tiistai 19. huhtikuuta 2016

Kukkakaalicurrysta ja vitkuttelusta

Eilen tein niin hyvää kukkakaalicurrya, että pitää oikein tulla kertomaan.



Siihen tuli:

keskikokoinen kukkakaali
iso sipuli
pari valkosipulinkynttä
makea suippopaprika
desin verran cashewpähkinöitä
valkoisia papuja mausteisessa tomaattikastikkeessa (säilyke)
punainen chili
öljyä
currymaustetta
juustokuminaa
tuoretta korianteria

Ja se valmistui näin: Laita cashewit likoamaan. Silppua kasvikset paloiksi - muuten pieniksi mutta kukkakaali saa jäädä sopiviksi suupaloiksi. Paista sipulit ja paprika öljyssä ja heitä sekaan mausteita. Kaada lionneista casheweista vesi pois ja surauta ne yhdessä kuullottuneiden sipulien ja paprikan kanssa tehosekoittimessa tahnaksi (lisää vettä ja öljyä tarvittaessa). Paista kukkakaaleihin hyvä paistopinta, lisää sekaan tahna ja tölkkipavut. Anna porista jonkin aikaa, tarkista maku (lisää suolaa) ja ripottele päälle tuoretta korianteria.

Meillä tehdään tällaisten curryjen seuraksi nykyään aika usein helppoja leipiä. Taikinaan, josta saa neljä lituskaista leipää, tulee 4 dl jauhoja ja 2 dl jogurttia sekä suolaa, ja leivät paistetaan pannussa öljyssä molemmin puolin.

Elämässäni tapahtuu aika vähän mitään bloggaamisen arvoista tällä hetkellä. Tai no, perjantaina järjestin meikkilaatikkoni ja melkein kuvasin kaikki meikkini. Olisin voinut kirjoittaa siitä postauksen otsikolla "Näin vähän meikkejä on tavallisella ihmisellä - vs. kosmetiikkabloggaajat". Mutta en sitten kirjoittanut, sillä huomasin, että kello oli puoli kaksi iltapäivällä, enkä ollut tehnyt sinä päivänä vielä mitään hyödyllistä ja järkevää. Pakkasin läppärin laukkuun, lähdin Entressen kirjastoon ja kirjoitin sivun verran englanninkielistä tutkimusartikkelia. Tänään kirjoitan tätäkin juttua itse asiassa Helsingin yliopiston kirjastolla - sallin itselleni välissä pienen tauon kielitieteestä, koska olen puoli kymmenestä asti ollut täällä ahkerana, juon smoothien ja surffaan netissä. Ihan kohta jatkan.

Etätöiden huono puoli on, että vetkuttelu on kotona tavattoman paljon helpompaa kuin työpaikalla. Kun tuijottaa keskeneräistä tekstitiedostoa, voi "taukona" vähän siivota, laittaa ruokaa ja lähteä lenkille. Sitten taas surffaa netissä, ja yhtäkkiä on iltapäivä, ja tiedoston tekstimäärä on lisääntynyt kahdella vaivaisella virkkeellä. Välillä on ihanaa, että töitä saa tehdä oman aikataulunsa mukaisesti, meikittä ja kotivaatteissa, mutta viime viikkoina olen kaivannut tosi paljon oikeaa työrytmiä. Että pitäisi aamulla yhdeksäksi ehtiä jonnekin, missä ei olisi muuta tekemistä kuin töitä ja mistä viideltä sitten pääsisi pois. Onhan minulla työpiste yliopistolla, mutta sinne vain on kotoa 160 km matkaa. Varmaan pitäisi silti useammin onnibusseilla Turkuun ihan vaan kirjoittamaan ja saamaan vertaistukea, vaikka muuta asiaa sinne ei olisikaan. Vaan onhan näitä kirjoituspaikkoja muuallakin. Kahviloissa en ole oppinut kirjoittamaan, mutta kirjastoista olen aina pitänyt paljon. Sen olen muistanut taas tänään, kun olen neljän ja puolen tunnin aikana saanut aikaan enemmän tekstiä kuin koko viime viikkona yhteensä.

2 kommenttia:

Katriina Korpela kirjoitti...

Tuota kokeillaan heti, näyttää niin herkulliselta!

Katarimaria kirjoitti...

Suosittelen! Tästä pohjasta on myös helppo kehitellä erilaisia muunnoksia - esimerkiksi kukkakaalin tilalle muita vihanneksia, ja lisäksi tofua, kotijuustoa tai vaikka kanaa.