maanantai 10. lokakuuta 2016

Itsekasvatettua minttuteetä

Tämä kesä oli vähän kehno parvekekasvien suhteen, sillä puutarhurin huomio oli hieman muissa asioissa. Yksi kasvi, monivuotinen piparminttu nimittäin, ei laiminlyönneistä piitannut, vaan rönsyilee laatikossaan vielä nytkin. Koska mojito-bileitäkään ei ole tullut järjestettyä, piti ainoalle onnistuneelle sadolleni keksiä jokin säilöntäkeino. Kuivasin sitä siis teeksi!


Leikkasin mintut varsineen pieniksi kimpuiksi, jotka sidoin ompelulangalla ja ripustin asunnon kuivimpaan ja hajuttomimpaan (ja huomaamattomimpaan) nurkkaan roikkumaan ja unohdin sinne pariksi viikoksi. Löydettyäni sopivan rapiseviksi kuivuneet nyssäkät, riivin lehdet isoimmista varsista irti ja säilöin purkkiin teekaappiin. Minttuteetä voi sitten lipitellä hunajan kanssa sadepäivinä samalla kun kutoo tämäntalvista neuletakkia. Siitä on muuten jo selkäkappale valmis.


Oli minulla kuvia työvaiheistakin, minttunyyteistä roikkumassa työhuoneen kaappien ovissa, mutta nähtävästi olen tässä pari viikkoa kuvaillut kamerallani fiksusti ilman muistikorttia huomaamatta siinä mitään vikaa. Taas yksi todiste, että olen aika pahasti loman tarpeessa. Onneksi se kesä- ja syyslomien yhdistelmä jo viikon päästä koittaakin!

Ei kommentteja: