarpeelliseksi, että kaikkeen aina varautuva puolisoni latasi reitin GPS-koordinaatit puhelimeensa. Muutamia päiviä aiemmin seudulla oli nimittäin satanut rankasti, ja paikoitellen osa polusta, jota meidän piti seurata, oli huuhtoutunut näkymättömiin. Kävelimme yhdestä risteyksestä ohi, ja ilman paikanninta retkestä olisi voinut tulla vähän pidempi ja stressaavampi.

En enää muista, kuinka paljon aikaa kaikkinensa retkeen meni, mutta bussisählingin, evästaukojen sekä valokuvaamiseen ja kartanlukuun käytetyn ajan kanssa aika paljon enemmän kuin reittikuvauksessa oli mainittu, ja iltapäivä oli jo pitkällä päästessämme takaisin Granadaan.

tiistai 17. tammikuuta 2017

Joululahja: neulottu poni

Kummityttöni sai joululahjaksi ponin. Ei oikeaa, vaan omin käsin väsäillyn leikkihepan.


Hepan ohje on Novitan sivuilta ja lankana 7 veljestä. Alkuperäisessä ohjeessa tehdään Viidakko-langasta seepra, mutta minä päädyin vaaleaan poniin. Oli kiva neuloa välillä muutakin kuin vaatteita. Heppa tehtiin jaloista aloittaen, ja ohje oli monista vaiheista huolimatta aika simppeli.

 

perjantai 13. tammikuuta 2017

2016

Vuosikatsauksen aika!


Olen ennenkin täällä kertonut, että uudenvuodenlupausten sijaan minulla on tapana lausua ääneen jokin toive, mitä alkavan vuoden aikana haluaisin tapahtuvan. Vuoden 2016 alkaessa odotin stressaavaa ja epävarmaa vuotta, ja tavoitteita oli tasan yksi: väitöskirja valmiiksi. Näin jälkeenpäin katsoen vuosi ei ollut ollenkaan ihan sellaista hullunmyllyä kuin pelkäsin. Toimeentulo toki oli epävarmaa pätkää toisensa jälkeen, mutta tärkeintä oli, että aina jotakin järjestyi. Väitöskirja lähti esitarkastukseen jo syyskuussa, ja vuoden kruunasi välipäivinä sähköpostiin tupsahtaneet lausunnot, joissa kumpikin tarkastaja suositteli tiedekuntaa myöntämään minulle väittelyluvan. Tästä johtuu alkuvuoden blogihiljaisuus. Väitöspäivä on helmikuussa, ja ennen sitä on vielä kirjan viimeistelyn ja painatuksen ohella monenlaista järjesteltävää. Uusi vuosi alkaa siis jännittävissä merkeissä.

Miten viime vuosi sitten meni? Taas kerran kävi niin, että harrastukset jäivät töiden varjoon. Kuntosali-innostukseni romahti syksyllä täysin ja irtisanoin korttini. Mitään muutakaan en tilalle keksinyt, mutta nyt kaikkien muiden tammikuukuntoilijoiden seassa lähdin kokeilemaan jotakin uutta. Tai oikeastaan vanhaa. Nimittäin viime viikolla palasin yliopistoliikunnan ryhmätunneille neljän vuoden tauon jälkeen, ja onnistuneesti olen raahannut itseni sinne jo kahdesti. Tällä hetkellä liikuttaakseni itseäni tarvitsen sitä, että tunti pitää varata ja merkitä kalenteriin viikkoa ennen ja sitten kiltisti teen mitä ohjaaja käskee ja niin kauan kuin tunti kestää.

Kuten liikuntavuosi, myös käsityövuosi 2016 oli tuotoltaan hitusen heikompi kuin moni aiempi. Kaikista töistä ei tullut ihan priimaa, aloitettuja idoita jäi lojumaan keskeneräisinä ja päätyi purkuun. Syksyllä tehtyjä joululahjoja taas ei vielä ole blogissa nähtykään. Jokatalvinen paksu neule kuitenkin valmistui kevättalvella ja alkukesällä tein pikavauhdilla valmiiksi lehtikuvioisen neulepaidan.


Toukokuussa täytin 30 ja mietin elämääni. Kesälomaa en ehtinyt juuri pitää, mutta kirjoituskesää piristivät onneksi parit iloiset juhlat ja viikonloppuretket Berliiniin, Savonlinnaan, Porvooseen ja - Turkuun.


Loppukesällä minusta tuli kummitäti ja intouduin väsäilemään pikkuhamosia kummitytölleni ihan kaksin kappalein.



Syksyllä sitten rästiin jääneet lomapäivät käytettiin pois, ja reissattiin Etelä-Espanjassa kaksi viikkoa. Enkä vieläkään ole saanut julkaistuksi suunnittelemiani matkapostauksia (osat 1 ja 2 ovat olemassa).


Syksyn alkajaisiksi testailin Mifua ja Härkistä ja koko vuonna 2016 söin entistä vähemmän lihaa. Päädyin aika pitkälti lopettamaan lihansyönnin arkena ja kotioloissa, mutta sallin itselleni edelleen oikean hampparipihvin ravintolassa jos kivalta kuulostavaa kasvisvaihtoehtoa ei listalla näy. Ja kylässä aion edelleen maistaa lihapullia ja kinkkupiirakkaa, koska en halua aiheuttaa muille stressiä tarjoiluista.


Loppujen lopuksi aika normaali vuosi oli! Ja taas olen tilanteessa, että elämää on vaikea kuvitella vuoden 2017 loppuun asti. Ainoa toive alkaneelle vuodelle oikeastaan on, että selviydyn kunnialla kuukauden päässä odottavasta koitoksesta ja että sen jälkeenkin keksisin mielekästä tekemistä. Riippumatta siitä, olenko töissä ja jos niin missä ja missä kaupungissa, blogi toivottavasti pysyy edelleen menossa mukana.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni!