tiistai 29. joulukuuta 2015

Vielä parit joululahjaneulomukset

Nyt joulun mentyä voin julkaista kuvat niistäkin lahjoista, jotka blogin takia olisivat saattaneet spoilaantua. Tänä vuonna myös puolison siskot saivat meikäläisen itse tekemiä juttuja, koska sain eläinaiheisia ideoita, joita halusin toteuttaa.



Tunnustan - kissalapaset on plagioitu Ravelrystä löytyvästä Moggies-mallista. En jaksanut ostaa ohjetta, vaan tein löytämieni kuvien perusteella saman tyyliset. Lankakin taisi olla ohjeessa käytettyä paksumpaa (jämä-seiskaveikkaa) ja sikäli silmukkamäärä eri. Kämmenpuolelle tein vain tuollaista yksinkertaista vinoraitakuviota, ja peukaloiden kohdalla violetti lanka uhkasi jo loppua, joten sovelsin siihen vähän erilaisen kuvion.

Omasta mielestäni kissalapasista tuli tosi kivat ja kirjoneuleen ansiosta lämpimän oloiset. Saattaa olla, että teen toiset plagiaattitumptu ihan itselleni vielä tämän talven aikana.



Toinen käly on kettufani, ja jälleen googlen kuvahakuja selailtuani sävelsin kuviota omasta päästäni. Oikeaa ketunpunaista lankalaatikostani ei enää valitettavasti löytynyt, mutta ruskealla pärjättiin. Näistäkin tuli yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilemalla ihan hauskat, vaikka symmetristen silmien tekeminen viimeistelynä olikin niin hankalaa, että toivoin että olisin kehitellyt kuvioon mukaan jo neulontavaiheessa. No, vaikuttivat kelpaavan, ja testattuja ideoita pystynee hyödyntämään tulevina vuosina seuraavina vuorossa olevien neulelahjansaajien kanssa.


Kummat olisit mieluummin kaivanut omasta paketistasi, vai olisitko ennemmin toivonut lankaa ja tehnyt paremmat itse? ;)

maanantai 21. joulukuuta 2015

Kettulapaset

Tämän postauksen ilmestymisen aikaan meikäläinen viettänee joulua jossain kaukana somesta (paitsi ehkä vähän instagrammailen, ehkä), mutta ajattelin ajastaa lomailun ajaksi ilmestymään muutamat lahjapaketteihin päätyneet käsityöt, kun kerrankin ne valmistuivat sen verran ajoissa, että ehdin kuvata. Viimeinen joululahjaneule toki jää junamatkalle tikutettavaksi loppuun, mutta sen ei ole niin väliäkään, koska kyseessä on varsin epäyllätyksellinen puolisolle tuleva villapaita, jota koko syksyn olen telkkarin ääressä valmistellut.

Veljentyttäristä vanhemmalle, 8-vuotiaalle, tein tänä vuonna lapaset. Ideana oli keksiä jotain kivaa eläinkuviota, ja päädyin Novitan kettukarkkikuvioon. Keltaista lankaa ei kuitenkaan omista varastoista sopivan paksuisena löytynyt tarpeeksi, ja ajattelin, että ehkä nykylapsille kettukarkit eivät sinänsä ole mitään tunnettuna fanituksen kohteita, joten ehkä värillä ei ole niin väliä. Lapasiin tuli siis musta pohja. En ole näihin hirmuisen tyytyväinen, mutta kun puoliso vakuutteli että punaiset ketut näyttävät ennemmin eläimiltä kuin piruilta, käärin ne kuitenkin pakettiin.


perjantai 18. joulukuuta 2015

Muistoja auringosta


Nyt kun joulukuinen vesisade ja pimeys lannistaa, on varmaan sopiva aika postailla unohtuneita matkakuvia lokakuiselta Rooman-reissultamme. Italiassa oli silloin vielä ihan kesä - ainakin Suomen kesäsäihin tottuneelle. Parisenkymmentä astetta lämmintä ja miltei koko viisipäiväisen reissumme paistoi aurinko.



Kuten ehkä jotkut pitkäaikaisimmat lukijani voivat muistaa, mehän kävimme Roomassa jo kerran aiemmin, miltei viisi vuotta sitten. Koska silloin nähtiin ne pakollisimmat turistikohteet, nyt voitiin keskittyä niihin, joita ei silloin ehditty, joihin ei jaksettu jonottaa tai silloin köyhinä opiskelijoina nuukailtiin pääsylippujen kanssa. 









Matkasuunnitelman painopisteet olivat kulttuurissa, taiteessa ja syömisessä. Ja aiemmista matkoista opiksi ottaneina ostettiin pääsylippuja etukäteen netistä (ei jonotusta, jes!) ja tsekattiin Tripadvisorista muistiin kivoimpia ravintoloita ympäri kaupunkia.


Vatikaanin museon jälkeen oli kyllä melkoinen kulttuuriähky. Ja viiden roomapäivän jälkeen pastaähky. Vielä jäi kuitenkin paljon näkemättä, esimerkiksi Pietarinkirkko - taas - koska sinne ei ollut oikotietä jonon ohi. Ehkä viiden vuoden päästä taas uudestaan?



maanantai 14. joulukuuta 2015

Pieniä sukkia pukinkonttiin


Joka jouluksi teen jollekulle lahjaksi jotain neulomuksia. Tänä vuonna vuorossa ovat veljen perheen pienimmät, joista kaikkein pienintä en ole vielä ehtinyt tavatakaan - hän kun syntyi vasta viime viikolla! Tein sekä pikkuruiselle veljenpojalle että tämän alkuvuonna kaksi täyttävällä siskolle sukat ohjeella, joka löytyy Life with Mari -blogista. Kirjoneulekuvio oli loogisuudessaan helposti muistettava mutta kuitenkin näyttävä! Pienemmissä sukissa vähän sovelsin kärjissä omasta päästä, koska langan riittävyys meni vähän tiukille.



Minulla sattui olemaan jostakin aiemmasta projektista yli jäänyttä Nalle-lankaa mustana, joten siitä tuli pohjaväri. Hetken mietin, voiko pienokaisille tehdä mustia sukkia, mutta koska en usko saajien perheineen moisia vauvaväriperinteitä liiemmin kunnioittavan, annoin mennä. Kumpikin raitaväri on vielä jotain nimetöntä, riittävän pehmeältä vaikuttavaa lankaa mummun perinnöstä. Näin pääsi siis välillisesti vielä mummukin lahjomaan pieniä lapsenlapsenlapsiaan.


Kuvissa näkyy ikävästi kissojen keskellä sohvalla neulomisen tulos - karvaa kaikkialla! Onneksi saajilla on omiakin eläimiä, ja tarrarullasin kyllä sukat ennen pakettiin laittamista.

Mitäs mieltä olette, Mahdolliset Lukijat: sopiiko lapsukaisille tehdä mustia vaatteita, vai olisiko pitänyt pysytellä perinteisissä hempeissä vauvaväreissä?

maanantai 30. marraskuuta 2015

Värikästä pikkukaverille

Hyvä ystäväni saa tammikuussa lapsen, ja meikäläinen tietenkin näki tilaisuuden päästä tekemään söpöjä pieniä vauvaneuleita. Onnistuin - ne tulivat valmiiksi ennen kuin niiden saaja syntyy! Katsotaan, näkyisikö tänä vuonna blogissa (tai edes Instagramissa) vähän enemmänkin näitä joulu- ja muita lahjoja. Yleensä ongelmani on, että viimeistelen lahjaksi menevät jutut joko myöhään edellisenä iltana tai liikennevälineessä matkalla niitä antamaan, joten kuvien ottaminen unohtuu.

Uuden pikkukaverin äiti toivoi värikästä, ja itsekin uskon, että vauvojen vaatekaapit ovat ihan riittävän täynnä valkoista ja hempeää pastellia, joten tällaista tuli:


Arvatkaa vaan, oliko hankalaa löytää vauvalle sopivaa lankaa kunnon väreissä! Kaikki "vauvalankana" markkinoidut ja vauvaneuleiden ohjeissa käytetyt kerät olivat äkkiseltään juuri sitä hempeää settiä. Nämä on tehty Novitan MyBoshi-langoista, koska niitä sattui olemaan sopivasti tarjouksessa ja enimmäkseen akryyliä ja vähän villaa sisältävä pipolanka vaikutti kutittamattomalta.

Kietaisupaidan ohje on Novitan sivuilta, ja villahousujen Yhteishyvän sivulta, mutta koska käytin paksumpaa lankaa, muokkasin silmukkamääriä kummassakin ohjeessa. Nähtäväksi jää, tuliko sopivan kokoista, että pikkukaveri ehtii näitä vielä tämän talven aikana käyttää.

Muitakin lasten neuleita on nyt alkutalvella puikoilla - ja arvatkaa vaan, mitä sellaisten neulominen tekee alitajuiselle vauvakuumeelleni (unissani jopa kissani Ulla on saanut pentuja). Kaikki niistä menevät kuitenkin lahjoiksi (ja toivottavasti ehtivät blogiesittelyynkin jossain vaiheessa), eli ei kannata alkaa tuijotella mahaani tai vaatevalintojani sillä silmällä.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Kun luottotuote poistuu valikoimasta

Tiedättekö, miksi kirjoitan niin harvoin tänne mitään kosmetiikkajuttuja, vaikka tykkään kovasti lukea muiden ihonhoidosta ja meikkailuista? Koska olen pahimmanlaatuinen jumittaja. Etenkin kasvojen iho on minulla sen verran helposti kenkkuuntuva, että en helpolla lähde kokeilemaan uusia tuotteita. Parhaissa löydöissä jumitan vuosikausia, purnukka toisensa perään. Ja sitten eräänä päivänä koittaa se kaamea hetki, kun sitä tuttua pakkausta ei enää löydykään kaupan hyllyltä.

Yksi luottotuotteistani on ollut Lumenen Arctic Aqua -sarjan kosteuttava tehohoito. Ihoni on siitä hankala, että se on erittäin sekalainen sekaiho. Otsa ja posket kaipaavat tujua kosteutusta, mutta en voi käyttää kovin rasvaisia voiteita, koska sitten iho menee muista osista tukkoon ja kasvattaa sekä pientä "röhelmäfinniä", mustapäitä ja välillä kunnollisia isompia paukamia. Tuo Lumenen tehohoito toi tarpeellista kosteutta naamani kuiville osille - ilman sitä meikkivoide ei levity hyvin ja otsani on kuivuudesta ryppyinen.

Viime viikolla oli taas purkki tyhjenemässä. Ajattelin käydä äkkiä Anttilasta nappaamassa uuden matkaan bussia odotellessani. Mutta kauhea aavistus hiipi mieleen, kun sitä tuttua ei purkkirivistöstä löytynyt. Kysyin myyjältä, ja sain vastauksen: "se on poistunut valikoimasta".

OU NOU! Mitä mää nyt teen?!

Poistuin kaupasta tyhjin käsin ja järkyttyneenä mutta ehdin sentään siihen odottamaani bussiin. No, ei auttanut muu kuin keksiä jotain uutta tilalle. Googlailin bussimatkalla jotakin samantapaista tuotetta, ja löysin, että Vichyllä on seerumi, jossa myös on lähdevettä ja hyaluronihappoa. Harmillista kyllä se maksaa tuplasti sen mitä Lumene-suosikkini. Koska harmistuksen unohtaa parhaiten vain tekemällä asialle jotakin, kotinurkille päästyäni marssin lähiapteekkiin ja ostin Vichyn Aqualia Thermal -seerumin. Parin päivän kokeilun jälkeen näyttää siltä, että korvike onnistuu tehtävässään eikä naama putoa pois, vaikka vanhaa lempparia ei enää mistään saa. Nähtäväksi jää, kuinka monta purtiloa tulen tätä tyhjentämään.


Ja sitten seuraavana päivänä tietenkin löysinkin vielä Sokoksen verkkokaupasta Arctic Aquan tehohoitoa, mutta ne hamstraamani pari purkkia ovat postilakon takia vielä matkalla - saa nähdä kuinka kauan.

Onko siellä ruudun takana yhtä pahoja kosmetiikkajumittajia? Oletteko joutuneet kohtaamaan traumaattisia valikoimastapoistumisia.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Väripilkku Vagabondilta

Postaus toteutettu yhteistyössä Indiedaysin ja Vagabondin kanssa.

Jatkan toisella yhteistyöpostauksella, koska elämässäni ei nyt marraskuussa ole paljoa kirjoitettavaa. Minulla on nimittäin menossa antoisa väikkärinkirjoituskausi, mikä tarkoittaa sitä, että yritän aktiivisesti unohtaa uutiset ja somen ja maailman murheet pyörittäen läppärillä lähinnä tilasto-ohjelmaa ja Wordiä. Kotoa poistun vain salille ja kauppaan, eli hengailen meikittä joko yöpuvussa tai urheiluvaatteissa. Ei taitaisi tulla kovin kiinnostava päivä kuvina -postaus?

Palataan siis suosiolla sellaiseen päivään, jolloin elämässäni tapahtui jotain. Kuten jo aiemmasta postauksesta kävi ilmi, olin lokakuussa mukana Indiedaysin Bloggers' Inspiration Dayssa. Reseptijutun lisäksi toinen kamppis, johon osallistuin, oli Vagabondin stailaushaaste. Saimme siis ihastella merkin tuotteita ja kuvauttaa itsemme ihan ammattilaisen edessä suosikkitavaramme kanssa.

Täytyy tunnustaa, että itse en ole vielä koskaan omistanut yhtään Vagabondin kenkiä, vaikka paljon hyvää niistä olenkin kuullut. Enkä edes tiennyt, että Vagabond tekee laukkujakin!


Tämän talven kengissä näkyy minun makuuni hieman liikaa paluuta vuosituhannen vaihteeseen noiden paksujen pohjien muodossa. En ole vielä tarpeeksi vanha kestääkseni tyylimuistoja yläasteelta, joten minun silmääni miellyttivät eniten ohutpohjaisemmat mallit, joita niitäkin onneksi kenkien joukossa oli nähtävissä.

Laukuista puolestaan iskin silmäni pirtsakan oranssiin pikkulaukkuun, joka mielestäni mätsäsi talvenharmaaseen asuuni niin kivasti, että olisin mielelläni unohtanut sen olalleni kuvauspaikalta poistuessani ;)


Pitäkäähän peukkuja, että voittaisin jotain kivaa Vagabondin arvonnasta, johon tällä postauksella osallistun. Arpaonneen on muuten tsäänssi teillä lukijoillakin, ainakin niillä, jotka käyttävät Instagramia! Onneaan voi kokeilla tutustumalla Vagabondin kevätmallistoon Instagramissa – löydät uutuudet hashtagin #vagabondindiedays2015 takaa. Valitse omat suosikkisi, ja regrammaa kuva hashtageilla #vagabondindiedays2015, #modernvagabond ja @vagabondshoes. Kaikkien regrammaajien kesken arvotaan kaksi 100 euron lahjakorttia Vagabond Storeen. Osallistua ehtii marraskuun loppuun saakka!

torstai 5. marraskuuta 2015

Helppoa ja nopeaa kasvisruokaa aasialaisittain

Postaus toteutettu yhteistyössä Indiedaysin ja Santa Marian kanssa.

Viime lauantaina olin taas kuulostelemassa uusia trendejä Indiedaysin bloggaajien inspiraatiopäivässä. Pääsin mukaan Santa Marian kamppikseen, ja sain testattavakseni ison kassillisen uusia Aasia-tuoteperheen maustesekoituksia ja -kastikkeita.


Meillähän erilaiset wokit, curryt ja nuudelipöperöt ovat kuuluneet perusruokavalioon jo vuosia. Ensinnäkin puolison kanssa kumpikin rakastamme mausteista ruokaa, toisekseen tämäntyyppiset itämaiset ruoat valmistuvat pääsääntöisesti tosi nopeasti. Kolmantena, ei suinkaan vähäisimpänä syynä niiden suosiolle on se, että niitä tekemällä saa upotettua ruokavalioonsa helposti paljon kasviksia ja saa kuitenkin mahan täyteen lämmintä ruokaa. Ei salaateissa siis mitään vikaa, mutta ainakin talvella ihminen tarvitsee oikeaa ruokaa!

Testailupaketissa minulle uusimpina juttuina tulivat nuo valmiit maustesekoitukset. Itse teen yleensä ruokaa heittämällä maustekaapista vähän mitä sattuu sekaan ja maistelemalla ja korjaamalla, mutta olen kuullut monen ihmisen valittavan, että mielellään tekisi vaikka juuri hyvää thaimaalaista ruokaa, mutta maustaminen on vaikeaa ja siihen tarvitaan niin monenlaista purkkia ja purnukkaa. Uskon siis, että valmiille sekoituksille on tilausta!

Viime viikkoina pinnalla olleiden aiheiden (tiedättehän, makkara-gate ja tuotantoeläinten kohtelu) takia olen päättänyt itsekin vähän terästäytyä tässä kasvisruokapainotteisessa elämäntavassani, joten päätin testata, miten nämä uutuudet taipuvat lihattomiin vaihtoehtoihin. Osa tuotteista, esimerkiksi tuo ensimmäisessä reseptissä mukana oleva Paneng Red Curry -seos, sisältää kalakastikejauhetta, joten vegetaristien ja vegaanien on syytä lukea tuoteselosteet. Jälkimmäinen resepti Bulgogi-mausteineen on vegaaninen.


