sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Piperrysruokaa!

Tänä vuonna puolisolta meni synttäriyllärit vähän överiksi. Täytin siis viikolla mitäänsanomattomat 29 vuotta ja aikataulukyselyistä johtuen osasin odottaa jotakin muuta kuin tavaraa lahjaksi. Yhden illan sijaan sainkin vauhtia koko loppuviikoksi: ensin torstaina köröttelin suoraan Turku-päivän jälkeen Helsinkiin Q-teatteriin, perjantaina hemmottelu jatkui illallisella ravintola Farangissa sekä ikiaikaisen lempparini CMX:n keikalla, ja vielä lauantaina ennen euroviisuvalvojaisia käytiin Kansallisteatterissa katsomassa nykytanssia. Melkoisen kaupunkilaista kulttuurikuplameininkiä*, mutta hyvä niin ;)

Farang ja tällainen hienompi piperrysruoka olivat minulle uusia kokemuksia, joten ajattelin raportoida blogiinkin jotain. Valitettavasti tyhjäpäisyyksissäni otin kotoa lähtiessäni mukaan kameran ilman muistikorttia! Jätin kotiin myös rahapussin henkkareineen, mutta onneksi näytän lopultakin ilmeisesti riittävän vanhalta, jotta papereita ei kyselty Tavastialla eikä muuallakaan.



Kännykkäkameramatskua siis vain tarjolla, mutta kuvanlaadusta huolimatta uskokaa pois, että Farangin ruoka oli ihan mahtavaa! Annokset olivat tosi kauniita ja sisälsivät kaikkia jännittäviä, ihkauusia makuja. Tajusin myös jotain uutta ruuan ja viinin yhdistämisen hienouksista, sillä jälkiruokaviinikin oli oikeassa seurassa tosi herkkua, vaikka yleensä makeat viinit on plääh. Kaikkein paras ja jännittävin oli taskurapu. Paikka oli myös rennompi kuin kuvittelin, ei tarvinnut liikaa pönöttää ja jännittää, onko pukeutunut väärin tai osaako syödä oikein. Mahakin tuli täyteen, kun pieniä annoksia oli tarpeeksi monta. Paljastin kyllä junttiuteni, jos joku sattui kyyläämään, kun en tiennyt, kummassa kädessä thaityylin kattauksessa pidetään lusikkaa ja haarukkaa. Jälkeenpäin googlasin, että haarukkaa ei olisi saanut heilutella suuhun asti. Hups!


No joo, kallistahan se oli, mutta mieluummin vastaanotin tällaisen lahjan kuin vaikkapa samalla hinnalla timantteja.

*Voisin tähän kulttuurikuplahommaan sanoa paljonkin ja kärkevästi, mutta joopa joo. Näiden rientojen yhteydessä tuli kyllä paljon mietittyä sitä perus-Suomea, missä kasvoin - missä käsitys hyvin syömisestä oli huoltoaseman seisova pöytä ja kulttuuria lähimpänä naapurikylän kesäteatteri. Minulle lapsuuteni maaseutu oli umpimielinen tynnyri (anteeksi vaan, mutta se oli minun kokemukseni). Onneksi tässä maassa on vielä mahdollista valita, missä kuplassa tahtoo elää.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Ruttupaniikkihetkien pelastaja


Huhtikuussa pääsin taas nuuskuttelemaan trendien tuulia (ja vähän herkkuja siinä sivussa) Indiedaysin Bloggers' Inspiration Day -tapahtumaan. Päivässä oli testailtavana Philipsin Steam & Go -vaatehöyrystin, joka vaikuttikin ensi kokeilusta alkaen varsin kätevältä kapineelta. Olin aiemmin esimerkiksi matkojen ja muuttojen yhteydessä haaveillut vastaavasta  höyrysilittimestä, mutta skeptikkona en ole taipuvainen investointeihin ennen kuin tiedän tuotteen varmasti toimivan. Ja tämä yksilö toimii lupaustensa mukaan.

Silittäminen on ehkä tylsintä ikinä heti imuroinnin jälkeen. Teininä vannoin kasvavani naiseksi, joka ei koskaan silitä kenenkään paitoja - ei edes omiaan. Työelämä kuitenkin muutti tyyliäni siloisempaan suuntaan, ja nykyään kerään ehkä parin viikon välein kaikki pyykistä tulleet kauluspaitani kasaan olohuoneeseen, pistän telkkarin päälle ja silitän. Yksittäisiä vaatekappaleita varten en jaksa silityspistettä pystyttää, ja sitten koittaakin yllättäviä vaatekriisejä, kun se ainoa sinä päivänä hyvältä tuntuva paita on pesun jäljiltä ruttuinen tai ainoa väritykseltään muuhun asuun mätsäävä neule unohtunut armottomaan myttyyn.

Näissä pikakriiseissä Steam & Go on loistava pelastaja. Esimerkiksi tänään illalla ravintolaan ja keikalle päälle päätyvä mekko kulkeutui kaappiini matkamuistona taannoiselta Barcelonan reissulta ja unohtui viimeisimmästä silityskuormasta. Höyrystimellä saa parissa minuutissa suoristettua matkalaukussa painuneet rutut ennen mekon päälle heittämistä. Irrotettava vesisäiliö täytetään, töpseli seinään ja nappia painamalla laite alkaa sylkeä kuumaa höyryä.



Minulla on tosiaan paha tapa unohdella jatkuvassa arkikäytössä olevia neuleitani vaatehyllylle epämääräisiin kasoihin. Niiden freesaaminen käyttökuntoon onkin testailujakson aikana ollut minun arkeani eniten helpottanut Steam & Go -vaatehöyrystimen käyttötapa. Höyrystimellä voi kuitenkin silittää myös monenlaisia tavallisen silitysraudan kanssa hankalia vaatteita: se on hellävarainen silkille ja sinfongille ja kätevä vaikkapa jakkujen ja takkien yksittäisten kurttujen kanssa. Muutossa se olisi ollut loistava väline suoristaa muuttokuormassa ruttaantuneet verhot ripustamisen jälkeen!


Ainoana silitysvälineenä höyrystin riittää ehkä rajallisen kaappitilan omistavalle opiskelijalle, joka silittää vain juhlia ja työhaastatteluita, mutta vannoutunut puuvillakauluspaitojen ystävä edelleen suoristaa paitansa perinteisin urakkamenetelmin parin viikon välein. Höyrystin kuitenkin pelastaa väliaikoina ilmenevät kurttukriisit.

Nyt myös Mahdollisilla Lukijoillani on tsäänssi saada ihkaoma Steam & Go, mikäli Instagram-tili löytyy. Julkaise Instagramissa kuva omasta pikapelastajaa kaipaavasta mekostasi ja liitä siihen hashtagit #steamNgo ja #kesämekko2015. Kilpailu päättyy 18.6.2015, ja höyrystimiä arvotaan peräti kymmenen kappaletta.

Onnea arvontaan!

Kilpailun säännöt ja muuta lisätietoja luettavissa kampanjasivulla.

Yhteistyöpostaus. Philips Steam & Go -vaatehöyrystin saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

#viimeinkininstagramissa


Miltei kolme vuotta sitten aloitettuani uuden työn päätin elämäni siihenastisista pisimmän työsopparin ja suurimman palkan kunniaksi törsätä ensimmäiseen oikeaan älypuhelimeeni. Lumia 800 oli kelpo kumppani, mutta lopulta suhteemme alkoi rakoilla ja ajautui kriisiin, koska

a) Hesarin sovellus ei käynnistynyt kuin silloin tällöin ja jos käynnistyi, versio oli paljon kehnompi kuin taloutemme Android-laitteissa oleva.

b) Vanhaan Lumiaan ei saanut uudistunutta karttaa, joka toimisi ilman nettiä tai kunnolla ylipäätään. Jouduin ulkomailla menemään sinne, minne puoliso näytti.

c) Kaikki tapahtuu nykyään Instagramissa, kuten kävi harvinaisen selväksi Indiedaysin bloggaajapäivässä, jossa en voinut osallistua yhteenkään arvontaan. Kasisataseen nokialaiseen kun ei saa edes mitään beetaversiota. Kerran jopa latasin toiveikkaana Instacamin ja melkein heitin kapulan seinään.

Harmittaa, että muuten toimiva ja lähes naarmuton puhelin yksinkertaisesti vain vanhenee niinkin nopeasti kuin kolmessa vuodessa. Tosiseikat tunnustettuani kuitenkin päätin vain hyväksyä tilanteen. Eilen, kolmivuotiseksi venyneen pätkätyöketjuni lähestyessä loppuaan, perehdytin seuraajaani tehtäviin ja roudasin satulatuolini työhuoneelta kotiin. Sitten pyöräilin Kauklahteen hakemaan "Lähellä"-pakettini, ja unohdin Euroviisut lataillessani siihen sovelluksia.


Koska uusikin kapula varmaan vanhenee taas muutamassa vuodessa, en raaskinut siihen ihan hirveästi rahaa sijoittaa.  Päädyin kullanväriseen LG G3 s -puhelimeen, joka pienten alkusähellysten jälkeen tuntuu ihan kivalta, joskin Lumiaa isommalta. Eikä se mahtune salilla ja lenkkeillessä käyttämääni vyölaukkuun!

Ja nyt sitten tosiaan olen siellä Instagramissa. Luonnollisesti minut löytää nimellä katarimaria. Vinkatkaapa jotakin kivaa seurattavaa!

lauantai 16. toukokuuta 2015

Postikortteja Barcelonasta

Juhlistettiin vappuviikonloppuna viisivuotishääpäivää (hui miten kauan niistäkin juhlista jo on!) Barcelonassa, ihanassa 28 asteen lämmössä. Kaupunki valikoitui suunnilleen periaatteella "jonnekin lämpimään suht halvalla" ja yllätti siten positiivisesti.

Syötiin aivan älyttömän hyvää ruokaa - tähän toki vaikutti varmaan se, että luettiin Tripadvisorin ravintola-arvosteluita ja ensimmäistä kertaa reissun päällä jopa varattiin pöytiä ravintoloihin, koska monta kertaa aiemmin kovasti kehutut paikat ovatkin sitten olleet tupaten täynnä.

Kaupunki oli yllättävän kompakti - kun majoituimme aika lähellä keskustaa, paikkoihin jaksoi hyvin kävellä, vaikka metronkin käyttö oli helppoa (vaikka kerran ostimmekin vääränlaiset liput, kun oli liian kiire). Tällä kertaa katsottiin hieman vähemmän museoita, lähinnä käveltiin ja katseltiin jännittävää arkkitehtuuria. Ja sitten päälle syötiin kaikkia ihania mereneläviä, kolmenlaisia mustekaloja ja niin edelleen.

Sää tosiaan suosi, vaikka olimmekin varustautuneet hieman liian lämpimin vaattein. Kotimaassa ennuste näytti vielä päivän ylimmäksi vähän reilua kahtakymmentä, mutta perillä oltiinkin koko matkan ajan lähempänä kolmeakymmentä astetta. Rannallakin olisi siis tarjennut, mutta uikkareita ei ollut mukana ja eipä lyhyellä lomalla muutenkaan olisi jaksanut tuhlata aikaa rantsussa nahkansa polttamiseen.

Yhtenä päivänä tehtiin retki Montserratin luostarivuorelle. Oli aika hieno paikka, joskin luostarifiilis kyllä hukkui turistimassan alle.


Barcelonan kuuluisin nähtävyys, Sagrada Familia -kirkko, oli vähän pettymys. Olihan se hienon näköinen, mutta keskeneräisen ikuisuusprojektin rakennustöistä kuului korvia raastava poraamisen ääni ja turistitungos oli aika massiivinen, joten itse en ainakaan kyennyt yhtään keskittymään ihasteluun, vaan lähinnä pitelin korviani meteliltä ja laukkuani varkailta. Kuvissa näyttää hienolta.

Parasta siis: ruoka, sää ja työstressin unohtaminen. Jälkimmäinen tosin vyöryi päälle heti kotimaahan päästyämme - kuin kaatosade ja kymmenasteinen Suomen kevät - sillä matkani aikana työpaikkani home-evakkoon muutto aktualisoitui ja muiden kasautuneiden hommien ohella piti tyhjentää vielä työhuonekin.

Onko siellä ruudun toisella puolella yhtään Barcelonan kokeneita Mahdollisia Lukijoita?