tiistai 12. syyskuuta 2017

Röllistä tuli seniorikissa! Kymmenen vuotta karvapaakkuja

Syyskuussa on tärkeä merkkipäivä, nimittäin jossakin välissä - harmi, etten ole laittanut päivää ylös - tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun kotiimme saapui eräs oranssi ja villi perheenjäsen, Rölli nimittäin! Röllin - tavallinen maatiaiskissa kun on - tarkka syntymäpäiväkään ei ole muistikirjoihin päätynyt.



Syksyllä 2007 olimme M:n kanssa asuneet yhdessä puolisen vuotta - vuokralla vanhassa ja vähän kulahtaneessa kerrostalokaksiossa Turussa. Syyskuussa matkustimme isoveljeni luokse Huittisiin tapaamaan heidän uutta perheenjäsentään - veljentyttäristä ensimmäinen oli syntynyt pari viikkoa aiemmin. Mikä lie vauvakuume sitten iski, ja yllättäen kävi niin, että me palasimmekin kotiin kissavauvan kanssa. Toinen kissa talouteen tuli siis ihan yhtä harkitsemattomasti kuin ensimmäinen - kissamummo Ullan tarinan voi lukea täältä!


Rölli oli siis veljeni maatilalle syntyneen kissapentueen viimeinen, jolle ei ollut vielä löytynyt kotia. Se oli ajateltu jättää yhdeksi lisäkissaksi heille, mutta kun taloon tuli vauvakin, vilkas kissanpentu tuntui kuulemma rasitteelta. Ottakaa te siitä Ullalle kaveri, sanoi veli, ja lainasi kissankuljetuskorin.

Kotona Ulla murjotti ja murisi sängyn alla kolme päivää, ja sitten kissoista tuli kaverit.


Pikku riiviöstä kasvoi iso ja muhkea kolli, jota mahtavan häntänsä takia usein luullaan rotukissaksi, norjalaiseksi metsäkissaksi. Ehkä "feikkinorskissamme" jotakin rotuverta onkin - eihän maalaiskissojen isäkolleista ole tietoa. Röllin emo kuitenkin oli ihan lyhytkarvainen puna-valkoraitainen peruskissa.


Rölli on sosiaalinen ja jokseenkin "koiramainen" kissa. Se kipittää ovelle nuuskimaan vieraita - siinä missä Ulla ovikellon soidessa juoksee sängyn alle. Rölli tykkäisi ulkoilustakin, ja Turussa asuessamme veimmekin sitä aina silloin tällöin valjaissa jaloittelemaan, mutta nykyisen asunnon pihalla lemmikkien ulkoilutus on kielletty, ja lähipuistoissamme juoksee aika usein koiria irrallaan. Siksi Rölli saa nykyään tyytyä ihastelemaan lintuja ja pörriäisiä lasitetulta parvekkeelta käsin - toisinaan se laajentaa maailmankuvaansa ilman lupaa rappukäytävään asti. Joskus kesälomilla M:n mummulassa kissat sentään pääsevät vähän ulos. Toisin kuin Ullaa, Rölliä matkustaminen ei haittaa ollenkaan.


Vielä seniorinakin puuhakkaalle kissalle pitää kerrostalossa keksiä aina jotakin uutta puuhasteltavaa. Muuten riiviö alkaa riiviöpuuhiin - tai kiusaa Ullaa, joka ei tätä nykyä enää oikein jaksaisi painia nuoremman kaverinsa kanssa.

Vaikka riiviökissan puuhastelut ovat joskus raivostuttavia, ovat ne myös ainainen hauskuuden aihe. Rölli tutkii ja tarkastaa kaiken, mitä asunnossa tapahtuu, tunkee koloihin, pusseihin ja laatikoihin, maistelee ja varastaa kaikkea sämpylöistä pilleihin ja pumpulipuikkoihin. Leluiksi kelpaavat yleensä parhaiten asiat, jotka eivät ole kissanlelua nähneetkään (kuten juuri ne pillit ja pumpulipuikot).

Röllistä tuli myös tyyliltään nimensä veroinen. Pitkä turkki kaipaisi säännöllistä hoitoa myös ihmisavuin, mutta harjaaminen on Röllin mielestä kamalinta ikinä, ja turkinhoito rajoittuukin kahden ihmisen voimin tapahtuvaan satunnaiseen pakkoharjaamiseen ja takkujen poistoon.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Viikonloppu Dublinissa: kulttuuria, olutta ja maisemia



Tänä kesänä matkailu jäi aika vähäiseksi, mutta ehdittiin sentään elokuussa pienelle viikonloppumatkalle. Reissu suuntautui Dubliniin ja oli ensimmäinen kertani Irlannissa, joskin osasin odottaa, että koska Englannin- ja Skotlannin-reissut ovat olleet menestyksiä, varmaan tuolla läntisemmälläkin saarella viihtyisimme. Kesän alussa aloitetun uuden työn myötä lomapäiviä ei varsinaisesti tuhlailtavaksi asti ollut kertynyt, joten matkalla oltiin vain perjantaista maanantaihin. Aika paljon ehti kolmessa kokonaisessa päivässäkin nähdä - meidän kuuluisalla aikataulutetulla "lomailu"tyylillä.

Perjantai tosin aloitettiin rennosti ja illalla vain syötiin ja kuljeskeltiin vähän kaupungilla. Lauantaina sitten jaksettiin aloittaa nähtävyyksien katselu ihan tosissamme: ohjelmassa oli modernin taiteen museo IMMA sekä etukäteen ostettu kierros Kilmainham Gaol -vankilassa. Taidemuseossa oli oikein hieno yliluonnollisen kuvaamiseen keskittyvä erikoisnäyttely As above so below. Monta muutakin näyttelyä toki oli, osa ilmaisia, mutta itse rakennuskompleksi oli aika sekava hahmottaa: sai harhailla aikansa ihmettelemässä, mistä mikäkin näyttely löytyi.


Kilmainham Gaol on museoksi - ja mm. elokuvien kuvauspaikaksi - muutettu vanha vankila, jonka vanhimmat osat ovat 1700-luvulta. Sinne pääsee vain opastetulla kierroksella, joka kannattaa varata netistä etukäteen välttääkseen jonottamisen. Paikka oli aika karu - samoin oppaan tarinat siitä, miten esimerkiksi nälkävuosina vankilaan joutui mm. kerjäämisestä ja jopa varsin nuoria lapsia. Kierroksella oppi paljon myös Irlannin itsenäistymisestä ja sisällissodasta, ja lisää olisi oppinut kierroksen jälkeen vielä museonäyttelyn puolella, mutta niitä kaikkia opasteita ei millään jaksanut lukea loppuun.

Lauantai-iltana meillä oli ohjelmassa vielä teatteriakin. Näytelmä oli Abbey-teatterin Crestfall, jota ei kyllä voinut hyvän mielen näytelmäksi sanoa. Hyvä se kuitenkin oli - vaikuttava ja järkyttävä - ja ilokseni pysyin juonessa kärryillä aivan hyvin, vaikken ihan joka sanaa ymmärtänytkään.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa reissun ulkoilmaosuus. Hyppäsimme bussiin ja ajelimme vähän kauemmas Dublinin keskustasta Howth-nimiseen kylään. Kävelimme noin 12 kilometrin lenkin kauniilla kanervaisilla rantakallioilla, ja sattui vielä niin hyvä tuuri, että ilma oli aivan loistava. Maisemat olivat upeita, eikä näin pieneen patikkapyrähdykseen vaadittu sen kummempia varusteita kuin hyvät, tukevat kengät (polku oli aika kivikkoista välillä).


Koska päivällä oltiin näin reippailtu - ja koska kerran olimme Dublinissa - illalla oli vuorossa vähän palautusjuomaa. Olemme "ilmaisten kävelykierrosten" (Free walking tour) ystäviä, ja tässä kaupungissa valitsimme Whiskey & beer tourin. Kierrosten ideana on siis maksaa lopuksi omantunnon, tulotason ja tyytyväisyyden mukaan - siitä siis lähtökohtainen ilmaisuus. Opas oli mukava, puhelias heppu, joka oli asunut Suomessakin joskus, ja oluiden äärellä introvertinkin oli pakko vähän tutustua muihin kierroksen osallistujiin. Samalla tuli opittua uutta olutlaaduista ja viskistäkin, vaikka en sitä normaalisti juuri juokaan.


Maanantaina olikin jo kotiinlähtöpäivä, mutta lento lähti vasta illalla, joten ehdimme vielä kuljeskella katsomassa kaupungin muita nähtävyyksiä. Yliopistoa ihailtiin vain ulkoa päin, ja kirkoista poikettiin vain yhteen vähemmän turistiseen, St Audoen Churchiin. Se on Irlannin vanhin edelleen toimiva keskiaikainen kirkko, ja myös kiinnostavaan näyttelyyn, jossa kerrottiin kirkon historiasta, oli ilmainen pääsy.

Ruokakuvia ei näiden reissumuistojen seassa tällä kertaa ole, sillä vaikka tavalliseen tapaan laitoimme muistiin Tripadvisorista hyviksi arvioituja ravintoloita, mikään ei oikein noussut mieleenpainuvaksi ruokaelämykseksi. Söimme niin perinteistä kuin terveellisempääkin fish'n'chipsiä, lounasleipiä ja aamiaispannukakkuja sekä ramen-keittoakin, kaikki oli ihan jees mutta ei sen enempää.

Liikuimme reissussa aika paljon julkisilla, lähinnä bussilla ja ratikalla, ja ostimme kolmen päivän matkakortit heti lentokentältä. Matkakortin käyttö oli helppoa, mutta liikenteen epäluotettavuus oli välillä raivostuttavaa. Onneksi ei luotettu aikatauluihin niin vahvasti, että olisi myöhästelevien kulkuvälineiden takia myöhästytty mistään kovin olennaisesta!


Paljon kaikenlaista jäi kuitenkin näin lyhyellä reissulla näkemättä - enkä poikennut edes yhteenkään lankakauppaan! Uskon, että tie vielä joskus vie uudestaan kohti Dublinia, ehkä jonkin hieman pidemmän Irlannin-kiertomatkan yhteydessä.



perjantai 25. elokuuta 2017

Illallinen Grönissä

Sain lahjakortin ravintola Gröniin Champ- ja Vihreäkeiju-blogiyhteistyön yhteydessä järjestetyn arvonnan voittona.

Heinäkuussa vietettiin treffi-iltaa ja illallistettiin vähän hienommin pitkän kaavan mukaan. Ravintola Grön oli ihan uusi tuttavuus, ja saa lämpimät suositukset! Ruoka oli superhyvää, annokset kauniita ja ravintolan ilmapiiri ja sisustus helpostilähestyttävän rento - toisin kuin aika monissa maistelumenuja tarjoavissa ns. piperrysruokaravintoloissa. Astiat olivat jämäkän rustiikkisia, haarukat ja veitset rennosti purkeissa. Ei siis sellaista valkoisten pöytäliinojen pönötysmeininkiä. Rakastan hyvää ja kaunista ruokaa, mutta liian hienoissa paikoissa ahdistun, jos joudun miettimään, minkälaisella haarukalla annostaan uskaltaisi alkaa sörkkimään, jotta ei paljastaisi junttiuttaan!

Syötiin puolison kanssa kumpikin lihaton maistelumenu ja vielä ekstra-annokset päälle. Viinipaketti puolitettiin, mikä oli loistoidea, sillä jos joka ruualle olisi kulauttanut vielä koko lasillinen alkoholipitoista juomaa, olisi ravintolasta ulos lähtiessä saattanut askel vähän horjahtaa. Neljällä puolikkaalla lasillisella pääsi mukavasti maistamaan ruokiin mätsättyjä viinimakuja, jotka olivatkin oikein kiinnostavia ja toivat annoksista uusia puolia esiin. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun toteutin lihatonta elämäntapaa piperrysruokaravintolassa, sillä olen aiemmin pelännyt, että menetän jonkin upean makuelämyksen ja saan tilalle jotakin vähemmän mietittyä korviketta. Grönin maistelumenun annoksista yhdessä liha korvattiin härkäpavuilla, enkä kyllä yhtään jäänyt sitä raakakypsennettyä nautaa ikävöimään. Härkäpapuannos nimittäin oli yksi suosikeistani tässä menussa!

Ensimmäisen alkuruoan unohdin tietenkin nälissäni kuvata!

Härkäpapua, sinappia ja kaalia.

Ekstra-alkupala: purjoa, krassia ja mätiä.

Todellinen kesäannos: perunoita ja sillivoita, muun muassa.

Extra-annos ennen jälkkäriä: juustoa ja mantelinäkkäriä.

Mansikkainen herkkujälkkäri.
Leipäkin oli ihan superhyvää ja tietenkin söin sitä vähän liikaa.


perjantai 18. elokuuta 2017

Kevyt ja helppo "nuudeli"salaatti kesäkurpitsasta


Tiedättekö, miten joskus koukuttuu johonkin helppoon ruokaan niin että tekee sitä harva se ilta - kunnes keksii taas seuraavan jumitusannoksen? Tämän salaatin kanssa minulla on nyt sellainen vaihe. Vaan eipä siitä ole haittaa, tämä on nimittäin varsin terveellinen herkku, ja ison lautasen vedeltyään on kattanut suuren osan päivän suositellusta kasvismäärästä!

Salaatin juju on kastike, joka on täydellinen kombinaatio suolaista, makeaa, hapokkuutta ja mausteita. Ennen tein samankaltaista salaattia ihan riisinuudeleiden kera - herkkua syntyy niinkin - mutta sitten testasin, saisiko saman fiiliksen aikaan korvaamalla nuudelit kesäkurpitsasuikaleilla. Hyvin huijattu!

Kesäkurpitsa"nuudeli"salaatti

1 kesäkurpitsa
2 porkkanaa
1 kevätsipuli

2 rkl soijakastiketta
2 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl hunajaa
0,5 tl suolaa
1 tl tai maun mukaan valkosipulijauhetta
1tl tai maun mukaan chilijauhetta
(seesaminsiemeniä ja pähkinöitä)

Pese kesäkurpitsa ja poista kanta. Leikkaa se ohuiksi siivuiksi kuorimaveitsellä - tai juustohöylällä tai vihannesleikkurilla. Kuori porkkanat ja siivuta samalla tavalla. Leikkaa kevätsipuli varsineen ohuiksi renkaiksi. Sekoita kastikkeen ainekset ja kaada salaatin joukkoon. Ripottele halutessasi päälle pähkinöitä ja seesaminsiemeniä.

Jos teet salaattia enemmän kuin kerralla aiot syödä, kastike kannattaa säilyttää erillään, koska muuten kesäkurpitsa vettyy mössöksi.

tiistai 1. elokuuta 2017

Virolainen pronssispiraalikoriste (ohje)


Pääsin muutama viikko sitten Tartossa käydessäni piipahtamaan sinne hiljattain avattuun Eesti rahva muuseumiin. Jo museovierailu oli suositusten arvoinen, mutta meidän ryhmämme sai lisäksi mahdollisuuden osallistua perinteisten kädentaitojen työpajoihin. Ainaisena näpertelijänä ilmoittauduin tietenkin pujottelemaan kasaan perinteisiä virolaisia spiraalikoristeita. Sellaisia on käytetty vaatteissa aina pronssikaudesta alkaen!

Oma tuotokseni päätyi somistamaan uutta laukkuani, joka oli reissulla mukana.

nahkataikina laukku globe hope

Valitettavasti juuri tällaisia metallilankaspiraaleja on kuulemma valmiina pätkinä vaikea löytää. Annoinkin museolle vinkin, että olisin taatusti ostanut tarvikkeita työpajan jälkeen pussillisen kotiin viemisiksi, jos matkamuistokaupasta olisi niitä saanut. Korujen värkkäilyn taitajat toki vääntelevät spiraalinsa metallilangasta itsekin.

Ajattelin kuitenkin jakaa ohjeen spiraalikoristeeseen lukijoitteni iloksi, sillä tekniikka oli simppeli ja hauska, ja herätti minussa inspiraatiota soveltaa vaikka minkälaisiin muihinkin materiaaleihin kuin autenttisiin metallipylpyröihin - saman mallin mukaanhan voi tehdä juttuja käyttäen melkein mitä tahansa sanomalehti- tai nahkasuikaleista mehupilleihin.

Tarvikkeet: 18 kpl pronssispiraaleita tai muita sopivan kokoisia lieriömäisiä putkiloita, lankaa (autenttisesti villaa tai puuvillaa) tai putkiloista pujoteltavaksi sopivaa narua, metallirengas aloitusta ja ripustusta varten, pätkä ohutta rautalankaa pujottelutyökaluksi

Työvaiheet:

1) Leikkaa kaksi n. 30 cm mittaista pätkää lankaa. Pujota ne yhdessä aloitusrenkaan läpi ja solmi keskelle yksinkertainen solmu.

2) Taita rautalangan pätkä kaksinkerroin, asettele kaksinkertaisen aloituslangan päät taitteeseen siten, että voit rautalangan avulla pujottaa langat metallispiraalin läpi. Pujota aloituslankojen toisiin päihin toinen spiraali. Jokaisen spiraalin läpi menee siis aina kaksi lankaa.

3) Leikkaa uusi, halutessasi eri värinen n. 30 cm pätkä lankaa ja asettele se kaksinkerroin aloituslangan ympärille spiraalin jälkeen. Pujota aloituslankaan toinen spiraali ja kiristä uusi lanka spiraalien väliin. Älä tee solmuja, vaan pujota uuteenkin lankaan spiraali, se pysyy kyllä paikallaan. Lisää toiselle puolelle uusi lanka samoin.

4) Pujottele uudet langat keskeltä ristikkäin (ks. kuva alla) ja lisää kumpaankin uudet spiraalit.

ohjekuva

5) Jatka tähän tyyliin, kunnes jokaisessa langassa on kolme spiraalia eli kaikki 18 pylpyrää on käytetty.


6) Kiristä spiraalit siisteiksi ja tee lankojen päihin yksinkertaiset solmut. Leikkaa langoista ylimääräiset pois miettien sitä, kuinka pitkät "tupsut" koristeeseesi haluat. Jos lankaa on ollut reilusti, voit käyttää ylimääräiset tupsuihin, tai sitten ota uusia langanpätkiä. Itse laitoin neljä lankaa jokaiseen tupsuun. Tupsulangat asetellaan spiraalien läpi kulkevien lankojen väliin ja jälkimmäiset solmitaan tiukasti umppariin. Lopuksi tupsut siistitään tasaisiksi ja koko komeus vielä höyrytetään.