sunnuntai 30. elokuuta 2015

DIY: yksinkertainen toimii


Joskus keväällä kävin arpajaisvoittolipun innoittamana piipahtamassa kädentaitomessuilla. Messut olivat minulle pieni pettymys, sillä olin toivonut hamstraavani vähän lankoja, mutta tarjonta painottuikin aika vahvasti askartelupuolelle. Ja askarteluhan ei oikein ole minun juttuni. Kankaita sentään oli tarjolla kaikenlaista ihanaa. Yleensä yritän ostaa kangasta vain valmiiseen suunnitelmaan - paitsi jos tosi halvalla saa - mutta eihän messuilta voinut tyhjin käsin lähteä kotiin, joten pari trikookääröä lähti mukaan.

Vaatekaapissani oli edelleen punaisen mekon kokoinen aukko, sillä talvella tekemäni yksilö ei ole osoittautunut arkikäyttöön sopivaksi eikä oikein juhliinkaan mukavaksi. Paksumpi, arkisempi kangas ja yksinkertaisempi malli olisivat enemmän omia, päättelin.

Inspiraationa toimi nopeasti valmistuva ja jämäpalat minimoiva zero waste -mekko.

Pääntien ja hihan pituuden ja koon muutenkin hahmottamisessa auttoi paljon käytössä ollut trikoopaita. Kankaan leikkaamista häiritsi "avustaja" Ulla.


Koska oma trikooni on paljon paksumpaa kuin ohjeen versiossa ja halusin mekosta lyhyemmän, jämäpaloja syntyi väistämättä siitä, että leikkasin helman viistommaksi. Lopulta jouduin myös kaventamaan vyötärönkohtaa, sillä alkuperäisellä leikkauksella mekosta tuli todella a-linjainen ja väljä, mikä ei tuntunut kotoisalta. Väljä mekko kyllä on edelleen ja siten loistava valinta esimerkiksi syömiseen ja matkustamiseen. Paksujen sukkahousujen ja arkisten kenkien kera menee vaikka töissä, vähän prameammin asustettuna kasuaaleimmissa juhlissa, teatterissa ynnä muussa. Jo nyt tämä punainen mekko on saanut monta monituista käyttökertaa sitä aiempaa viritelmää enemmän.


tiistai 18. elokuuta 2015

Kesäloma Skotlannissa

Tänä vuonna kesäloman loputtua tuntui, että olisi voinut vielä lomailla helposti toisenkin kuukauden. Ja lämpimät säät alkoivat juuri sinä päivänä, kun meikäläinen taas avasi väikkärikansion... En ehtinyt lomalla juuri olla kotona, siinä osasyy vapaiden nopeaan hujahtamiseen. Puolitoista viikkoa lomasta meni taas kerran reissun päällä. Tällä kertaa suuntasimme Skotlantiin, jossa olin kerran jo aiemmin käynyt, minibudjetilla reppureissaavana lukiolaisena vuonna 2004. Hurjat yksitoista vuotta ehdin muistella tuota unohtumatonta reissua ennen kuin pääsin takaisin!

Lensimme Edinburghiin. Kaupunki oli yhtä sievä ja sää yhtä epävakainen kuin muistoissani. Miltei joka päivä reissumme aikana satoi mutta yleensä vain muutaman minuutin kerrallaan. Heinäkuu oli kylmä sielläkin, joten kotiin palatessa Suomen sää tuntui vallan lämpimältä!





Edellisistä reissuista oppineina olimme pistäneet muistiin Tripadvisorin ja matkaoppaiden suosittelemia ravintoloita, ja taas saatiin syödä hyvin. Ranskiksiin ehti viimekesäisen Englannin-reissun tapaan vähän jo kyllästyä, ja skottien perinneruoka haggis maistui suunnilleen siltä miltä muistinkin - maksalaatikon ja ryynimakkaran sekoitukselta.




Lomamme sisälsi epävakaisesta säästä huolimatta sopivassa suhteessa ulkona reippailua ja kulttuuria. Kävelimme paljon ja vuokrasimme kahdeksi päiväksi polkupyörät. Ensimmäisenä lämmittelyetappina reippailuun teimme pikku retken Arthur's Seatille. Edinburghista suuntasimme Stirlingiin ja Callanderiin, jossa pyöräiltiin pikkulenkki, ja matkan seuraavalla etapilla Arranin saarella myös sekä pyöräiltiin että valloitettiin vielä hieman korkeampi huippu nimeltä Goatfell.







Retkeilyn kannustimena toimivat tietenkin hyvät eväät ja kummankin pyöräretken määränpäässä odottava teehetki skonsseineen.





Arran oli yksi kauneimmista paikoista, missä olen käynyt! Onneksemme saarella viettäminämme parina päivänä oli myös reissun paras sää.




Kulttuuripuolen hoitivat lukuisat näkemämme museot ja pari linnaa, ja lisäksi kävimme kahdesti reissun aikana teatterissa. Tykkään Britanniassa matkailussa siitä, että reissusta saa paljon enemmän irti, kun ymmärtää paikallista kieltä, ja tarjolla on muunlaista innostavaa ja interaktiivista opastusta kuin perinteisiä nähtävyyskierroksia turistibussissa istuen. Edinburgissa esimerkiksi tutustuimme entisajan kaupunkilaisten arkeen Real Mary King's Closen kierroksella, Stirlingissä opimme monta hauskaa anekdoottia ja ihan oikeaa historiaa sekä Old town Walking Toursin että Stirlingin linnan oppailta.

Jos Mahdollisissa Lukijoissani on yhtään Monty Python -fania, joku saattaa tunnistaa tämän paikan:



Se on nimittäin Dounen linna, joka toimi kuvauspaikkana miltei kaikille Holy Grail -leffan linnoille!

Jos muuttaisin ulkomaille, voisin lähteä Skotlantiin. Vaan eipä taida koko Britanniassa olla kovin montaa työpaikkaa yliopistotason suomen kielen opettajalle tai tutkijalle. Ehkä siis taas viimeistään yhdentoista vuoden päästä matkustan sinne uudestaan, ja sillä kertaa sen verran pidemmäksi aikaa, että pääsen Hebrideille saakka.