lauantai 30. heinäkuuta 2016

Turistina Turussa

Minulla oli vakaa aikomus pysyä poissa Turusta koko heinäkuu, kun nyt ainakin vielä syksyn verran tulen siellä ahkerasti ramppaamaan työasioissa. No, eipä onnistunut, sillä heti heinäkuun ensimmäisellä viikolla kävi ilmi, että tarvitsen erään tekstin viimeistelyyn kirjan, joka oli saatavilla ainoastaan Åbo Akademin kirjastosta. Olimme juuri saapuneet Oulusta kotiin, ja ennen kuukausia sitten suunniteltua Savonlinnan-retkeä oli aikaa vain pari arkipäivää. Kaukolainan odottelussa olisi siis hukkaantunut monta hyvää työpäivää, joten helpointa olisi lähteä taas kerran käymään Turussa.

Puolisolla oli lomaa, joten hän päätti lähteä mukaan. En ole tainnut täällä mainitakaan, että hankimme keväämmällä museokortit (ehkä vuoden kokemuksen jälkeen kirjoitan siitä jotakin enemmän). Suunnitelmaksi muodostui, että tekisin bussimatkat ahkerasti töitä, piipahtaisin yliopistolla hakemassa tarvitsemani kirjan ja tarkistamassa pari muutakin lähdettä, ja sitten iltapäivästä alkaen voitaisiin yhdessä turisteilla vanhassa kotikaupungissa.

Päiväksi sattui oikein kaunis aurinkoinen kesäsää, ja hankkiuduimme lomatunnelmaan syömällä kolmen ruokalajin lounaan viinilasillisen kera Torressa.


Nolottaa myöntää, että vaikka asuimme Turussa vuosikausia, monet nähtävyyksistä jäivät katsomatta. Emme koskaan käyneet Forum marinumissa, ja kauniita vanhoja laivoja, Sigyniä ja Suomen joutsenta, ihailimme vain ulkopuolelta. Opiskelijalle museoliput vaan tuntuivat muka niin kalliilta. Museokortin myötä olisi aika korjata aukko sivistyksessä!


Museokortin parhaaksi puoleksi voin nyt jo epäröimättä kertoa sen, että sen kanssa tulee piipahdettua matalalla kynnyksellä paikoissa, joista muuten jumittuisi laskelmoimaan, onko kyseessä tarpeeksi kiinnostava nähtävyys ollakseen hintansa väärti. Eikä tarvitse välttämättä jaksaa lukea ihan joka opastaulua loppuun asti tai koluta aivan kaikkia nurkkia, jotta varmasti näkisi koko rahan edestä, jos jalkoihin sattuu ja tulee kiire kotimatkabussiin. Näillä periaatteilla onnistuimme kartoittamaan sopivan suurpiirteisesti pääosan merikeskuksesta ja melkein kaikki museolaivat ja jaksoimme vielä kävellä takaisin Onnibussin pysäkille. Iltapäivän minilomasta virkistyneenä reippaana luin vielä koko bussimatkan sitä lainaamaani kirjaa.



Kesäinen Turku on kyllä tavattoman kaunis, ja jokiranta tuntuu elävöityneen vielä paljon niistä ajoista, kun koti kaupungissa sijaitsi. Oli kiva nähdä välillä muitakin osia rakkaasta entisestä (ja jossain määrin vieläkin henkisestä) kotikaupungista kuin iänikuista yliopistonmäkeä. Taas löysin itseni haaveilemasta, josko joskus vielä pääsisi muuttamaan takaisin sinne, vaikka kyllähän se pääkaupunkiseudun jälkeen tuntuisi varmaan ihan pikkukaupungilta.



Ei kommentteja: