tiistai 10. toukokuuta 2016

Kevään keskeneräiset

Käsitöitä ei tunnu valmistuvan. Syitä on kaksi: ensinnäkin olen tehnyt aika paljon kaikkea muuta, toisekseen räpellyksiä on työn alla kolme yhtä aikaa. Ne varmaan sitten valmistuvatkin yhtä aikaa (tai sitten eivät). Ehkä valmistumista edistää, jos joudun julkisesti toteamaan, kuinka monta vuotta ne lopulta oikein olivatkaan vaiheessa. Siispä tänään aiheena: keskeneräiset käsityöt!

Monilta muilta kässäihmisiltä löytynee nurkista samanlaisia. Olen pitänyt itseäni aika maltillisena projektien aloittajana, sillä yleensä sallin uuden aloittamisen vasta vanhan valmistuttua. Sama pätee kirjoihin - luen normaalisti romaanin kerrallaan alusta loppuun. Oma lukunsa ovat tietysti ne joskus aloitetut mutta tuhoon tuomitut yritykset, jotka jäävät  lankalaatikkoon pyörimään, kunnes jossain siivouspuuskassa puran ne takaisin keräksi.

Nyt olen kuitenkin lipsunut periaatteistani. Kesken on kolme työtä, joiden kaikkien uskon kyllä vielä joskus valmistuvan. Työn alla olevat projektit majailevat tässä filmitähtimatkalaukussa sohvapöydän alla, josta ne on helppo kaivaa esiin istuessani sohvalle lukemaan tai katsomaan telkkaria.


Keskeneräisistä ensimmäisenä on aloitettu - huh sentään jo viime syksynä - edellisen kesäneuleen jämälangasta ja samanvahvuisesta vihreästä suunniteltu puuvillaneule. Se jäi odottamaan, koska halusin neuloa talvea vasten jotain villaista ja pehmeää. Toinen syy, ja myös miksi homma taas tyssäsi takakappaleen valmistuttua, on että sileää on niin tuhottoman tylsä tehdä! Suunnittelen, että paita valmistuu lopulta kesälomareissun pitkillä junamatkoilla, jos maltan käsitöistä ottaa mukaan ainoastaan sen. Paidan malli on muuten tämä Novitan ohje.


Toisena aloitin toisen jämälankatyön. Nimittäin siitä tilaustyöstä jäi yli pari kerää samaista ihanaa oranssia, ja sitten törmäsin tähän upeaan neulepaitakuvaan. Haluan syksyksi oransseja lehtiä! Sormet syyhysivät kuvioneuleeseen jo muutaman päivän sileän neulomisen jälkeen, joten tämä on nyt se työ, joka etenee aina iltaisin sen mitä aikaa on. Varmaan valmistuu ensimmäisenä, hyvissä ajoin ennen ruskaa. Novitan talven 2009 malli löytyy sekin netistä.


Ja kolmas - tattadaa - jämälankatöistä kaikkein jämälankaisin! Ja se jonka valmistumiseen varmasti menee kaikkein kauimmin! Aloin virkkaamaan siksak-peittoa ajatuksena käyttää niihin kaikki pikkuruiset siniset, vihreät ja violetit minikerät lankalaatikon pohjalta. Näitä sävyjä tuli paljon mummuni perintölankoina, ja osan käytinkin heti yhteen villatakkiin. Mutta jäljellä on vielä aikamoinen keko. Kokonaiseen peittoon ne tuskin riittävät, mutta ideanani on tehdä toisesta päästä villi ja värikäs ja sitten hillitä peittoa virkkaamalla se loppuun vaikka yksivärisellä tummansinisellä jämälankojen loputtua. En ole ihan varma, tuleeko tästä koskaan valmista, koska en tykkää virkkaamisesta yhtään niin paljon kuin neulomisesta ja kokemattomana virkkaajana onnistun saamaan siitä jopa rakkoja. Mutta aika näyttää. Virkattuun siksakkiin on muuten ohje esimerkiksi tässä blogissa.


Kuinka monta keskeneräistä projektia teillä, hyvät lukijat, yleensä on työn alla yhtä aikaa?

2 kommenttia:

pia kirjoitti...

Hih, juuri siivosin keskeneräisten nurkkaksen.. Vain 6 jäi jäljelle joista neljää kudon suht aktiivisesti silloin kun kädet sen sallii..

Katarimaria kirjoitti...

Kuudesta neljään keskeneräistä on varmasti vielä ihan siedettävä luku! :)