perjantai 8. huhtikuuta 2016

Orvokkeja!

Keväisten päivien innoittamana olen tämän viikon lämpimimpinä iltapäivinä tehnyt aina parisen tuntia töitä parvekkeella. Partsin keväthuolto on vielä tekemättä: pitäisi vahata kalusteet ja pestä lasit. Kaikkein ankeinta kuitenkin oli, että siellä ei ollut kasvin kasvia! Narsissejakaan en tänä vuonna tullut hankkineeksi. Naputellessani läppäriä elottomassa kesätyöhuoneessa aloin kaivata orvokkeja. Eilen kauppareissulla kurkistelin pariin matkan varrella olevaan kukkakauppaan. Ei orvokkeja, yhyy.


Illalla huolsin pyörää ja ensimmäistä kuntolenkkiä talven jälkeen. Orvokit kuitenkin pyörivät mielessä, ja pyörälenkkini suuntautuikin Plantageniin. Siellä nyt varmasti olisi orvokkeja. Ja olihan siellä. Ja oli vähän muutakin. Onneksi pyörällä kulkeminen vähän rajoitti ostovimmaani.


Orvokkien lisäksi ostin parvekkeelle kasvamaan pikkuruiset taimet pelargonioita ja petunioita. Katsotaan, selviävätkö ne ikinä kukkimaan asti. Parvekkeen varjoisa puoli puolestaan sai viimekesäiseen tapaan muratin amppeliin. Nähtäväksi jää, onko sillä parempi kohtalo kuin edeltäjällään, joka kuivahti loppukesän helteillä ruukkuunsa.


Ja koska parvekekasvien kokoelma oli kaupassa vielä rajallinen (palaan kuukauden päästä hakemaan ainakin joitakin yksivuotisia köynnöksiä), piti vähän kuljeskella viherkasviosastollakin. Traakkipuita meillä oli muinoin Turun-aikoina useampiakin, itse asiassa puolison aikoinaan hankkimia, ja kun muutimme yhteen, minä ja viherpeukaloni pääsimme pelastamaan liian pienissä ruukuissaan kituvia kasveja. Muuttorumban aikaan muuan pimeä asunto kuitenkin vei hengen kaikilta traakkipuilta. Kasvakoon tämä uusi ja pieni yhtä muhkeaksi kuin edeltäjänsä muinoin.


Sutipuun (tuo varrestaan "letitetty" kaveri) innoittajana puolestaan on mummuni, paras tuntemani viherpeukalo. Hän sai jostakin - ehkä arpajaisista - vuosia ja vuosia sitten pienen yksilön, joka nyt on mahtipontinen korkea ja miltei olohuoneen täyttävä puu. Sellaisen minäkin tahtoisin, jos vain olkkariin mahtuisi. Uusien hankintojen myötä korkeaksi venähtänyt kaktus-mikä-lie sai luvan siirtyä lattialle, jotta pikkukaverit pääsevät valoon. Olohuoneen viidakkonurkka näyttää nyt tältä.


Muita keväisen kasvihurahduksen uhreja?

Ei kommentteja: