tiistai 13. lokakuuta 2015

Pyöräilyärsytyksiä

Koittipa sitten tämmöinenkin päivä, että joutui varastamaan oman pyöränsä. Siis julkisella paikalla leikkasin vaijerilukon poikki, jotta sain pyörän kotiin. Ei tullut kukaan ihmettelemään, ja nyt ihan oikeasti tajuan, että noista vaijerilukoista ei kovin hyväksi turvaksi ole. Sen verran helposti se lukko minunkin käsittelyssäni oikeilla välineillä napsahti poikki.



Tämä on ollut harvinaisen epäonninen syksy allekirjoittaneelle hyötypyöräilijälle. Ensin syyskuun lopulla pyöräni kohtasi ilkivaltaa pikavuoropysäkillä yhden Turun-reissun aikana. Etupyörä ja kypärä lähtivät varkaan matkaan ja silloinen vaijerilukko oli väännelty käyttökelvottomaksi, joskin tapauksen vandaalilla ei ollut ollut käytössään samanlaisia voimapihtejä kuin meikäläisellä äsken - silloin olisin löytänyt pyörästäni pysäkiltä vielä vähemmän.

No, pyöräkorjaamo onneksi laittoi puuttuvat palaset fillariin äkkiä paikalleen, ja vakuutusyhtiö lupasi korvata osan vahingoista. Vandaalin matkaan lähteneen kypärän tilalle ostin uuden, kivemman, ja rikotun vaijerilukonkin luulin korvaavani paremmalla, niin pitkällä, että sillä saisi helposti molemmat pyörän renkaat runkoon kiinni. Päädyin ostamaan numerokoodillisen lukon sillä ajatuksella, että avainnipusta säästyisi yksi avain - kuljetanhan siinä pyörää varten jo järeän u-lukon avainta.

Ei olisi kannattanut. Nimittäin kyseinen XXL:n lukko taisi olla jokin maanantaikappale. Luulin asentaneeni koodin siihen ohjeen mukaan, mutta onnistuinkin laittamaan eri numerosarjan. No, mitä sen väliä, mitä numeroita siinä olisi, kunhan koodi olisi sopivasti sekalainen ja muistettava. Kerran jätin pyöräni pysäkille kiireessä huomaten vasta takaisin tultuani, että lukko aukesi ihan vetämällä. Sitten harjoittelin kotona, että lukko varmasti menee kiinni ja aukeaa, ja lähdin maanantaiaamuna hierojalle. Tällä kertaa lukko meni kiinni, mutta paluumatkalle lähtiessäni se ei auennut, vaikka muistin koodin. Aikani väänneltyäni luovutin, ajelin bussilla kotiin ja hain rautakaupasta pulttisakset.

Pyörä-ärsytysten opetuksia siis kootusti:

1. Pyörän lukolla on väliä. Kunnolliset u-lukot on oikeastaan ainoita toimivia. Täällä vanha Hesarin pyörälukkotesti. Minulla on tuo Bilteman turvalukko, ja vaijerivirityksiin kyllästyneenä hankin varmaan toisen samantyylisen.

2. Yksi hyvä u-lukko ei riitä, sillä vaikka rungon olisi kahlinnut sillä tolppaan, on ikävä yllätys löytää tolpasta se pelkkä runko, josta kaikki irtoavat osat ovat kadonneet. Vähintäänkin pikakiinnityksellä irtoavat renkaat pitää lukita runkoon kiinni.

3. Ei kannata jättää kallista pyörää yön yli hämärille pikavuoropysäkeille Espoon Lommilaan. Olisi tullut aika paljon halvemmaksi mennä sinne bussilla sinä aamuna, kun kävellen olisi tullut kiire.

2 kommenttia:

Salka kirjoitti...

Vaijerilukoissa on suuria eroja, kerran huomasin pyörän olleen pitkän aikaa pihassa parkissa niin, että lukko oliki auki :O Olin kuvitellut sen olleen kiinni mutta niin ei sitten ollutkaan..Ja joo, pyörästähän voi aina pölliä jonkun osan, kyllä minua niin harmittaa ne pyörävarkaat :(

Katarimaria kirjoitti...

Ehkä auki mutta kiinni olevalta näyttävä lukko sentään suojeli pyörää muutamalta varkaalta, jotka eivät vaivautuneet kokeilemaan :D

Joskus mietin, millaiset ihmiset niitä pyörien osia oikein pöllii - en usko että niillä oikein on markkina-arvoa missään, irrallisilla eturenkailla ja ikivanhoilla naarmuisilla kypärillä. Varmaan joku epätoivoinen narkki kuvittelee saavansa niillä jotain :(