lauantai 28. maaliskuuta 2015

Kauppareissumeemi

Olen nähnyt tässä kuukauden aikana muutamissa blogeissa haasteen, jossa yllytetään kertomaan, mitä tavallisella kauppareissulla ostaa ruokakaupasta. Minua ei ole kukaan haastanut, koska olen ihan nobody, mutta vastaavia on ollut niin hauska lukea, koska ihmiset ostavat kaikki yllättävän erilaisia asioita, niin päätin aikani kuluksi tehdä omankin postauksen aiheesta.

Itse en juurikaan tykkää ruokakaupassa käymisestä, joten jätän sen homman mieluusti puolisolle. Olen myös mestari keksimään, mitä kotoa löytyvistä aineksista vielä voisi loihtia, jotta saa ruokaa menemättä kauppaan. Ehkä tästä syystä meillä menee hyvin vähän ruokaa roskiin. Toisaalta minulla kun sattuu näitä etäpäiviä olemaan ja silloin salille mennessäni kävelen ruokakaupan ohi, välillä pitää itsekin jaksaa. Käydään ruokakaupassa ehkä pari kolme kertaa viikossa, koska meillähän ei tunnetusti ole autoa, joten kerralla voi tuoda vain sen, minkä kannetuksi saa.

Kauppalista pitää aina tehdä, joskaan en aina sitten lopulta noudata sitä.

Keskiviikkona tilanne oli, että puoliso oli juuri maanantaina tuonut Lidlistä salaattiaineksia ja maitotuotteita, joten jääkaappi oli varsin täynnä, mutta kissanruoka oli käynyt vähiin. Lisäksi kaapista puuttui muutamia suunnittelemaani ruokaan kuuluvia aineksia, ja samalla voisi vähän täytellä säilyvien perustarvikkeiden hyllyä.


Ja mitä sitten ostin. Joo, kissanruokaa, kikherneitä, kookosmaitoa ja sitruunamehua tuli hankittua. Hedelmäkulho täyttyi nektariineilla ja mandariineilla. Nyt joku varmaan paheksuu, mutta meidän kissat syövät ihan markettiruokaa. En jaksa uskoa näitä kaiken maailman barffaus-trendejä, koska katit voivat ihan mainiosti näinkin.

Kauppalistaan kirjatut parsakaali ja pinjansiemenet jäivät ostamatta. Parsakaali siksi, että sen sijaan päätinkin kaupassa haluta lehtikaalia ja keräkaalia. Pinjansiemeniä en löytänyt, ja koska ruokakaupassa muuten niin pitkä pinnani ei oikein jaksa venyä, ostin niiden sijaan mantelirouhetta.

Kauppalistan ulkopuolelta mukaan tarttui perustarvikkeita, joiden muistin olevan kohta loppumassa. Pakastimessa on aina olla ruisleipää ja jääkaapissa yleensä kananmunia. Lisäksi on pakko löytyä maustamatonta jukurttia (myslin kanssa) ja kevytmaitoa (teehen ja puolison kahviin). Vihreässä törpössä on linssejä, joita myös on hyvä olla kaapissa, koska silloin jämäruokaloihdinnasta tulee helpompaa. Tunnustan myös bongailevani aina noita tarjouslapulla varusteltuja kala- ja lihapakkauksia. Lohisuikaleet menivät pakastimeen ja syötiin pois itse asiassa tänään. Jotain herkkuakin tahtoo aina välillä tarttua matkaan: tällä kertaa sorruin kevään ensimmäiseen mämmitokkoseen. Sekin on jo tuhottu, ja haluan lisää.

No mitä kauppareissun tuloksista sitten syntyi? Kauppalistan pinjansiemenet, sitruunamehu ja parsakaali olivat osa visiota tonnikalapullista, joita Nyt-liitteen ohjeen nähtyäni olin halunnut kokeilla. No, tulin vähän muuttaneeksi ohjetta, kuten aina käy, mutta hyviä tuli. Pastaa ei tehnyt mieli, vaan paistoin uunissa sen suunnittelemani parsakaalin sijasta lehtikaalisipsejä, porkkanaa ja paprikaa.


Onko Mahdollisilla Lukijoillani yhtään samoja ostoksia?

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Jämälankahuivi

En ole jaksanut keksiä mitään kirjoitettavaa, joten blogi saa nyt ihan rauhassa jatkaa tällä käsityölinjalla. Taas valmistui nimittäin yksi, tällä kertaa tämmöinen nopea välityö. Neuletakista jäi lankaa yli, joten väsäilin jämistä huivin.


Ohje on puolalaisesta neuleblogista (englanniksi) löytynyt Nikolai-huivi, ainaoikein-neuletta niin, että pitsireunuskin on kaksipuolinen. Työ oli niin nopea ja kiva tehdä, että mietin, pitäisikö tehdä toinenkin! Ei tylsiä, pitkiä oikean neuleen kerroksia, ja pitsikuvio oli kuitenkin sen verran helppo, että logiikan oppi muistamaan ulkoa parin lehdykän jälkeen. Kaksipuoleisuus taas toimii käytössä, kun ei tarvitse miettiä, miten päin huivin kiireessä kaulaansa kietaisee. Suosittelen ohjetta lämpimästi!



Lankaa jäi vieläkin kerä, josta saisi ehkä pipon tai lapaset, mutta keväisten päivien myötä talviset neuleet eivät innosta yhtään. Keskeneräisten laatikossa odottelee yksi ikuisuusprojekti-torkkupeitto sekä talvinen jämälankavillapaidan tekele, mutta nähtäväksi jää, riittäisikö itsekuri niiden jatkamiseen, vai sorrunko jonnekin kevyiden keväisten puuvillalankojen laarille hypistelemään uutuuksia...

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Lisää käsitöitä

Neuletakkikuvissa jo vilahti viimeisin valmistunut ompeluprojektinikin, nimittäin neuletakin alla ollut punainen mekko. Joskus joululoman aikoihin sain päähänpinttymän, että haluan punaisen mekon. Mekkojen ongelmana vain on, että tilaisuuksia niiden käyttöön on kovin harvoin, koska töissä meinaa mekko päällä olla ylipukeutunut olo, vaikka kuinka arkistaisi villapaitayhdistelmillä. No, jos tekee itse, sijoitus menee harrastus- eli virkistystoimintaan eikä shoppailuun. Palalaarista löytyi sopiva suikale punaista trikoota ja ohje samasta lehdestä kuin edellisen postauksen neuletakkiohje, tammikuun Suuresta Käsityöstä.

Lopputulokseen en ole aivan sataprosenttisen tyytyväinen, sillä laskeutuva trikoo osouttautuu päällä aika armottomaksi kaikenmaailman sukkahousumuhkuroille ja mahapömpötyksille. Tositoimiin eli oikeasti asun osana päälle mekko ei ole vielä päässyt, koska räiskyvän värinsä kera se tuntuu jotenkin "liialta" ja palloilen arjessa mieluummin farkuissa ja kauluspaidoissa. Nähtäväksi jää, päätyykö eettisesti omin voimin väsäilty tuotos keväämmällä käyttöön vai kirppiskasaan. Tulipahan ainakin opittua laskostamista ja kärsivällisyyttä kaksoisneulan kanssa jos ei muuta.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Valmiit palmikot

Nyt viimeinkin kuvia viimeisimmästä valmistuneesta neuleprojektista! Tämän tarina on sellainen, että ensinnäkin syksyllä hukkasin yhden harmaan itse tehdyn lempparineuleen, mikä sitten jätti vaatekaappiin lämpimän harmaan neuletakin kokoisen ison kolon. Päätin, että harmiin ei auta muu kuin tehdä uusi ja mielellään entistä ehompi, joten ostin marraskuiselta seminaarimatkalta Virosta kassillisen meikäläisen käsityöksi harvinaisen ylellistä, merinovilla-kasmirlankaa. No, ensi kokeilujen jälkeen osoittautui, että kevyt ja pehmeä lanka ei sopinutkaan siihen samaan malliin - vanha oli tehty ihan seiskaveikasta, josta tuli ihan eri tavalla jämäkkää ja painavaa neulepintaa. Piti siis etsiä uusi mallikin, ja langalle sopiva ja silmää miellyttävä ohje löytyi tammikuun Suuresta käsityöstä.



Veera Välimäen suunnittelema neuletakki tehdään hauskasti yhtenä kappaleena selästä aloittaen ja etukappaleisiin jatkaen, lopuksi lisätään hihat ja reunus. Väsypäissäni luin palmikko-ohjetta väärin, joten taka- ja reunapalmikoista tuli hieman erilaiset kuin oli tarkoitus. Miltei purin työn alkutekijöihinsä takakappaleen jo valmistuttua, mutta puoliso vakuutteli, että moka ei sellaiseen reaktioon ole tarpeeksi merkittävä. Nyt vähän suunnittelen, että tekisin tästä kesäksi erivärisenä jonkin kevyemmän version. Sopisikohan vaikka jokin bambu- tai puuvillalanka tähän?


Olen aikeissa hankkia tähän vielä uudehkoonkin kameraan kaukolaukaisimen, kun ajastimella tuntuu olevan aivan mahdotonta saada sekä itseään että tarkennusta osumaan sopivasti linssin kohdalle, ja nämä peiliselfiet oikeasti ovat vähän liian noloja blogiin. Laitan ne silti, koska ehkä kuitenkin ennemmin villatakki päällä kuin henkarissa.

Pakko laittaa näytille myös kuvia selaillessani löytynyt photo bomber -Rölli.


sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kaikki blogihelmikuuni

Oi helmikuu, mihin se vuoden lyhin kuukausi katosi taas kerran!

Olen saanut valmiiksi neljä omatekoista vaatetta, jotka voisi raportoida blogiin, mutta ah ja voih, niistä ei ole kuvia. Syynä on, että silloin kun näyttäisin suunnilleen ihmiseltä (joskin flunssaiselta), on kiire, ja kun ei ole kiire, en jaksa näyttää ihmiseltä, saati viritellä mitään itselaukaisimia. Tarvitsisin avustajan, joka olisi kuvannut ensi kertaa päällä olevan villatakin (ja minut) aamujunassa.

No, ehkä ennemmin tai myöhemmin raporttia seurannee, todennäköisesti sitten kun kyseiset vaatteet ovat jo ihan kulahtaneita. Mutta sitten otsikon aiheeseen.

Eksyin selailemaan sivupalkkini blogiarkistoa: mitä tein vuosi sitten, mitä kolme vuotta sitten? Hullua, että tämä blogi on ollut olemassa jo kuusi vuotta sitten. Helmikuiden postausmäärät eri vuosina korreloinevat elämän kiireellistymisen kanssa: vuonna 2009 helmikuulle on päivätty hurjat 25 postausta, viime vuodelle vaivaiset kaksi. Kotikaupunki on vaihtunut, opiskelijasta on tullut henkilökuntaa ja blogin kuvien laatu on ehkä hitusen parempaa kuin kuusi vuotta sitten.


Helmikuussa 2009 stressasin, mitä laitan päälle pikkuveljen rippijuhliin, esittelin blogissa opiskelijahaalarini, neuloin pompulalangasta kaulurin ja tuunailin käytetyistä vaatteista uudenlaisia, ostin kirppikseltä vahingossa liian pienet kengät ja leivoin megalomaanisen kokoisia laskiaispullia ja ensimmäistä kertaa elämässäni myös runebergintorttuja, luin isoon kirjatenttiin sekä tuskailin mustiksi värjättyjen hiusten vaalennusprojektin kanssa. Kissakuvahaastekin pyöri - missähän välissä sekin unohtui?



Helmikuussa 2010 kävin bloggaajaporukalla Tukholmassa ja shoppailin sieltä kaikenlaista, askartelin hääkutsuja, pohdiskelin hääpukuideoita ja teettääkö hääkampaus ammattilaisella ja päätettyäni väkertää sen itse opettelin kihartamaan tukkaa suoristusraudalla. Laskiaishaalareita ja -pullia kuului opiskelijan helmikuuhun jälleen.



Helmikuussa 2011 ihan oikeasti kirjoitin gradua, enkä siis lorvinut netissä päivittämässä blogia, mistä kertoo postausmäärä, vain seitsemän. Vaihdon kasveihin multia, ostin uuden talvitakin ja kävin pitkän viikonlopun hieman jälkijunassa toteutuneella häämatkalla Roomassa.


Helmikuussa 2012 tuli kirjoitettua blogiin vain kahdesti, sillä elämä oli muutoksessa. Puoliso aloitti työt Helsingissä, minä Turussa, ja koti jaettiin kahtia Pitäjänmäen ja Ylioppilaskylän välille. Yhtä aikaa piti tottua uusiin työkuvioihin ja hoitaa kaksi muuttoa. Viiden vuoden aikana Turun asuntoomme oli kertynyt kaikenlaista turhaa rojua, joista piti hankkiutua eroon. Kirppiksillä kiertelyn sijaan annoin tavaraa pois, käsitöiden sijaan purin ja kokosin huonekaluja.

Helmikuussa 2013 oltiin vähän samankaltaisessa tilanteessa, jälleen muuttolaatikoiden keskellä. Vuokrasopimukseni Turussa oli päättymässä mutta työt jatkuivat. Kahden kodin taktiikka oli kokeiltu, joten päätin testata toista vaihtoehtoa, pendelöintiä, ja sen helpottamiseksi päätimme siirtää pääkaupunkiseudun tukikohdan piirun verran lähemmäs Turkua eli Espooseen. Käsitöille ei taaskaan ollut aikaa, mutta kirjoista ehdin bloggaamaan postauksen verran.

Viime vuoden helmikuussakin olin laiska kirjoittaja. Vastaanotin perinnöksi mummultani ison kasan jämälankoja ja esittelin hieman uutta asuntoamme - muuttohommat olivat siis muutamaksi vuodeksi toivon mukaan takana. Ehkä joskus vielä tulevaisuudessa palaan helmikuihin, joihin kuuluu omatekoisia laskiaispullia ja pulkkamäkeä, nähtäväksi jää.