sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Piperrysruokaa!

Tänä vuonna puolisolta meni synttäriyllärit vähän överiksi. Täytin siis viikolla mitäänsanomattomat 29 vuotta ja aikataulukyselyistä johtuen osasin odottaa jotakin muuta kuin tavaraa lahjaksi. Yhden illan sijaan sainkin vauhtia koko loppuviikoksi: ensin torstaina köröttelin suoraan Turku-päivän jälkeen Helsinkiin Q-teatteriin, perjantaina hemmottelu jatkui illallisella ravintola Farangissa sekä ikiaikaisen lempparini CMX:n keikalla, ja vielä lauantaina ennen euroviisuvalvojaisia käytiin Kansallisteatterissa katsomassa nykytanssia. Melkoisen kaupunkilaista kulttuurikuplameininkiä*, mutta hyvä niin ;)

Farang ja tällainen hienompi piperrysruoka olivat minulle uusia kokemuksia, joten ajattelin raportoida blogiinkin jotain. Valitettavasti tyhjäpäisyyksissäni otin kotoa lähtiessäni mukaan kameran ilman muistikorttia! Jätin kotiin myös rahapussin henkkareineen, mutta onneksi näytän lopultakin ilmeisesti riittävän vanhalta, jotta papereita ei kyselty Tavastialla eikä muuallakaan.



Kännykkäkameramatskua siis vain tarjolla, mutta kuvanlaadusta huolimatta uskokaa pois, että Farangin ruoka oli ihan mahtavaa! Annokset olivat tosi kauniita ja sisälsivät kaikkia jännittäviä, ihkauusia makuja. Tajusin myös jotain uutta ruuan ja viinin yhdistämisen hienouksista, sillä jälkiruokaviinikin oli oikeassa seurassa tosi herkkua, vaikka yleensä makeat viinit on plääh. Kaikkein paras ja jännittävin oli taskurapu. Paikka oli myös rennompi kuin kuvittelin, ei tarvinnut liikaa pönöttää ja jännittää, onko pukeutunut väärin tai osaako syödä oikein. Mahakin tuli täyteen, kun pieniä annoksia oli tarpeeksi monta. Paljastin kyllä junttiuteni, jos joku sattui kyyläämään, kun en tiennyt, kummassa kädessä thaityylin kattauksessa pidetään lusikkaa ja haarukkaa. Jälkeenpäin googlasin, että haarukkaa ei olisi saanut heilutella suuhun asti. Hups!


No joo, kallistahan se oli, mutta mieluummin vastaanotin tällaisen lahjan kuin vaikkapa samalla hinnalla timantteja.

*Voisin tähän kulttuurikuplahommaan sanoa paljonkin ja kärkevästi, mutta joopa joo. Näiden rientojen yhteydessä tuli kyllä paljon mietittyä sitä perus-Suomea, missä kasvoin - missä käsitys hyvin syömisestä oli huoltoaseman seisova pöytä ja kulttuuria lähimpänä naapurikylän kesäteatteri. Minulle lapsuuteni maaseutu oli umpimielinen tynnyri (anteeksi vaan, mutta se oli minun kokemukseni). Onneksi tässä maassa on vielä mahdollista valita, missä kuplassa tahtoo elää.

1 kommentti:

Ulverinna kirjoitti...

Kyllä kännykänkin kuvat tekevät noin näteille annoksille ihan riittävästi kunniaa.

Itse Gaijinissa käydessäni muutama vuosi sitten aloin itkeä jälkiruoan ja jälkiruokaviinin erinomaisen toimivasta yhdistelmästä (sillä aiempien ruokalajien kanssa tarjotulla viinimäärällä saattoi myös olla vaikutusta asiaan...). Että kyllä sillä viiniparituksella on vain yllättävän paljonkin väliä, ei vaan oikein onnistu kotioloissa sellainen "maistellaanpa nyt mikä näistä sopii parhaiten tämän halloumisalaatin kanssa" -meininki. ;)