torstai 25. kesäkuuta 2015

Vegaaninen marenki - en uskonut ennen kuin kokeilin

Yhtenä päivänä luin Hesaria ja törmäsin tällaiseen juttuun: säilykekikherneiden liemestä voi tehdä marenkia! 

Ei voi olla totta, ei varmaankaan onnistu, ajattelin. Ja minä nyt ainakin kämmään tämän, koska enhän todistetusti osaa tehdä edes tavallista marenkia. Spoilaan tähän heti alkuun jännityskertomuksen lopputuloksen: onnistuu se ja jopa minulta (ainakin tämä vegaaninen, tavallisesta en tiedä). Todiste on tässä:



Maistuu, näyttää ja tuntuu aivan marengilta, ei yhtään kikherneeltä.

Mutta. Marenkitraumasta ei päässe yli ilman onnistunutta kokemusta, ja jos juttu kuitenkin toimii, olisihan se aika siistiä tarjota vegaanivieraille pavlovaa. Ja käyttää hyödyksi se kikhernepurkkien liemi, jota kuukausittain menee meillä viemäriin.

Eilenkin kaapissa oli purkki kikherneitä, ja ahkeran kirjastossa vietetyn kirjoituspäivän jälkeen mieleni teki hummusta. Harmikseni olin ostanut jotakin erikoisrapeaa laatua, ja purkin kyljessä mainostettiin niissä olevan lientä erityisen vähän. Sitä olikin tismalleen kolme ruokalusikallista. No, ihan riittävä testimääräksi.

Heitin sekaan saman verran sokeria sekä ripauksen vaniljasokeria ja sitruunamehua. Mahtaakohan vaahtoutua, ajattelin, ja yllätys yllätys - kun tarpeeksi kauan vatkasi, tuloksena oli aivan valkuaisvaahtoa muistuttava koostumus.

Aiemmat marenkiyritykseni ovat kaatuneet mitä luultavimmin paistoaikaan, sillä hätäisenä olen sörkkimässä levyjä liian aikaisessa vaiheessa ("jokohan tää olis"). Siksi tein Chocochilin ohjeen mukaan pikkuisia kakkaroita, joita piti paistaa "vain" tunti ja neljäkymmentä minuuttia. Silti meinasi hermo pettää jäähtymistä odotellessa. Kannatti kestää, koska hyviä tuli.

Jos tarjoaisin näitä vegaanivieraille, tekisin kuorrutuksen kookoskermasta. Nyt testimaistelua varten sipaisin päälle vain nokareen maustamatonta tuorejuustoa ja pakastimesta pari mustikkaa. Toimi aika hyvin näinkin! Taidan tehdä näitä jatkossa aina samana päivänä hummuksen kanssa. Enkä enää osta erikoisrapeita kikherneitä, haluan enemmän lientä!


sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Parveke tänä kesänä

Tämän viikon olen viilettänyt väitöstilaisuudesta toiseen, jossain välissä yrittänyt vähän kirjoitella omia työjuttuja ja loppuajan  pysytellyt kaukana tietokoneesta. Tänään sateisena sunnuntaina saan viimein aikaiseksi rustailla tännekin jotakin postausta.

Yhtenä iltana sain päähänpiston poiketa pyörälenkin päätteeksi, juuri ennen sulkemisaikaa, Ikeaan, josta ostin viimeinkin parveketuoleihin pehmusteet. Sen kunniaksi puunasin kulahtaneita kalusteita hieman puuvahalla, ja otin muutamia kuvia aiheesta "miltä näyttää meidän parveke tänä kesänä".

No, vastaus on, että se näyttää suunnilleen tältä:

Viime kesä, ensimmäinen kokonainen kesä tässä asunnossa, oli vähän sellaista kehittelyaikaa: mitä partsille tarvitsee, jotta siellä viihtyy - mikä toimii ja mikä ei. Vanhat kalusteet ja matto saivat kelvata toistaiseksi. Pehmusteet oli tavoitteena ommella itse, mutta työ tyssäsi viime kesänä selkänojapehmusteisiin, joista ei tullut tarpeeksi hienoja. Nyt sain siis tehdasvalmisteiset hankittua, joten parveke saa toistaiseksi luvan toimia tällaisena.

Suurin uusi hankinta viime kesänä olivat verhot, joihin - nyt kun parveke on ihkaoma - viitsi jopa hieman satsata. Monta satasta parvekeverhoihin vaati kyllä aika paljon keskustelua, mutta sain visioni myytyä ja viime heinäkuussa, juuri keskellä niitä huikeita helteitä, partsille asennettiin häikäisyä ja lämpösäteilyä suodattavat paneeliverhot. Ilman niitä etelä-länsisuuntainen parveke, jossa laseja ei kissojen takia voi pitää kovin paljon auki, oli kuumempi kuin sauna. Tykkään verhoissa siitä, että ne eivät pimennä maisemaa kokonaan, vaikka tehokkaasti varjostavatkin. Parvekkeella kun minusta kuitenkin kuuluu tuntea olevansa ulkosalla.

Viime kesän hankintoja olivat myös köynnösritilät, joita hankin kaksi - ideana kasvatella köynnösviidakkoa näkösuojaksi ja koristeeksi. Näin kesäkuussa kasvit eivät ole vielä kovin tehokkaasti niitä vallanneet, ja yksi hankintani, keijunmekko, jo jostain syystä otti ja heitti henkensä. Verhottomalla lasiseinustalla paahteessa kasvaa tuoksuhernettä ja kärhö, josta saan jännittää, saankohan sen jollakin konstilla pysymään talven yli hengissä. Toista ritilää valloittaa reippaasti penkin takaa säleikön yläreunaa kohti kasvava mustasilmäsusanna, jota ei kuvissa näy, sekä syötäväkukkainen köynnöskrassi, joka ei vielä ole oikein ehtinyt alkaa köynnöstä muistuttaa.


Varjonpuolen seinustalle ajatukseni oli hankkia japaninhumalaa, mutta toukokuisella kasvitarhareissullani löysin ainoastaan siemeniä, enkä ole saanut niitä vieläkään, kuukauden idätyksen jälkeen, heräämään henkiin. Luin kyllä, että siemenet itävät hitaasti ja aika kehnosti, mutta aika huono tuuri sai olla, etten yhtäkään tainta saanut aikaan. Tähän turhautuneena ostin Ikeasta muratin. Ehkä ensi kesänä betoniseinää koristaa humala - jos muistan alkaa idätellä ja liotella siemeniä jo varhain keväällä.


Kun kalusteiden oikea järjestys muutaman kokeilun jälkeen löytyi, isolle partsille saatiin mahtumaan myös säilytyslaatikko tyhjille ruukuille ja multapusseille. Uuden kiipeilypuun myötä vanha rämä päätyi parvekkeelle odottamaan loppusijoitusta ja jäi sinne, koska kissat tykkäävät sitä edelleen raapia. Katit viettävät partsilla suuren osan kesästään, joten ehkä matto ja puiset kalusteet säilyvät hitusen parempina, jos sisustuksen kustannuksellakin kestän katsella raapimapuun rotiskoa siellä.


Koska viime kesän satoni oli kovin kehno, en nyt hankkinut mansikoita enkä tomaatteja, vaan päätin keskittyä yrttien viljelyyn.Ruohosipuli ja osa banaanimintun juurakosta olivat selvinneet kasvatuslaatikossaan talven yli. Niiden lisäksi laatikossa kasvaa piparminttu ja lehtipersilja, ruukussa puolestaan basilika ja oregano.


 Pöydällä pikkuruukuissa kasvaa muun muassa lehtisalaattia, pinaattia, herneenversoja ja vihanneskrassia.

 Lempipaikkani parvekkeella on penkki, jossa voi istua poikittain jalatkin penkille nostaen. Usein iltapäivisin multitaskaan siellä hetken juoden teetä, lukien ja neuloen. Kuvauspäivän iltapalana juustoleipiä itse kasvatetuin höystein. Krassin kukat muuten maistuvat aika mainioilta!