perjantai 19. elokuuta 2016

Kuinka lopettaa rahasta riitely (...tai olla koskaan aloittamattakaan sitä)

Apurahatutkijan leipä on kapea ja pieninä palasina. Tai oikeastaan isompina klöntteinä, jotka pitää itse paloitella niiksi kuukausiksi, jotka sillä pitää elää. Akateemisen prekariaatin palkasta valittaminen ei kuitenkaan ole tämän postaukseni ajatus, vaan se, että valtion vakivirassa työskentelevä mieheni tienaa verojen jälkeen noin tuplasti sen mitä meikäläinen. Parisuhteen alkaessa olimme samanlaisen tulotason opiskelijoita. Miten nyt selvitään niin, että kummankaan mielestä tilanne ei ole epäreilu?

Tiedän, että ihmisillä on hyvin erilaisia ratkaisuja rahojen käytön jakamiselle parisuhteissa. Toisilla on kokonaan omat tilit ja rahat, toisilla täysin yhteiset. Sitten pähkäillään, kumpi maksaa minäkin kertana kaupassa ja ravintolassa - tai riidellään siitä, mihin yhteiset rahat katoavat. Tutkitusti rahankäyttöhän on yksi yleisimmistä pariskuntien riidanaiheista. Vaan ei meillä.


Meillä raha-asioita sumplittiin ensimmäisen kerran silloin kun noin puoli vuotta seurusteltuamme muutimme yhteen. (Tästä on noin yhdeksän ja puoli vuotta, hui kamala!) Astelimme pankkiin ja perustimme yhteisen käyttötilin. En enää muista, mistä idea tuli, mutta se saattoi olla minun ajatukseni. Minulle oli nimittäin aina itsestään selvää, että se on ainoa toimiva ratkaisu. Ai miten niin?

Vaihtoehdossa "kokonaan omat rahat" kävisi helposti niin, että se joka käy kaupassa maksaa ruuat ja toinen kuvittelee maksavansa vähintään yhtä paljon, koska maksaa vakuutuksia ja sähkölaskua. Kumpikaan ei tiedä, miten menot oikeasti jakautuvat, ja varsinkin jos tulotaso on kovin erilainen, epäreiluuden kokemuksia varmasti jossain kohtaa syntyy. On varmasti ihmisiä, joita ei haittaa, että se maksaa, joka jaksaa. Minä en ole niitä ihmisiä, ja vakaa pyrkimykseni on välttyä joutumasta tyypilliseen vaimorooliin huolehtimaan jääkaapin sisällöstä. (Totta puhuen, en yhtään tykkää ruokakaupassa käymisestä, joten edellä kuvatussa rahanjakotilanteessa olisin sittenkin taatusti se pummi.)


Vaihtoehdossa "kokonaan yhteiset rahat" puolestaan niin tulot kuin hankinnat olisivat lähtökohtaisesti yhteisiä, palkat menisivät samalle tilille, jolta myös maksettaisiin kaikki, oli kyseessä sitten kotivakuutus, älypuhelin, ripsiväri tai työpaikkalounas. Sitten väännettäisiin siitä, että toinen haluaisi säästää mutta toinen tuhlaa viikossa viisitoista euroa työnjälkeiskaljoihin. En usko, että puolisoni kyttäisi rahankäyttöäni tai että minäkään hänen, mutta kokisin silti paljon isompaa huonoa omaatuntoa, jos tuhlaisin heräteostosrätteihin tai karkkipusseihin yhteisiä rahoja omieni sijasta. Haluan säästää ja sijoittaa kysymättä mielipidettä puolisolta, enkä halua ottaa kantaa siihen, kuinka kallis älypuhelin meillä on varaa ostaa kenenkin käyttöön.

Uskon, että meillä riidellään rahasta harvoin juuri sen takia, että meillä on se yhteinen taloustili. Sen lisäksi kummallakin on omat käyttö- ja säästötilinsä. Taloustililtä maksetaan kaikki yhteiset menot: asuntolainan ja ruokaostosten lisäksi yhteiset ravintolaillalliset, teatteriliput, matkat, yhteisesti sovitut sisustusjutut ja yhteiseen käyttöön tulevat laitteet. Omat ostokset eli esimerkiksi vaatteet, henkilökohtaiset tietokoneet ja puhelimet, työpaikkalounaat ja kaverien kanssa ulkona syömiset taas maksetaan omalta käyttötililtä. Kummankin palkka menee omalle käyttötilille, ja yhteiselle tilille siirretään kuukausittain rahaa samassa suhteessa, missä palkkaa tulee. Koska puolisoni palkka on tuplasti suurempi kuin minun, hän siis maksaa yhteisistä menoistamme noin tuplasti sen mitä minä, mutta toisaalta hänelle jää myös omaa käyttörahaa enemmän . Koska epätasainen menojen jako on tarkkaan excelöity ja oikeudenmukaiseksi neuvoteltu (ja lasketaan uudelleen aina tulojen muuttuessa), en koe eläväni puolisoni siivellä. Ja samalla systeemillä pärjätään jatkossakin, tuli sitten vastaan työttömyyttä tai perhevapaita.

Entäs ne huonot puolet? Ainoa hankaluus, jonka keksin, on että kun lompakossa on kaksi pankkikorttia, pitää muistaa, kummalla maksaa ruokakaupassa ja kummalla vaatekaupassa. Ja tietysti ne pinkoodit kumpaankin.

Miten teillä jaetaan menot?

2 kommenttia:

Salka kirjoitti...

Meillä on aika sama meininki, tosin sillä erotuksella että maksamme taloustilille saman summan. Meillä tosin ei ole ehkä ihan noin radikaalia eroa palkassa, varsinkin kun puhutaan nettopalkasta. Mutta mun mielestä systeemi on toimiva! Kyllä me silti joskus rahasta väännetään, mies on säästäväisempi kuin minä. Ja jaksaa vääntää sellaisia excel-taulukoita ja laskelmia, että en voi kuin nostaa hattua!

Katarimaria kirjoitti...

Ennen kuin palkkakuilu repesi ja oltiin vielä opiskelijoita, mekin laitettiin sama summa välittämättä kesätöistä ja muista epätasaisista tienesteistä. Nykyään taas jos näillä tuloeroilla maksettaisiin kaikki puoliksi, pitäisi käytännössä elää mun tulojen mukaan eli matkusteltaisiin, syötäisiin ulkona ja käytäisiin maksullisissa tapahtumissa paljon vähemmän tai ainakin eri tyylillä. Näen siis meidän ratkaisun kompromissina erilaisten mahdollisten elämäntyylienkin välillä. Meillä taas minä excelöin ja pihistelen, puoliso taas on ennemminkin opetellut tuhlaamaan viime vuosina, ajatellen että jotta kasvava tulotaso tuottaisi myös iloa, sitä rahaa pitäisi myös käyttää kivoihin asioihin eikä makuuttaa säästötilillä. Ollaan todettu, että onnellisuutta lisää enemmän se, että käyttää tonnin matkaan vuonna 2016 kuin että saa asuntolainan maksettua kuukautta aiemmin pois joskus vuonna 2025 :D