maanantai 21. syyskuuta 2015

Ulkoasun päivitystä

Kuten näytöltä näkyy, syksyinen uudistusvimma iski ja vaihdoin bannerin. Tai sitten kyseessä oli maanantaiaamuinen työnvälttelyvimma, mutta onneksi siihen meni vain muutama minuutti, joten ehdin tänään vielä olla tehokaskin. Tässä muistoksi vanha ulkoasu.


Levensin tekstipalstaa hieman vaakasuuntaisten kuvien asettelun helpottamiseksi. Siinä sitten tietenkin kävi niin, että vanhoissa postauksissa kuvien ja tekstin rivitykset ovat välillä vinksallaan. Korjailen niitä ehkä pikkuhiljaa ainakin uudempien kohdalla.

Löydättekö jotakin muuta uudistuksessa vinksalleen mennyttä? Saako fonteista selvää? Toimiiko mobiiliversio, entä lukeeko  siellä joku täppärillä (siis tabletilla)?

Kirjoittaja ottaa vastaan kehitysehdotuksia mutta toteuttaa niitä vain aika- ja kykyresurssien sallimissa puitteissa.

Edellisen kerran ulkoasua pölytettiin muuten miltei puolitoista vuotta sitten kevätsiivouksen merkeissä.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Kuvausassistentti

Viime postauksen kuvassa vähän vilahtikin sellainen pikkuesine, jonka avulla tällä kertaa ei uutta neuletta tarvinnut kuvailla nolosti peilin kautta. Nimittäin kameran kaukolaukaisin!

Minullahan ennen muinoin Nikoniin oli kaukosäädin, sellainen vitosella Kiinasta tilattu mutta mainiosti toimiva. Kun toissa keväänä totesin, että valokuvauksen hienoudet eivät lopulta jaksa kiinnostaa niin paljoa, että jaksaisin raahata isoa kameraa mukana saati hommata siihen vaihto-objektiiveja, vaihdoin järkkärin Olympus Penin mini-semi-järkkäriin. Kiinalainen kaukosäädin ei tietenkään toiminut kuin sen Nikonin kanssa, joten mikäli uuden kameran kanssa tahdoin itse päästä kuvaan, piti joko kinuta joku kuvaamaan, räpeltää vitkalaukaisimen kanssa tai kuvata peilin kautta. Pitää huomauttaa, että puolisoni ei ole mikään kuvausintoilija enkä itse sellainen kohde, josta kahdella räpsyllä yleensä saisi julkaisukelpoista otosta, joten - kuten viimeisen puolentoista vuoden postauksista näkyy - "hovikuvaajan" rekrytoinnin sijaan olen useimmiten päätynyt peiliselfieihin.


Nyt sain kuitenkin aikaiseksi klikkailla Amazonissa ostoskoriin kaukolaukaisimen, joka toimii uuden kameran kanssa. Tähän ei vastaavaa saanut vitosella Kiinasta, joten jouduin sijoittamaan useamman kympin, mutta ehkä talouteni kesti tällaisen hurjan investoinnin blogiharrastukseen. Seuraavaksi sitten varmaan selfiekeppi Instagramia varten - tai sitten ei...


Kielen ammattilaisen mieltä lämmittää vekottimen nimi: siinähän lukee selvällä suomella oppilas. Mistähän lie tuonkin joku tuotekehittelijä keksinyt?!

Nyt olisi tsäänssi alkaa toisinaan kuvailla jotain asukuviakin tänne. Mutta kiinnostaako ketään?

torstai 17. syyskuuta 2015

Kesäneule on valmis


Kesäneule valmistui jo silloin, kun vielä oli kesä, kuten Instagram-seuraajat ehkä muistavat. (Löydyn siis Instasta loogisesti nimimerkillä @katarimaria.) Uusi neule on ollut käytössä jo monta kertaa, mutta blogia varten kuvia jaksoin ottaa vasta tänään. Omaan käyttöön tulevien kässäprojektien päällä kuvailua muuten helpottaa muuan pieni elektroniikkaostos, jolla alimmassa kuvassa osoittelen kameraa, mutta taidan kirjoittaa siitä lisää jokin toinen päivä. Nyt aiheena on tämä uusin räpellys.


Kesällä ei voi neuloa villalankaa, joten piti keksiä jotakin kevyempää. Joskus vuosia sitten minulla oli ahkerassa käytössä kirpparilta löydetty valkoinen puuvillaneuletakki, joka kuitenkin kulahti ja värjääntyi ja tuli käyttöikänsä päähän. Tämän projektin tavoitteena oli siis löytää sille korvaaja: rento ja monikäyttöinen kesäillan lämmitin, jossa kuitenkin olisi jokin juju, uusi haaste ja kiva yksityiskohta.

Malli on Ravelryn kautta löydetty Dahlia Cardigan ja lankana vanhaa kunnon Novitan Kotiväki Huvilaa. Jouduin hieman säätämään kokoa ja puikkovalintaa, koska lanka oli niin erilainen kuin ohjeessa. Lopulta päädyin säätämään hieman lisää hihojen sekä etukappaleiden kanssa. Ohjeessa on täyspitkät hihat, mutta minä halusin kesäneuleeseen vajaamittaiset hihat. Normaalin kokoni mukaisista hihoista näytti tulevan minun haboilleni liian kapeat, joten mitoitin ne isomman koon mukaan, ja etukappaleet päädyin pidentämään sovitettuani valmiiksi tehtyä neuletta ensimmäisen kerran päälle, sillä ne eivät ohjeen mittaisina toimineet minusta oikein. Selkäpaneelin pitsi oli ihana tehdä, ja mallissa oli monia hauskoja ratkaisuja. Opin muun muassa luomaan silmukoita apulangan avulla siten, että langan poistamalla sai jatkettua neulomista toiseen suuntaan (takana keskellä pitsin ylä- ja alapuolella). Tykkään malleista, jotka tehdään mahdollisimman pitkälle yhtenä kappaleena, koska inhoan palasten yhdistämistä!


Malli toimii päällä muuten hyvin, mutta etukappaleiden asettelussa on välillä säätämistä. (Ja välillä tuskailen, että kaksinkertainen etukappale paksuntaa, mutta yritän olla välittämättä siitä.) Ohjeessa ei ole mitään kiinnitysmekanismeja, vaan kappaleiden päät vain tungetaan toistensa alle. Huvila-langalla tehtynä neule on kuitenkin sen verran painavaa, ettei sellainen ratkaisu oikein toimi, joten olen päätynyt käyttämään kiinnitykseen pikkuruisia hakaneuloja.



Mitäs tykkäätte?

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Hävikkiviikon vinkkejä

Koska tällä viikolla on valtakunnallinen hävikkiviikko - siis kampanjoidaan sen puolesta, että ruokaa menisi vähemmän roskiin - ajattelin minäkin tökätä sormeni biojäteastiaan aiheesta. Jaksan aina päivitellä hävikkiaiheisia uutisia lukiessani, miten ihmeessä ihmiset viitsivät vanhennuttaa jääkaapissaan avaamattomia ruokapakkauksia vain heittääkseen ne pois. Ei se voi olla niin vaikeaa! Ymmärrän, että lapset eivät aina syö lautasiaan tyhjiksi ja että ruokamäärän arviointi voi olla hankalaa, jos kauppa on niin kaukana, että koko viikon ruuat pitää ostaa kerralla. Mutta jos puhutaan aikuisista kaupunkilaisista. Meilläkin laitetaan ruokaa ihan normaalisti ja välillä syödään ulkona, mutta roskiin ruokaa menee tosi vähän, lähinnä satunnaisia jonkin kolhun takia ennen aikojaan homehtuneita nektariineja. Ajattelin siis jakaa muutaman vinkin, kuinka tämä onnistuu.

1. Välttele kaupassa käyntiä.

Minä en tykkää käydä ruokakaupassa. Mieluummin imuroin kuin lähden kauppaan, vaikka lähin Alepa on parinsadan metrin päässä. Puoliso hoitaa siis useammin sen osan kotitöistä. Minä olen kuitenkin se, joka tekee useampana päivänä viikossa etätöitä kotoa käsin, ja etätyöpäivänäkin yleensä pitäisi jotakin lounasta syödä, joten viikolla kokkaan. Vaikka jääkaappi näyttäisi jo aika tyhjältä, keksin yleensä vielä jotakin, jotta kauppaan ei tarvitse lähteä. Esimerkkitilanne: jääkaapissa on vähän nahistunut paprika, sipuleita ja porkkanoita - säilykekaapissa on papuja ja tomaattimurskaa - näistähän syntyy kasvissosekeitto, ja pakastimessa on leipää - jee, ei tarvitse vielä mennä kauppaan! Leivät meillä muuten pakastetaan yleensä heti kauppakassista purkamisen jälkeen ja sulatetaan sitten viipale kerrallaan leivänpaahtimessa.

2. Sovella.

Tämä liittyy edelliseen, sillä jos reseptejä noudattaa pilkuntarkkaan, joutuu väistämättä käymään kaupassa. Kun opettelee muutaman ruoan perusjutut ja pitää mauste-, säilyke- ja pakastevarastot kunnossa, jämistä keksii aina jotakin. Meillä perusarkiruokaa ovat esimerkiksi kookosmaito- tai tomaattipohjaiset curryt ja keitot, joihin voi heittää sekaan mitä tahansa tuoreita vihanneksia ja lisäksi joko tölkkipapuja tai pakastimesta pinaattia, katkarapuja, seitiä tai vaikka alennustarralla bongattuja kanasuikaleita. Myös munakkaista saa helposti muunneltua vaikka mitä.

Leivontapuolella pärjään aika pitkälle jauhoilla, sokerilla, kuivahiivalla, kananmunilla, jogurtilla ja maidolla. Opiskelija-aikoina kämppisten kanssa meillä joskus aina olikin "parasta ennen"-lättykestejä: jos yhtä aikaa on vanhenemassa kananmunarasian jämä ja kokonainen purkki maitoa, onhan se oiva syy paistaa lättyjä tai pannaria. Tai jos näyttää siltä, että rasiallinen luumuja on yhtä aikaa lähenemässä viimeistä käyttöpäiväänsä, sehän on vain oivallinen syy tehdä piirakka. Ja piirakanhan voi tehdä mistä tahansa. Itsehän esimerkiksi juuri eilen käytin viimesyksyisen puolukkahillon jämän pois piirakassa.


3. Tee hyvää ruokaa.

Jos meillä joskus menee valmista ruokaa roskiin, se johtuu siitä, että edellisten kohtien seurauksena jokin meni pieleen ja ruoasta tuli pahaa, jolloin sitä ei enää huvita lämmittää seuraavana päivänä. Yleensä meillä tehdään hyvää ruokaa, joten jämät katoavat jääkaapista ongelmitta. Ruoasta tulee hyvää, kun tekee sitä kunnollisista aineksista - esimerkiksi tuoreista vihanneksista, käyttää mausteita eikä väen vängällä yritä tehdä sitä kokonaan ilman rasvaa ja suolaa.

Onkos Mahdollisilla Lukijoillani lisää vinkkejä listaan? Vai puolusteluja, miksi ei onnistu? Meneekö teillä ruokaa roskiin? Miksi?

torstai 3. syyskuuta 2015

Asiaa kissanhiekasta


Lienevätkö aiheet vähissä, jos bloggaa kissanhiekasta? Ehkä, mutta oivallus kissanhiekan hinta-laatusuhteesta on viime kuukausina lisännyt asumismukavuutta täällä sen verran, että haluan jakaa ilosanomaa muillekin.


Koska meidän kissat aikoinaan saapuivat köyhäilevään opiskelijatalouteen, piti niidenkin hoidossa säästää siinä missä pystyi. Vuosikaudet meille siis kannettiin lähimarketista Rainbow-hiekkaa. Se pölysi niin, että eteisen pinnoilta sai säännöllisesti pyyhkiä valkoista hiekkapölyä, ja kulkeutui kissojen tassuissa pitkin asuntoa. Ajattelin sen kuuluvan asiaan kissanhiekkojen kanssa ylipäätään. Pari kertaa vuosien varrella haaveilin siirtymisestä puupohjaiseen pellettityyppiseen kuivikkeeseen, mutta heti kun hiekan vaihtoprosessissa ylitettiin puolet ja puolet -suhde, kissat protestoivat. Sitten palattiin takaisin Rainbow'hun.

Kunnes tässä taannoin havaittiin, että hiekassa tapahtui ehkä jokin valmistusmuutos, koska viimeisimmät pussit olivat selvästi kehnompaa laatua kuin aiemmin. Paakut hajosivat siivotessa ja hiekka alkoi haista nopeasti. Keskusteltiin puolison kanssa, että ehkä emme enää ole niin köyhiä, että kissanhiekankin tarvitsisi olla halvinta. Googlasin parasta hiekkaa ja ehdotin, että tilattaisiin kokeeksi Zooplussan tarjouksesta monessa keskustelussa kehuttua Extreme Classicia. Jos hiekkaa tilaisi aina kerralla paljon ja jos se kestäisi käytössä selvästi kauemmin kuin Rainbow, vaihto ei edes tulisi paljoakaan kalliimmaksi. Samalla saisi luopua painavien hiekkapussien kanniskelusta pyörän ohjaustangossa kaupasta kotiin, jos hiekkalähetys tulisi kotiin muutaman kerran vuodessa.


Nyt parin kuukauden kokemuksella voin todeta, että kannatti. Hiekoissa on nähtävästi paljon isompia eroja kuin kuvittelinkaan. Uusi hiekka ei pölyä käytännössä lainkaan: eteisessä harvemmin käytettävistä takeista ja kengistä ei tarvitse enää pestä hiekkapölykuorrutusta. Koska paakuista tulee tiiviitä, hiekka pysyy puhtaana hyvin eikä haise. Kissat toki kuopivat hiekkaa edelleen lattialle, mutta pienet murut eivät kulkeudu niin kauas kuin isot rakeet ennen eivätkä häiritse ihmisjalkojen alla yhtä paljon. Samalla toki uudistettiin kissavessasysteemiä myös siten, että laatikosta tyhjennetyille roskapusseille hankittiin oma pieni kannellinen roskis, mikä osaltaan auttaa vähentämään hajua. Hiekat toki viedään päivittäin, mutta laatikko putsataan yleensä vähintäänkin aamulla ja illalla, eikä illalla viimeiseksi jaksa enää lähteä viemään roskia. Nyt voi vain miettiä, miksi tätä kaikkea ei saatu aikaiseksi aiemmin.

Samalla voinkin tässä esitellä innovatiivisen kissavessaratkaisumme. Tavallisin paikka hiekkalaatikolle on varmaan vessa, mutta meillä kissavessa sijaitsee eteisessä. Tähän on monta syytä. Aiemmissa asunnoissa hiekkalaatikko on välillä ollut kylpyhuoneessa, mutta lattialle leviävät hiekat ja märkä lattia ovat minusta tosi ikävä yhdistelmä. Lisäksi täällä pidämme mieluiten kylppärin oven kiinni, jotta lattialämmityssähköä säästyy ja kissat eivät pääse toteuttamaan mielihalujaan raapia saunan lauteita ja murtautua lattiakaivoon. Eteisessä taas on hiekkaa jo ulkokenkien mukana muutenkin.

Laatikko sijaitsee lähinnä ovea olevan kaapin alaosassa. Meillä on siis eteisessä kaapisto, jossa on alhaalla korkeat ovet ja katonrajassa pienempi, samanlevyinen matalampi kaappiosa. Ihan omin käsin nikkaroin tänne pian muuton jälkeen ratkaisun, jossa poistin reunimmaisen kaapin yläoven ja nostin korkeaa ovea yläkaapin verran ylöspäin. Alle jäi sitten kissanmentävä kolo.

Mihinkäs mahdolliset kissanomistaja-lukijani ovat sijoittaneet kissavessan?