keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Kasvislasagne Härkiksestä ja sienistä

Ehdinpäs ajastaa edes yhden postauksen reissun ajaksi!

Mifu-reseptin lisäksi olen syksyn aikana ehtinyt testailemaan toistakin trendikästä lihankorviketta, nimittäin Härkis-härkäpapurouhetta. Viimeksi sitä ostaessani oli jo mielessä, mitä teen: mieli teki nimittäin lasagnea. Ja siitä tulikin oikein hyvää! Mielestäni Härkis oli lasagnessa parempaa kuin soijarouhe, josta kasvisversio on meillä aiemmin tehty. Tässä resepti muistiin.

kasvislasagne

Härkis-sienilasagne (4-5 annosta)

Tomaattikastike

1 pkt Härkistä
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
250 g tuoreita herkkusieniä
1 prk tomaattimurskaa
oliiviöljyä
mustapippuria
paprikajauhetta
suolaa
kuivattua oreganoa
basilikaa
laakerinlehti

Silppua sipulit ja sienet. Paista ne öljyssä pehmeiksi. Lisää mausteet, tomaattimurska ja Härkis. Anna muhia juustokastikkeen teon ajan.

Juustokastike

50 g margariinia
2 rkl vehnäjauhoja
4 dl maitoa
1/2 pss mozzarellaraastetta
suolaa
valkopippuria

Sulata margariini, sekoita siihen jauhot ja kuumenna hetki mutta älä ruskista. Lisää maito ja kiehauta. Lisää mausteet ja juusto.

Kasaa vuokaan kerroksittain lasagnelevyjä, tomaattikastiketta ja juustokastiketta. Omaan vuokaani tuli tällä setillä kolme kerrosta. Ripottele loput juustoraasteesta päällimmäiseksi. Paista 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.


Onkos Härkis jo muille tuttua?

perjantai 14. lokakuuta 2016

Loma!!!

Älkää suotta ihmetelkö blogissa pian koittavaa parin viikon hiljaisuutta. Maanantaista alkaen meikämuija nimittäin latoo naamaan tapaksia jossakin toivon mukaan pikkuisen lämpimämmässä ja aurinkoisemmassa paikassa kuin lokakuinen koto-Suomi. Fiilikseen sopivasti kuvituksena muistoja puolentoista vuoden takaiselta pikavisiitiltä Barcelonaan.

Tällä kertaa suuntaamme Andalusiaan, ja omatoimisen julkisilla liikennevälineillä toteutettavan kiertomatkan reitti tulee olemaan Malaga - Granada - Cordoba - Ronda - Sevilla - Malaga. Olisiko kellään vielä heittää viime hetken vinkkejä tällaisen reitin varrelle?



Kyseessä on palkintomatka sen kunniaksi, että väitöskirjani on lähetetty esitarkastukseen. Etukäteen varattu matka loi ultimaalisen kalmanlinjan kyseiselle tapahtumalle, mutta viime hetken paniikkeja ei tällä kertaa koettu. Itse asiassa alitin dediksen aika reilusti ja olen hoidellut muita hommia tässä jo pari viikkoa. Kesälomattoman kesän jälkeen matka eteläisemmille seuduille on kuitenkin erittäin tervetullut, ja pääsen vastaanottamaan marraskuun toivottavasti ladattuna riittävällä määrällä uutta motivaatiota ja aurinkoenergiaa.

Hauskasti samoihin syksyisiin aikoihin osuu myös edellinen opinnäytetyön loppuunsaattamishetki: aika tarkkaan viisi vuotta sitten nimittäin päivitin kuulumisiani päivänä, jolloin kiikutin kansitetun gradun tiedekuntaan! Niin se aika lentää!

Muistakaapa te, Hyvät Lukijat, sillä välin osallistua sankoin joukoin kämmekkäiden arvontaan tämän postauksen kommenttilaatikossa! Aikaa on vielä lokakuun loppuun.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Itsekasvatettua minttuteetä

Tämä kesä oli vähän kehno parvekekasvien suhteen, sillä puutarhurin huomio oli hieman muissa asioissa. Yksi kasvi, monivuotinen piparminttu nimittäin, ei laiminlyönneistä piitannut, vaan rönsyilee laatikossaan vielä nytkin. Koska mojito-bileitäkään ei ole tullut järjestettyä, piti ainoalle onnistuneelle sadolleni keksiä jokin säilöntäkeino. Kuivasin sitä siis teeksi!


Leikkasin mintut varsineen pieniksi kimpuiksi, jotka sidoin ompelulangalla ja ripustin asunnon kuivimpaan ja hajuttomimpaan (ja huomaamattomimpaan) nurkkaan roikkumaan ja unohdin sinne pariksi viikoksi. Löydettyäni sopivan rapiseviksi kuivuneet nyssäkät, riivin lehdet isoimmista varsista irti ja säilöin purkkiin teekaappiin. Minttuteetä voi sitten lipitellä hunajan kanssa sadepäivinä samalla kun kutoo tämäntalvista neuletakkia. Siitä on muuten jo selkäkappale valmis.


