keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Vaihtelunhaluisen neulojan ongelma: parittomat villasukat

Joululahjojen lisäksi käsityölistalla on ollut uusia villasukkia itselleni. Nimittäin viimeisimmän sukkainventaarion myötä rikkinäiset joutivat roskiin ja jäljelle jäi vain tylsiä, rumia ja nyppyisiä yksilöitä.

Neuloin siis itselleni villasukan, oikein hieno siitä tulikin. Sen jälkeen vain olin kovin kyllästynyt kirjoneuleeseen, tein välissä parit lapaset ja vähän matkaa villatakkia. Sitten aloitin toisen villasukan. Eri mallista.


Onko teillä muilla neulojilla tällaista ongelmaa? Tykkään tehdä aina uusia malleja ja opetella kuvioita ja tekniikoita, pitkät pätkät sileää etenevät minulla kaikkein hitaiten, ja todella todella harvoin jaksan tehdä samaa mallia useampaan kertaan. Villasukkien kanssa vaan melkein pitäisi, jos tavoitteena olisi kaksi samanlaista sukkaa.

Aiemmin olen selvinnyt ongelmasta sillä, että teen sukkia ja lapasia kumpaakin yhtä aikaa magic loop -tekniikalla. Kirjoneuleessa se vain on hankalaa, kun mukana on liian monta sotkuun menevää lankakerää, ja tuossa toisessa sukassa oli sen verran monta uutta hahmotettavaa tekniikkaa, että jätin loopin senkin kohdalla väliin. Ei olisi kannattanut.

Katsotaan, jaksaisinko kevääseen mennessä tehdä edes toiselle näistä parin, kun nyt olen näin julkisesti ongelmastani avautunut.


Kissasukka on omasta päästä googlaamalla löytyneistä kuvista inspiroituneena tehty, lankana mummon perintölangoista jotakin vanhaa, mahdollisesti Nallea. Palmikkosukan malli puolestaan on Tiina Kuun Arkadian Ulla -malli, joka löytyy ilmaisena Ravelrystä, ja lankana Novitan Jussi. Tosi nätti ja kiinnostava kärjestä aloitettava malli, jossa tehdään kantapää minulle uudella tekniikalla. Varren takaosassa on erityisen kiva, monimutkainen palmikko. Esittelen nämä paremmin sitten joskus, kun niillä on paritkin!

Ei kommentteja: