perjantai 20. helmikuuta 2015

Kissojen lahjontaa


Tilasin Zooplussalta lellipalleroille uusia leluja. Kuten yleensäkin, kissoista ei koskaan voi tietää, mikä niille sattuu minäkin päivänä kelpaamaan. Sisäkissoille pitäisi jaksaa aina keksiä tekemistä. Meillä etenkin Rölli pitkästyy helposti ja on pitkästyessään tosi rasittava: mouruaa äänekkäästi, raapii paikkoja ja kiusaa Ullaa. Siitä tietää, että pitäisi vähän jaksaa leikittää.



Varmoja suosikkeja, joilla tylsistyneen katin saa purkamaan energiaansa, ovat höyhenkepit, jotka tosin kaipaavat käyttäjäkseen ihmistyövoimaa. Höyhenet myös raastetaan irti kepukoista suhteellisen nopeasti, joten nyt tilasin kerralla kolme uutta. Näillä selvittäneen tämä vuosi. Toinen varmasti kelpaava leikki on piilottaa kissojen pallorataan (näkyy esim. tässä postauksessa) herkkupaloja. Siinä puuhassa etuna on, että kissat viihtyvät toimissaan niin kauan kuin herkkupaloja riittää, ja omistaja saa rauhassa röhnöttää sohvalla työpäivän jälkeen aivokuolleena - tai etäpäivänä tehdä töitä kissojen möykkäämisen häiritsemättä. Siispä tilasin kissoille myös kunnon valikoiman erinäisiä terveellisehköjän herkkuja.

Lisäksi piti tietenkin klikkailla ostoskoriin pari villiä korttia, jospa niistä löytyisi yllättäen jokin loistokas uusi suosikkilelu. Olin toiveikas lantakakkaroilta näyttävien kissanminttupuristelelujen suhteen, mutta toistaiseksi ne eivät ole inspiroineet nuuskuttelua kummempaa mielenkiintoa. Rapiseva karvapötkylä vaikutta ihan lupaavalta, sillä Rölli antoi sille illalla jo pariin otteeseen turpiin. Lisäksi testiin lähti kissanminttusuihke, jolla toivon muuttavani vanhoja hiirulaisia hieman kiinnostavimmiksi. Meillä oli aiemmin käytössä kuivattua kissanminttua, joka toimi hyvin, kun sitä hieroi karvahiirulaisiin, mutta nyt jauheesta vaikutti tuoksut haihtuneet. Tai sitten kissat vain ovat tulleet koko mintulle immuuneiksi, koska suihkekaan ei niitä kiinnostanut.

Mitäs suosikkileluja Mahdollisten Lukijoitten mahdollisilla lemmikeillä on?

torstai 12. helmikuuta 2015

Olohuoneen päivitys

Kuten sohvatyynypostauksessa mainitsinkin, ostettiin vuodenvaihteessa uusi sohva. Eilen illalla se sitten saapui, ja pienen säätämisen jälkeen jopa mahtui kulmikkaasta eteisestämme olohuoneen puolelle.


No joo, olkkari on nyt vähän kuin Ikean Stockholm-sarjan kuvastosta, kun kirjahylly, sohva ja sohvapöytäkin ovat samaa settiä, mutta olkoon. Niin vain näimmä pääsee helposti käymään, kun asuu kävelymatkan päässä Ikeasta. Toki olisi kivaa ja ekologista metsästää jotain uniikkeja huonekaluja kirppiksiltä, mutta jo pelkkä Tori.fi-surffailu vie hirveästi aikaa ja ilman omaa autoa tai mitään iskää, joka vähintään lainaisi peräkärryä (tai parhaassa tapauksessa kuljettaisi, kokoaisi ja maksaisi huonekalut, kuten joillakin parikymppisillä vielä tuntuu tapahtuvan), ei pahemmin lähdetä mihinkään Mäntsälään vähän katsomaan jotain lupaavaa antiikkisohvaa. Ikean kuljetustyypit vievät vanhan sohvan kätevästi pois lähtiessään, mutta ennen parvekekauden alkua pitää kuitenkin vielä vuokrata paku, jotta saa yhden hyvin palvelleen mutta kissojen lopulta puhki raapiman nojatuolin roudattua nojatuolien taivaaseen.


Sohvapöydän suhteen oli pientä stressiä, koska siinä on rottinkinen alataso. Kauhukuvissa tason valtaisivat kaksi kynsihirmua, ja viikon jälkeen se olisi raavittu puhki. Muutakaan silmää ja kukkaroa miellyttävää käytännöllistä pöytää ei kuitenkaan tullut vastaan, joten otettiin riski. Ensimmäisen puolen vuorokauden aikana kissat eivät ole osoittaneet rottinkiosaa kohtaan minkäänlaista mielenkiintoa, joten toivoa on.

Uudessa pöydässä kätevintä onkin juuri tuo hylly, jonka avulla pöydälle toivon mukaan jatkossa mahtuu teepannu ja pari kuppia vähän helpommin, kun kaukosäädinarmeija, luettavat kirjat ja työn alla olevan käsityön ohjelehti majailevat poissa silmistä. Ja jos oppisin tunkemaan alatasolle myös keskeneräisen neuleen, jonka paikka aiemmin on ollut tuolla lampunpuoleisessa sohvannurkassa, olisi sohvalle istuminen kenties jatkossa vähän turvallisempaa, kun tyynyjen väleistä ei pilkottaisi neulepuikkoja.

Näitä kuvia katsellessa tulee semmoinen olo, että seinälle pitäisi saada vähän isompi taulu. Mutta ehkä tässä on nyt sijoitettu sisustukseen riittävästi jo tänä vuonna...

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Etätyöpäivä = kotityöpäivä

Miksi avokadopussin kaikki avokadot aina muuttuvat ylikypsiksi samana päivänä? Saako rasvamyrkytyksen, jos syö avokadoa joka aterialla? Kelpaisi kyllä minulle: aamiaiseksi avokado-ruisleipä, välipalaksi avokado-suklaamoussea, lounaaksi avokadopastaa ja illalliseksi guacamolea.

Tänään vietän etätyöpäivää, jonka tärkeimpänä tavoitteena on lukea kivaa kirjaa, josta olen luvannut tehdä kirja-arvostelun. Leppoisaa meininkiä vaihteeksi siis, joten välillä voi vähän taukoilla elvyttämällä tätä blogia. Tässä samalla pyörittelen nelisen koneellista pyykkiä. Syksyllä etätyöpäivinä tykkäsin leipoa, mutta koska joulun jäljiltä en mahdu kivoimpiin farkkuihini, olen nyt leipomalakossa. Jotain herkkua halusin kuitenkin lueskelun vauhdittamiseksi väsäillä, joten kokeilin avokadopussillisen tuhoamiseksi tätä reseptiä. Hyvää tuli ja makeannälkä todellakin lähti ilman sokeria!

Olen löytänyt myös uuden teetuttavuuden, matchan eli myrkynvihreän teen. Piristää kuin kahvi mutta ei rasita mahaa yhtä pahasti! Puolison mielestä maku oli aika järkyttävä, minusta tämä maistuu vain tosi vahvalta vihreältä teeltä.

Etätyöpäivän perusmeininkiin kuuluvat myös villikohtauksissa mattoja ruttaavat lemmikit. On kai se kivaa, että palvelija on arkipäivänäkin joskus päiväsaikaan paikalla.