Oli minulla kuvia työvaiheistakin, minttunyyteistä roikkumassa työhuoneen kaappien ovissa, mutta nähtävästi olen tässä pari viikkoa kuvaillut kamerallani fiksusti ilman muistikorttia huomaamatta siinä mitään vikaa. Taas yksi todiste, että olen aika pahasti loman tarpeessa. Onneksi se kesä- ja syyslomien yhdistelmä jo viikon päästä koittaakin!

maanantai 3. lokakuuta 2016

Konepestävät juomapullot vertailussa


Kolme vuotta sitten sijoitin lasiseen Lifefactoryn juomapulloon. Puteli on kulkenut matkassani töissä, matkoilla ja kuntosalilla harva se päivä, ja kestävyyden puolesta puhuu, että se ylipäätään on lasisuudestaan huolimatta edelleen aivan ehjä! Nyt se kuitenkin sai kilpailijan, sillä muutamiin sen ominaisuuksiin hermostuneena menin ja ostin uuden kestopullon, teräksisen Alfin, joka lasisen edeltäjänsä tavoin sopii tiskikoneessa pestäväksi. Muille kestäviä juomapulloja harkitseville päätinkin tehdä listauksen näiden kahden plussista ja miinuksista.

Konepestävä kestopullo ylipäätään on monesta syystä parempi vaihtoehto kuin muovisten kaupan vesipullojen jatkuva uudelleen täyttäminen. Ensinnäkin hankalasti puhdistettavaan pulloon kertyy nopeasti bakteereita, minkä huomaa siitä, että muovipullossa vesi alkaa nopeasti maistua pahalta ja pullon korkki haista. Toisekseen nykyisiä muovipulloja ei ole tarkoitettu käytettäväksi moneen kertaan, ja muovista voi jatkuvan käytön myötä irrota veteen esimerkiksi ftalaatteja, joita ei ehdoin tahdoin kannata elimistöönsä päästää ainakaan siinä tapauksessa, että ajattelee vielä joskus lisääntyvänsä.


Lifefactoryn juomapullo (lasia, tilavuus 0,4 l)

+ Vesi pysyy pitkään hyvän makuisena.
+ Pullon voi täyttää myös esim. pirtelöllä, sillä isosuinen pullo puhdistuu koneessa helposti muustakin kuin vedestä.
+ Pulloon on saatavilla sekä "urheilukorkki" (flip top) että kierrettävä normaalikorkki.
+ Käytössäni pullo on lasisuudestaan huolimatta ollut todistetusti kestävä.
+ Mielestäni pullo on tyylikkään näköinen ja valittavana on paljon värivaihtoehtoja.
+ Lasi on kaikkein turvallisin vaihtoehto, jos pelkää kemikaaleja.

- Pullo on iso ja painava ollakseen alle puolen litran vetoinen.
- "Urheilukorkki" ei pysy kunnolla kiinni: se vuotaa helposti, jos pulloa säilyttää vaakatasossa. Jos pulloa ei saa pystyyn vaikka repun sivutaskuun, on pakko käyttää normaalikorkkia.
- Normaalin korkin kanssa pullon suuaukko on niin leveä, että kun yrittää hörpätä siitä esimerkiksi liikkuvassa bussissa, saa helposti vedet rinnuksilleen.
- Lasipullo on mahdollista saada rikki, jos sen vaikka pudottaa käsistään.


Alfi ElementBottle -juomapullo (ruostumatonta terästä, tilavuus 0,6 l)

+ Vesi ei ala maistua "teräksiseltä" pitkänkään päivän aikana, maku on yhtä hyvä kuin lasipullossa.
+ Pullo on isompi mutta selvästi kevyempi (ja halvempi) kuin Lifefactoryn pullo.
+ Korkki pysyy varmasti kiinni ja töyssyisellä bussimatkallakin on helppoa juoda siististi.
+ Teräspullo kestää kolhut lasista paremmin.
+ Korkin saa purettua osiin ja kaikki palat saa pestä koneessa.

- Monimutkainen korkki likaantuu helposti esim. huulipunasta ja sitä saakin pestä usein.
- Korkki menisi esim. pirtelöstä taatusti tukkoon. En laittaisi pulloon muuta kuin vettä.
- Vesi tulee korkin läpi hitaasti, mikä ärsyttää, jos on kova jano.
- Pullossa ei ole kantokahvaa.

Lifefactoryn pieni pullo maksaa esimerkiksi Ruohonjuuressa, josta sen itse aikoinani ostin, n. 30 euroa. Alfin pullo on vähän halvempi, sitä löytää kotimaisista verkkokaupoista noin kahdellakympillä.