perjantai 16. joulukuuta 2016

Matkakertomus: Alhambra

Andalusian ehkä turistisin nähtävyys on entisaikojen kuninkaiden palatsi Alhambra. 'Punaista linnaa' merkitsevän rakennuskompleksin pystyttäminen aloitettiin jo joskus 1000-luvulla, ja taisi paikalla olla linnoitus jo ennen sitäkin. Vaikka Alhambraan päästetään päivässä jopa 6000 kävijää, vielä lokakuussakin, turistisesongin loppupuolella, liput oli syytä ostaa viikkokausia etukäteen.

Olin ennakkoon hieman skeptinen koko pytinkiä kohtaan, sillä vaikka matkustamista rakastankin, olen todella huono kestämään tungosta ja jonottamista. Näistä syistä monet megaluokan nähtävyyksistä Pariisissa, Roomassa ja Barcelonassa ovat olleet pettymys tai jääneet väliin kokonaan. Alhambrasta kuitenkin kannatti ryysiskammoisenkin pulittaa piletin hinta, sillä väkimäärä hajaantui palatsin valtavalle alueelle yllättävän hyvin.



Alhambran liput myydään kahdessa slotissa: aamupäivän lipulla saa hengailla alueella avaamisesta iltapäiväkahteen ja iltapäivän lipulla sitten kahdesta sulkemisaikaan. Lisäksi lippuun pitää valita tarkempi aika, jolloin pääsee sisään rakennuskompleksin hienoimpaan osaan, Nasridin palatsiin. Me valitsimme aamupäivän ja ehdimme silmittyä alueeseen jo aika hyvin ennen kuin yhdentoista maissa siirryimme palatsin sisäänkäynnin jonoon - huolimatta siitä, että aamussa oli stressipaniikin aineksia. Pienen pensionaatin, jossa majoituimme, aamupalatarjoilu alkoi myöhään ja eteni hitaasti, ja koska jostain kummallisesta bugista johtuen emme saaneetkaan printattua etukäteen ostettuja lippujamme pankkiautomaattien yhteydessä olevista palvelupisteistä, piti vielä poiketa Alhambran lippukassallekin ennen sisäänpääsyä. Aamupalan hotkittuamme siis harpoimme hikipäässä jyrkkää ja loputonta ylämäkeä kohti sisäänkäyntiä, onneksi jonoa ei ainakaan vielä siinä vaiheessa aamua ollut ja aika riitti hyvin koko alueen näkemiseen.



Alhambran alue koostuu siis useista palatseista, niiden keskellä aukeavista sisäpihoista suihkulähteineen sekä puutarha-alueesta. Vielä nykyäaikaisten kastelujärjestelmien aikana vesielementtien ja kasvien täyttämät pihat muuten niin kuumalla ja kuivalla seudulla tuovat mielikuvan paratiisista - mikä lienee ollutkin tarkoitus. Palatsien seinät on koristeltu huikeilla pitsimäisillä arabeskikuvioilla, joiden kerrotaan alunperin olleen värillisiä. Alueelta löytyy  myös kirkko, museo ja taidemuseo.

Mitä olisin kaivannut lisää, oli opastus palatsin historiasta, vaikka opaskirjasta sitä jonkin verran saattoi itse lukeakin. Kauniiden rakennusten keskellä ei kuitenkaan huvita kulkea nenä kiinni kirjassa, joten selkeä ääniopastus tai vaikka kompaktit infotaulut, jotka olisivat kertoneet, mitä eri huoneissa on tehty, millaisia ihmisiä siellä on asunut ja miltä paikka entisöitynä olisi voinut näyttää, olisivat tehneet nähtävyydestä kiinnostavamman.

Lisäksi kompleksiin kuuluu Alcazaba-linnoitus, jonka torneista ja muureilta näkee kivasti kaupunkiin alapuolella. Ilahduin siitä, että Alhambran alueella vilisi melkoinen joukko semikesyjä ja hyvinvoivan näköisiä kissoja!

Ei kommentteja: