torstai 30. kesäkuuta 2016

Keskikesän kaalisalaatti

Eilen näin kaupassa uusia porkkanoita, ensi kertaa tänä kesänä. Kotona aloin ihmetellä, miksihän ne myydään naatteineen. Googlasin ja opin, että naatithan ovat paitsi syötäviä, myös varsin terveellisiä: niissä on rutkasti kaliumia ja k-vitamiinia. Vähän hävetti, että vaikka lapsuuteni söin kesäporkkanoita suoraan kasvimaalta, naatit olin koko ikäni heittänyt menemään. Tiesitkö sinä, hyvä Lukija, että useimpien juuresten naatit voi mainiosti syödä?

Uusi, ehkä vähän epäilyttävä vihreä uponnee talouden toisellekin syöjälle helpommin, kun sen sekoittaa johonkin vanhaan tuttuun, kuten vaikka coleslaw-tyyppiseen kaalisalaattiin. Naatit maistuvat yllättävän miedolta, hennon persiljaiselta.



Voi tätä ihanaa uuden sadon aikaa! Ehkei salaattia olekaan enää jäljellä puolison tullessa töistä, voi olla, että syön kaiken heti! Tässä ohje muillekin kesävihannesten ystäville:

Keskikesän kaalisalaatti

pieni kerä varhaiskaalia
2 pientä kesäsipulia varsineen
2 kesäporkkanaa naatteineen

majoneesia
sitruunamehua
sinappia
suolaa
pippuria

Silppua kasvikset pieneksi, sekoita joukkoon kastikeainekset. Anna maustua jääkaapissa sen aikaa, kun grillaat vaikka makkaraa sen kaveriksi. Tai kuten minä tänään etäpäivän nopealla lounaalla - paistoin pannulla tofua hunajalla maustettuna.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Viikonloppu Berliinissä

Viikko ennen juhannusta vietimme pikkuloman - perjantaista maanantaihin - Berliinissä. Kuten kaupunkireissuillamme melkein aina, taas kävi niin, että juoksimme kiinnostavasta paikasta toiseen ja silti ehdimme nähdä vain pikku siivun kaikesta kaupungin tarjonnasta.



Perjantaina sää oli kehno, satoi nimittäin kaatamalla vettä. Varustauduimme julkisen liikenteen päivälipulla sekä museopassilla, jolla pääsee kolmen päivän aikana näkemään niin monta museota kuin vain ehtii. Pakenimme sadetta Altes Museumiin, ja illaksi meillä oli liput oopperaan. Näimme Deutsche Operissa Mozartin Ryöstön seragliosta, josta olikin tehty hauska moderni versio. Päivällä söimme oikein hyvät purilaiset Muse-nimisessä ravintolassa.


Kuva, jonka Katarimaria (@katarimaria) julkaisi

Lauantaina paistoikin aurinko. Löysimme Spreen rannalta yllättäen markkinat, ja ostimme taulun.


Museokierrosta oli tarkoituksena jatkaa Berliinin museosaaren suosituimmassa kohteessa, Pergamom-museossa. Sinne oli kuitenkin jo aamulla jonoa, joten menimmekin viereiseen pytinkiin katsomaan tauluja. Museoissa ei saanut kuvata, ja muutenkin olin tällä reissulla jotenkin laiska kameran käyttäjä.



Paremmasta säästä ilahtuneina kävelimme paljon. Berliinin ehkä turistisimmaksi paikaksi osoittautui entinen idän ja lännen raja-asema Checkpoint Charlie. Lounasta löysimme mainiosta kauppahallista Markthalle Neunista.


Illalla ohjelmassa oli puolisolle synttärilahjaksi varaamani pienpanimo-oluiden maistelukierros, jolla en huomannut ottaa yhtään kuvaa! Olimme suunnitelleet jatkavamme sen jälkeen vielä hotellimme vieressä olevaan jazz-klubiin, mutta päivä oli ollut niin vauhdikas ja kävelykilometrejä niin monta, että olimme yhdentoista jälkeen jo valmiita nukkumaan.

Seuraavana aamuna olin merkannut kalenteriin Berliinin kuuluisan sunnuntaikirppiksen Mauerparkissa. Sielläkin kamera unohtui laukkuun, ja tekemäni ostokset esittelen joskus toisessa postauksessa. Lounaaksi löysimme mahtavat vietnamilaiset Bun Bao -burgerit Kulturbrauerein katuruokamarkkinoilta - siitäkään ei ole kuvaa, sillä aukiolla tuuli niin, että pakkauspaperit olivat lentää käsistä burgeria syödessä. Samalla tuli käytyä läpi taas yksi museo: DDR:n arjesta kertova näyttely oli ehkä reissun kiinnostavin!

Illaksi olimme varanneet käynnin Saksan valtiopäivätalon (Reichstagsgebäude) kupolissa. Ennen sitä kuitenkin juoksimme läpi taas yhden museon: museosaaren Neues Museumissa on näytillä kuningatar Nefertitin kuuluisa rintakuva sekä aika jännä kultainen hattu, josta en aiemmin ollut kuullutkaan.


Vanha valtiopäivätalo remontoitiin sisältä moderniksi Saksojen yhdistymisen jälkeen, ja vanhan tuhoutuneen kupolin tilalle suunniteltiin moderni lasi-ilmestys. Kupolissa oli kiinnostava audio-opastus ja hienot näkymät!





Koska olimme ihan huudeilla, halusin kupolin jälkeen nähdä vielä juutalaismuistomerkin, joka olikin mielestäni aika vaikuttava teos. Sitten jalat olivat puhki ja nälkä kiljui mahassa. Illalle suunnittelemamme ravintola oli yllättäen kiinni remontin vuoksi, mutta lopulta saimme aivan mahtavan illallisen Monsieur Vuong -nimisessä vietnamilaisessa (päivän ruokateema selvästi). Lienee selvää, että nälkä oli jo niissä skaaloissa, että ruoka katosi suihin odottamatta bloggaajan kameraa.


Maanantaina, kotiinlähdön päivänä, olimme uuvahtaneita kaikista nähtävyyksistä, ja museokortin kolme päivää oli käytetty. Shoppailimme vähän, haahuilimme Tempelhofenissa, joka on puistoksi muutettu lentokenttä, ja joimme oluet kesäsäästä nautiskellen Klunkerkranich-kattoterassilla. Sitten olikin jo kotimatkan aika.




Berliiniin pitää kyllä päästä toistekin!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Synttärilahjalanka käytetty!


Muistatteko sen keskeneräisten neulomusten laatikon? Ei, niistä ei ole tullut valmiita. Yksi pieni kesäkässätyö nimittäin kiilasi jonon ohi. Venyttelin sen muotoonsa Berliinin-reissun aikana, ja nyt olisi näytettäväksi kuviakin.


Sain kirjavan, mieleeni olevista murretuista sävyistä koostuvan 100%-puuvillalangan synttärilahjaksi ystävältäni ja kollegaltani Jennyltä. Lanka on merkiltään Schachenmayrin Catania color. Ideani oli tehdä siitä kevyt myssy normaaliin suomalaiseen kesäsäähän, ja itse asiassa ensimmäisestä kerästä teinkin pitsineulemyssyn konferenssimatkan aikana. Tästä prosessista raportoin Instagramin puolella toukokuussa. Jotenkin omassa päässäni löysä kirjava myssy kuitenkin vei fiilikset liikaa 15-vuotiaan itseni hippityyliin, ja lanka tahtoikin muovautua joksikin muuksi. Myssy päätyi siis purkuun.

Sopivasti pähkäilyni aikoihin törmäsin Koukuttamon blogissa malliin, kuinka tehdä huivi hyödyntäen rajallinen lankamäärä mahdollisimman huolella. Laskeskelin että löysää neulomalla kahdesta kerästä saisin jo käyttökelpoisen asusteen. Voisihan se hieman isompi olla, mutta käyttökelpoinen kyllä kesähuiviksi näinkin! Suuret kiitokset Noralle vielä ohjeesta! Uskon, että tulen tekemään sitä pohjana käyttäen vielä muitakin huiveja. Paheeni nimittäin on ostella ihania keriä esimerkiksi matkamuistoina miettimättä sen tarkemmin, mitä mistäkin lopulta tulee.

Mitään tyylikästä asustailausta ette valitettavasti vielä huivin seuraksi näe, sillä melkein-jo-parantunut flunssani otti ja riehaantui reissussa. Fiilis on aika rupuinen myös siksi, että voidakseni pitää heinäkuussa vähän pidemmän loman minun pitää vielä saada kirjoitetuksi aika monta sivua väitöskirjani johdantoon. Lisäksi viikonloppumatkamme aikana Ulla-kissa oli tullut kipeäksi: eilinen päivä meni huolesta soikeana eläinlääkärissä. Ullalla todettiin virtsatietulehdus ja anemia, mutta anemian syy jäi vielä arvoitukseksi, ja kissaa täytyy nyt tarkkailla ja pakkosyöttää. Juhannusviikon kauniit päivät kuluvat siis minun osaltani kotona flegmaattisen kissan ja kuumuutta puhisevan läppärin kanssa. Onneksi parvekkeella sentään saa vähän maistaa aurinkoa.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Mehevät mutakakkumuffinit

Olen kärvistellyt torstai-illasta saakka ikävän kesäflunssan kourissa. Viikonloppu onkin kulunut lähinnä sohvalla torkkuen, HBO:sta Strain-nimistä sarjaa katsoen, neuloen ja välillä torkkuen, keräten voimia huomista Turku-päivää varten. Tauti lienee vähitellen selätetty, sillä nyt iltaa kohti piristyin sen verran, että leivoin muffinsseja. Ja toisin kuin viimeksi, tällä kertaa niistä tuli ihan täydellisiä!

Määritelmällisesti nämä varmaankin ovat kuppikakkuja eivätkä muffinsseja, muffineja tai mitä lie, sillä jutun juju on juuri se, että koostumus ei missään nimessä ole kuiva ja hattarainen vaan juurikin täydellisen mehevän suklaakakkumainen. Ohje on mukailtu vanhan ainejärjestöni legendaarisesta salaisesta myyjäiskakkuohjeesta, mutta koska kyseessä ei enää ole suklaakakku- vaan muffinssitaikina ja olen modannut ohjetta omaan käyttööni hieman, uskallan ehkä julkaista sen täälläkin.



Mutakakkumuffinit eli mehevät suklaakuppikakut  (12 kpl muffinipellissä)

5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl suolaa
4 rkl kaakaojauhetta
3 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

2 dl maitoa
2 munaa
1,5 dl sulatettua voita tai margariinia

Sekoita keskenään kuivat aineet huolellisesti niin, ettei seokseen jää kaakaopaakkuja. Lisää maito, munat ja sulatettu voi. Sekoita taikina tasaiseksi, jaa muffinivuokiin ja paista uunin keskitasolla 200 asteessa 12 minuuttia tai niin kauan kunnes taikina on muffinien reunoilta kypsää mutta keskeltä vielä  kosteaa.

Taikinaa voi tuunata lisäämällä sekaan tummaa suklaata tai pähkinöitä, kuivattuja karpaloita, aprikooseja tai vaikka pakastevadelmia.


Nyt jatkan flunssan parantelua parvekkeella tuon langan parissa, joka ei osaa päättää, miksi se oikein haluaisi muotoutua...

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Syksyneule etuajassa

Nyt niistä keskeneräisistä yksi on valmis! Syksyisen oranssi neule valmistui helleviikolla, jolloin oli taatusti liian kuuma sitä käyttää. Pingotuksen jälkeen se piti kuitenkin pukea hetkeksi päälle kuvien ottoa varten.


Lehtikuvioinen leveähihainen neule syntyi siis jämälangasta, joka jäi yli neuletakista, jonka tein kaverin äidille tilauksesta. Kaksi ja puoli kerää talvella tarjouksessa ollutta Novitan Rose-lankaa riitti juuri ja juuri, kun tein alareunan resorin ohjetta lyhyempänä. Arvatkaapa, mitä tuli neuleen hinnaksi?! Kaksi ja puoli euroa! Hyvä diili, eikö? Lisäksi kuvio oli tosi kiva neuloa.


Mallin bongasin erään nyt jo hiljentyneen blogin vuosien takaisesta postauksesta pohdiskellessani, mitä jämälangasta tekisin. Malli löytyy Novitan nettisivujen arkistosta. Alkuperäinen ohje on siis valkoinen, mutta minä näin lehtikuviossa heti syksyn oranssin ruskan.

Väri on ainakin nyt alkukesänkalpealle naamalleni ehkä hieman liian villi, ja leveät hihat osoittautunevat takkien kanssa epäkäytännöllisiksi. Nähtäväksi jää, kuinka ahkeraan käyttöön pusero pääsee. Ensivaikutelma on kuitenkin onnistunut, ja ainakaan hinnan puolesta kahden ja puolen euron investointi ei harmita, vaikka käyttökertoja vuoden mittaan ei kovin montaa tulisikaan.