sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Halloween-kurpitsa

Oltiin syyslomalla viisi päivää Roomassa - matkajuttuja siis tulossa lähiaikoina - mutta ensin ennen lomaa luonnoskansioon jäänyttä juttua.

Viime viikonloppuna nimittäin ostin hetken mielijohteesta kaupasta kurpitsan. Täytyy tunnustaa, että oli muuten ihkaensimmäinen kerta, kun kokkaan itse yhtään mitään tuollaisesta oranssista kurpitsasta. Niin sitä vaan ihminen juuttuu tuttuihin kasviksiin ja kantaa aina kotiin samoja paprikoita ja parsakaaleja. Aiemmin syksyllä tosin jo tutustuin myskikurpitsaan samanlaisella heräteostomentaliteetilla, mutta siitä ei ollut lyhtyjen kaiverrusaineeksi ainakaan minun taidoillani.

Siispä nyt kun keittiön tasolla nökötti ihkaoikea Halloween-kurpitsa, piti siitä tietenkin tehdä kurpitsalyhty.

Ensimmäisenä luonnollisestikin leikataan kurpitsasta "hattu" pois. Kaivetaan kaikki riittävän pehmeä sisältö kurpitsasta pois. Reunoille jää noin sentin paksuinen kuori.

Jäätelöpallolusikka on muuten tähän aika kätevä väline. Joskus listasin sen turhimmaksi omistamakseni esineeksi, koska olen tehnyt sillä jäätelöpalloja ehkä kahdesti kahdentoista vuoden aikana, mutta mikäli tästä lähin kaiverran kurpitsoita edes kerran vuodessa, jäätelöpallolusikka ansaitsee paikkansa laatikossa.


Itse olin laiskamato enkä millään jaksanut alkaa erotella kurpitsan siemeniä, joita oli paljon, muusta sisällöstä, joten tein kurpitsasta taas jotakin sellaista, jossa kyseistä työvaihetta ei tarvita. Nimittäin kurpitsasämpylöitä (ohje täällä, ovat hyviä sekä myskikurpitsasta että tavallisesta). Niitä varten heitin kurpitsan sisälmykset siemenineen kattilaan keittymään soseeksi. Muita hyviä ja helppoja kurpitsareseptejä saa vinkata!



Tyhjälle kurpitsankuorelle piirsin kynällä irvinaaman ja raaputtelin pienellä veitsellä kolot irti.



Sitten lyhty muutti asumaan parvekkeelle, jossa se on selvinnyt peräti viikon muuttumatta vielä kovin ruttuiseksi.

Ovatkos Mahdolliset Lukijani kaivertaneet Halloween-kurpitsoita?

tiistai 13. lokakuuta 2015

Pyöräilyärsytyksiä

Koittipa sitten tämmöinenkin päivä, että joutui varastamaan oman pyöränsä. Siis julkisella paikalla leikkasin vaijerilukon poikki, jotta sain pyörän kotiin. Ei tullut kukaan ihmettelemään, ja nyt ihan oikeasti tajuan, että noista vaijerilukoista ei kovin hyväksi turvaksi ole. Sen verran helposti se lukko minunkin käsittelyssäni oikeilla välineillä napsahti poikki.



Tämä on ollut harvinaisen epäonninen syksy allekirjoittaneelle hyötypyöräilijälle. Ensin syyskuun lopulla pyöräni kohtasi ilkivaltaa pikavuoropysäkillä yhden Turun-reissun aikana. Etupyörä ja kypärä lähtivät varkaan matkaan ja silloinen vaijerilukko oli väännelty käyttökelvottomaksi, joskin tapauksen vandaalilla ei ollut ollut käytössään samanlaisia voimapihtejä kuin meikäläisellä äsken - silloin olisin löytänyt pyörästäni pysäkiltä vielä vähemmän.

No, pyöräkorjaamo onneksi laittoi puuttuvat palaset fillariin äkkiä paikalleen, ja vakuutusyhtiö lupasi korvata osan vahingoista. Vandaalin matkaan lähteneen kypärän tilalle ostin uuden, kivemman, ja rikotun vaijerilukonkin luulin korvaavani paremmalla, niin pitkällä, että sillä saisi helposti molemmat pyörän renkaat runkoon kiinni. Päädyin ostamaan numerokoodillisen lukon sillä ajatuksella, että avainnipusta säästyisi yksi avain - kuljetanhan siinä pyörää varten jo järeän u-lukon avainta.

Ei olisi kannattanut. Nimittäin kyseinen XXL:n lukko taisi olla jokin maanantaikappale. Luulin asentaneeni koodin siihen ohjeen mukaan, mutta onnistuinkin laittamaan eri numerosarjan. No, mitä sen väliä, mitä numeroita siinä olisi, kunhan koodi olisi sopivasti sekalainen ja muistettava. Kerran jätin pyöräni pysäkille kiireessä huomaten vasta takaisin tultuani, että lukko aukesi ihan vetämällä. Sitten harjoittelin kotona, että lukko varmasti menee kiinni ja aukeaa, ja lähdin maanantaiaamuna hierojalle. Tällä kertaa lukko meni kiinni, mutta paluumatkalle lähtiessäni se ei auennut, vaikka muistin koodin. Aikani väänneltyäni luovutin, ajelin bussilla kotiin ja hain rautakaupasta pulttisakset.

Pyörä-ärsytysten opetuksia siis kootusti:

1. Pyörän lukolla on väliä. Kunnolliset u-lukot on oikeastaan ainoita toimivia. Täällä vanha Hesarin pyörälukkotesti. Minulla on tuo Bilteman turvalukko, ja vaijerivirityksiin kyllästyneenä hankin varmaan toisen samantyylisen.

2. Yksi hyvä u-lukko ei riitä, sillä vaikka rungon olisi kahlinnut sillä tolppaan, on ikävä yllätys löytää tolpasta se pelkkä runko, josta kaikki irtoavat osat ovat kadonneet. Vähintäänkin pikakiinnityksellä irtoavat renkaat pitää lukita runkoon kiinni.

3. Ei kannata jättää kallista pyörää yön yli hämärille pikavuoropysäkeille Espoon Lommilaan. Olisi tullut aika paljon halvemmaksi mennä sinne bussilla sinä aamuna, kun kävellen olisi tullut kiire.