tiistai 2. elokuuta 2016

Yllätyskello

Heinäkuun alussa sain yllätyslahjan. Se oli tarkoitettu annettavaksi vasta elokuun lopussa, mutta olin tuolloin edessä olevasta (nyt jo selätetystä) työmäärästä ja loman puutteesta johtuen kuulemma piristyksen tarpeessa, joten vastaanotin sen etuajassa. Voi olla, että syytä oli myös sillä, että satuin näkemään postissa tulleen paketin eteisen pöydällä ja menin ihmettelemään sitä - luulin, että kyseessä oli kello, jonka tiesin puolisoni tilanneen itselleen.

Kello siellä oli, mutta minulle. Lahjan syynä oli siis se, että ensitapaamisestamme tulee elokuun lopussa kuluneeksi huimat kymmenen vuotta.


Olin tietämättäni valinnut tämän kellon ihan itse, sillä puolisoni etsiessä nettikaupoisa kelloa itselleen, kurkistelin valikoimaa ja totesin, että jos minä saisin valita, yhdistäisin ruusukultaa huikean hienoon petroolinvihreään rannekkeeseen. Olin myös vihjaillut, että sitten kun tässä joskus väittelen, uusi rannekello voisi olla hyvä lahjaidea. No, väitöspäivästä ei vielä ole tietoa, mutta päheä kello on!


Rannekello on tähän astikin ollut korvakorujen ja kihla- & vihkisormusten ohella niitä asusteita, joita käytän aina ihmisten ilmoille lähtiessäni. En ole koskaan oppinut katsomaan aikaa kännykästä, ja mielestäni rannekelloissa on tyyliini sopivaa jotakin vanhanaikaista älymystömeininkiä.

Muita vannoutuneita rannekelloihmisiä?

Ei kommentteja: