tiistai 29. joulukuuta 2015

Vielä parit joululahjaneulomukset

Nyt joulun mentyä voin julkaista kuvat niistäkin lahjoista, jotka blogin takia olisivat saattaneet spoilaantua. Tänä vuonna myös puolison siskot saivat meikäläisen itse tekemiä juttuja, koska sain eläinaiheisia ideoita, joita halusin toteuttaa.



Tunnustan - kissalapaset on plagioitu Ravelrystä löytyvästä Moggies-mallista. En jaksanut ostaa ohjetta, vaan tein löytämieni kuvien perusteella saman tyyliset. Lankakin taisi olla ohjeessa käytettyä paksumpaa (jämä-seiskaveikkaa) ja sikäli silmukkamäärä eri. Kämmenpuolelle tein vain tuollaista yksinkertaista vinoraitakuviota, ja peukaloiden kohdalla violetti lanka uhkasi jo loppua, joten sovelsin siihen vähän erilaisen kuvion.

Omasta mielestäni kissalapasista tuli tosi kivat ja kirjoneuleen ansiosta lämpimän oloiset. Saattaa olla, että teen toiset plagiaattitumptu ihan itselleni vielä tämän talven aikana.



Toinen käly on kettufani, ja jälleen googlen kuvahakuja selailtuani sävelsin kuviota omasta päästäni. Oikeaa ketunpunaista lankalaatikostani ei enää valitettavasti löytynyt, mutta ruskealla pärjättiin. Näistäkin tuli yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilemalla ihan hauskat, vaikka symmetristen silmien tekeminen viimeistelynä olikin niin hankalaa, että toivoin että olisin kehitellyt kuvioon mukaan jo neulontavaiheessa. No, vaikuttivat kelpaavan, ja testattuja ideoita pystynee hyödyntämään tulevina vuosina seuraavina vuorossa olevien neulelahjansaajien kanssa.


Kummat olisit mieluummin kaivanut omasta paketistasi, vai olisitko ennemmin toivonut lankaa ja tehnyt paremmat itse? ;)

maanantai 21. joulukuuta 2015

Kettulapaset

Tämän postauksen ilmestymisen aikaan meikäläinen viettänee joulua jossain kaukana somesta (paitsi ehkä vähän instagrammailen, ehkä), mutta ajattelin ajastaa lomailun ajaksi ilmestymään muutamat lahjapaketteihin päätyneet käsityöt, kun kerrankin ne valmistuivat sen verran ajoissa, että ehdin kuvata. Viimeinen joululahjaneule toki jää junamatkalle tikutettavaksi loppuun, mutta sen ei ole niin väliäkään, koska kyseessä on varsin epäyllätyksellinen puolisolle tuleva villapaita, jota koko syksyn olen telkkarin ääressä valmistellut.

Veljentyttäristä vanhemmalle, 8-vuotiaalle, tein tänä vuonna lapaset. Ideana oli keksiä jotain kivaa eläinkuviota, ja päädyin Novitan kettukarkkikuvioon. Keltaista lankaa ei kuitenkaan omista varastoista sopivan paksuisena löytynyt tarpeeksi, ja ajattelin, että ehkä nykylapsille kettukarkit eivät sinänsä ole mitään tunnettuna fanituksen kohteita, joten ehkä värillä ei ole niin väliä. Lapasiin tuli siis musta pohja. En ole näihin hirmuisen tyytyväinen, mutta kun puoliso vakuutteli että punaiset ketut näyttävät ennemmin eläimiltä kuin piruilta, käärin ne kuitenkin pakettiin.


perjantai 18. joulukuuta 2015

Muistoja auringosta


Nyt kun joulukuinen vesisade ja pimeys lannistaa, on varmaan sopiva aika postailla unohtuneita matkakuvia lokakuiselta Rooman-reissultamme. Italiassa oli silloin vielä ihan kesä - ainakin Suomen kesäsäihin tottuneelle. Parisenkymmentä astetta lämmintä ja miltei koko viisipäiväisen reissumme paistoi aurinko.



Kuten ehkä jotkut pitkäaikaisimmat lukijani voivat muistaa, mehän kävimme Roomassa jo kerran aiemmin, miltei viisi vuotta sitten. Koska silloin nähtiin ne pakollisimmat turistikohteet, nyt voitiin keskittyä niihin, joita ei silloin ehditty, joihin ei jaksettu jonottaa tai silloin köyhinä opiskelijoina nuukailtiin pääsylippujen kanssa. 









Matkasuunnitelman painopisteet olivat kulttuurissa, taiteessa ja syömisessä. Ja aiemmista matkoista opiksi ottaneina ostettiin pääsylippuja etukäteen netistä (ei jonotusta, jes!) ja tsekattiin Tripadvisorista muistiin kivoimpia ravintoloita ympäri kaupunkia.


Vatikaanin museon jälkeen oli kyllä melkoinen kulttuuriähky. Ja viiden roomapäivän jälkeen pastaähky. Vielä jäi kuitenkin paljon näkemättä, esimerkiksi Pietarinkirkko - taas - koska sinne ei ollut oikotietä jonon ohi. Ehkä viiden vuoden päästä taas uudestaan?



maanantai 14. joulukuuta 2015

Pieniä sukkia pukinkonttiin


Joka jouluksi teen jollekulle lahjaksi jotain neulomuksia. Tänä vuonna vuorossa ovat veljen perheen pienimmät, joista kaikkein pienintä en ole vielä ehtinyt tavatakaan - hän kun syntyi vasta viime viikolla! Tein sekä pikkuruiselle veljenpojalle että tämän alkuvuonna kaksi täyttävällä siskolle sukat ohjeella, joka löytyy Life with Mari -blogista. Kirjoneulekuvio oli loogisuudessaan helposti muistettava mutta kuitenkin näyttävä! Pienemmissä sukissa vähän sovelsin kärjissä omasta päästä, koska langan riittävyys meni vähän tiukille.



Minulla sattui olemaan jostakin aiemmasta projektista yli jäänyttä Nalle-lankaa mustana, joten siitä tuli pohjaväri. Hetken mietin, voiko pienokaisille tehdä mustia sukkia, mutta koska en usko saajien perheineen moisia vauvaväriperinteitä liiemmin kunnioittavan, annoin mennä. Kumpikin raitaväri on vielä jotain nimetöntä, riittävän pehmeältä vaikuttavaa lankaa mummun perinnöstä. Näin pääsi siis välillisesti vielä mummukin lahjomaan pieniä lapsenlapsenlapsiaan.


Kuvissa näkyy ikävästi kissojen keskellä sohvalla neulomisen tulos - karvaa kaikkialla! Onneksi saajilla on omiakin eläimiä, ja tarrarullasin kyllä sukat ennen pakettiin laittamista.

Mitäs mieltä olette, Mahdolliset Lukijat: sopiiko lapsukaisille tehdä mustia vaatteita, vai olisiko pitänyt pysytellä perinteisissä hempeissä vauvaväreissä?