tiistai 15. maaliskuuta 2016

Viimeinen talvineule


Taas tuli yksi neule valmiiksi. Tämän tarinassa oli monta mutkaa: Olen tekemässä kaverin äidille tilauksesta neuletta ja ostin joulunjälkeisalesta sitä varten lankaa. Samalla kertaa ostoskassiin päätyi alekorista neljä vyyhtiä Drops loves you #2 -nimistä koostumukseltaan ihastuttavaa muhkulankaa: 50 % alpakkaa, 40 % villaa, 10 % puuvillaa. Pakkasten keskellä himoitsin siitä superpaksua ja pehmeää kääriytymisneuletta. Ehdinkin jo aloittaa yhtä poolokaulusvillapaitaa, kunnes totesin, että sen kuvioneuleesta tuli kyseisellä langalla liian paksua ja jähmeää.




Samalla tietysti etsiskelin malleja sitä tilaustyötä varten. Mahdollisten joukossa oli tämä Novitan rento neuletakki, joka malliltaan muistuttaa viimetalvista palmikkoneulettani. Se onkin ollut ahkerassa käytössä niin kesällä kuin talvellakin, joten ajattelin, että vaatekaappiin mahtuisi toinenkin. Ja samalla voisi opiskella sitä ohjetta, jossa oli yksinkertainen mutta jollain kummalla tavalla aivoja solmuun vetävä pitsineulekuvio, jossa aluksi jouduin heti purkamaan, kun ajatus vähän katkesi.


Lanka oli ihanaa neuloa, ja neuleesta tuli reikäisellä kuviollakin aivan älyttömän paksu ja lämmin. Kuten arvata saattaa, heräteostoslanka loppui tietenkin kesken, ja paikkasin onnettomuuden tekemällä hihojen resorit eri langasta. Jätin hihat ihan tarkoituksella lyhyiksi, koska olen hihojenkäärijätyyppiä ja ajattelin sen keventävän neuletakin muhkeutta. Jotta lopputulos näyttäisi enemmän suunnitellulta eikä vahingolta, tein punaisella myös reunukseen  pari lisäkerrosta.


Kiinnityksen kanssa jahkailin pitkään ja kokeilin pariakin eri ratkaisua. Ilman mitään kiinnitystä säkkimäisyys voisi toisinaan ärsyttää, ja lämpimyydenkin puolesta olisi kiva saada takki pakkaspäivinä kiinni, ettei napa jäädy. Nappilaatikossa oli kolme muinaisesta duffelitakista pelastettua puunappulaa. Ensin laitoin kiinni kaikki kolme, mutta ensimmäisen käyttöpäivän aikana nyhräsin kaksi niistä irti, sillä yksi ainokainen pampula tuntui paremmalta.


Ja seuraavaksi sama oranssina ja pari kokoa isompana... Mutta ehkä siinä rinnalla myös omaan kaappiin jotain keväisempää.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Pikkuruinen talvipuutarha

Instagram-seuraajat ehkä muistavat tammikuulta, että joulunjälkeisalennuksesta meille kulkeutui tällainen yrttienkasvatussysteemi. Anoppi sai samantapaisen (isomman ja kalliimman) joululahjaksi, ja siitä sitten kehittyi ajatus, että olisipa kotonakin kiva, jos basilika ja korianteri säilyisivät hengissä sen verran pidempään, että niistä saisi maustetta useampaan kuin yhteen ruokaan.


Nyt talvikuukausien yrttikasvattelua on takana sellainen tovi, että voin lausua painavan sanani, onko kyseinen keittiöhärpäke hintansa väärti. Kyseessä on siis Tregren Genie -merkkinen kapistus, viralliselta määrittelyltään vesiviljelylaite. Siihen kuuluu verkkovirralla toimiva kasvivalo ja pattereilla toimivalla vesipumpulla vettä ja ravinteita kasveille kierrättävä ruukku. Laitteeseen mahtuu kerralla kolme kaupan yrtti- tai salaattiruukkua. Meillä siinä kasvaa tavallisimmin basilika ja korianteri sekä vaihtuva kolmas - on kokeiltu ainakin tavallista jääsalaattia, rukolaa, herneenversoja ja vesikrassia. Yrteille voisi kaiketi antaa valoa vuorokauden ympäri, mutta meillä lamppu on sammutettu yöksi. Laitteeseen myydään erillisiä lannoitepusseja, mutta paketin mukana tulleiden loputtua olen sekoittanut veteen ihan tavallisessa ruokakaupassa myytävää nestemäistä kasviravinnetta.


No mikä on tuomioni? Ei tällä kyllä rahaa säästä, sillä yrttejä ja ruukkusalaatteja tulee ostettua useammin nyt, kun on toivoa, että ne säilyvät paremmin. Mutta kyllä niiden säilymisessä tämä laite auttaakin. Parhaiten pärjää basilika - yksi ja sama kasvi on elänyt Tregrenissä nyt ainakin kuukauden päivät ja pukkaa tehokkaasti uutta lehteä. Salaatti, rukola ja muut sellaiset, joita tulee syötyä kerralla enemmän, eivät ehdi kasvaa sitä mukaa kun niitä haluaisi syödä, joten uusia pitää silti ostaa. Rukola ja korianteri ovat osoittautuneet haasteellisimmiksi kasvatuslaitteen kanssa - välillä suuri osa kertakäytöstä yli jääneistä lehdistä rupsahtaa kasvatuslaitteesta huolimatta, mikä voi osittain johtua kovakouraisesta kohtelusta kaupasta kotiin kuljetuksen aikana.

Ohjeissa neuvotaan vaihtamaan vesi ja lannoitteet kolmen viikon välein. Omasta mielestäni laite on aika siivottomassa kunnossa tuon ajan jälkeen, ja olenkin puhdistanut sitä vähän useammin. Veden likaantuminen riippuu tietenkin siitä, kuinka paljon multaa yrttiruukuista irtoaa. Puhdistaminen on onneksi helppoa - pesen sekä ruukun sisäpuolen että vesisäiliön vanhalla tiskiharjalla. Kompakti laite löysi heti paikkansa keittiötason nurkasta, ja pumppu on lupausten mukaisesti kiitettävän hiljainen.

Ostaisin uudelleen, vaikka rahaa en olekaan säästänyt, koska onhan se nyt arjen luksusta ripotella tuoreita yrttejä ruokaansa vaikka joka päivä.