Thaityyppinen punainen paneng-tofucurry (4 annosta)



Ainekset:
pussi Santa Maria Paneng Red Curry -mausteseosta
tölkki kookosmaitoa
puoli pakettia riisinuudeleita
maustamatonta kiinteää tofua
seesamiöljyä
pari desiä cashewpähkinöitä
kesäkurpitsaa (puolikas isosta)
nuput yhdestä parsakaalista
sipuli
punainen paprika
(tuoretta punaista chiliä)



Pilko kasvikset ja tofu. Paahda ensin cashewpähkinät kuivalla pannulla, siirrä odottamaan. Paista tofu seesamiöljyssä (tai rypsiöljykin käy) rapsakaksi, voit halutessasi maustaa sitä soijakastikkeella. Kunnolla paistaminen on tärkeää - öljyä saa olla reilusti, pannu kuuma ja tofuun pitää tulla kunnon napakka paistopinta. Laita vedenkeittimeen vesi kiehumaan riisinuudeleita varten. Siirrä tofu odottamaan ja paista kasvikset nopeasti, ne saavat jäädä napakoiksi. Lisää kookosmaito ja mausteseos ja anna hautua hetki.


Riisinuudeleita ei tarvitse keittää, vaan ne valmistuvat kaatamalla niiden päälle kiehuvaa vettä vedenkeittimestä ja odottamalla pari minuuttia. Siivilöi pehmenneet nuudelit ja sekoita ne curryn sekaan. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa soijakastiketta, jos tykkäät suolaisemmasta. Annostele lautaselle, ripottele halutessasi päälle koristeeksi ja lisämausteeksi silputtua tuoretta chiliä.


Korealaistyyppinen soijasuikale-bulgogi



Ainekset:
pussi Santa Maria Korean BBQ Bulgogi -mausteseosta
Santa Maria Chili & Garlic Sauce Sriracha -kastiketta
soijasuikaleita (n. 150 g tai 3 dl)
kasvisliemikuutio
sipuli
seesamiöljyä
mungpavun ituja
versosekoitusta
riisiä
hillosipuleita
(tuoretta punaista chiliä)

Aloita keittämällä  soijasuikaleet kasvisliemessä pehmeiksi (n. 10 min). Laita myös riisi pakkauksen ohjeen mukaan kypsymään. Pilko sipuli pieneksi. Sekoita bulgogi-maustesekoitus veden ja öljyn kanssa tahnaksi. Valuta pehmenneet soijasuikaleet ja sekoita bulgogi-marinadi niihin huolellisesti.


Kuumenna pannussa reilu loraus seesamiöljyä ja paista siinä sipuli ja soijasuikaleet. Kuten tofun kanssa, myös soijasuikaleiden kanssa paistaminen on tärkeää, jotta tuloksena ei ole lötköä mössöä. Pannun pitää siis olla kuuma, jotta suikaleisiin tulee kunnon paistopinta.


Kun soijasuikaleet on kunnolla paistettu ja riisi kypsää, levitä lautaselle ensin versosekoitusta, sitten riisiä ja päälle soijasuikale-bulgogia. Ripottele päälle kourallinen ituja tuomaan ruokaan pähkinäistä rapsakkuutta ja muutamia hillosipuleita hapokkuuden ja raikkauden vuoksi. Pirskottele päälle Santa Maria Chili & Garlic Sauce Sriracha -kastiketta maun mukaan, ja mikäli tykkäät vielä tulisemmasta, koristele annos tuoreella punaisella chilillä.

Maistuuko aasialainen ruoka? Osaatko jo tehdä sitä kotona?

Kuvissa näkyvät Santa Marian tuotteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Halloween-kurpitsa

Oltiin syyslomalla viisi päivää Roomassa - matkajuttuja siis tulossa lähiaikoina - mutta ensin ennen lomaa luonnoskansioon jäänyttä juttua.

Viime viikonloppuna nimittäin ostin hetken mielijohteesta kaupasta kurpitsan. Täytyy tunnustaa, että oli muuten ihkaensimmäinen kerta, kun kokkaan itse yhtään mitään tuollaisesta oranssista kurpitsasta. Niin sitä vaan ihminen juuttuu tuttuihin kasviksiin ja kantaa aina kotiin samoja paprikoita ja parsakaaleja. Aiemmin syksyllä tosin jo tutustuin myskikurpitsaan samanlaisella heräteostomentaliteetilla, mutta siitä ei ollut lyhtyjen kaiverrusaineeksi ainakaan minun taidoillani.

Siispä nyt kun keittiön tasolla nökötti ihkaoikea Halloween-kurpitsa, piti siitä tietenkin tehdä kurpitsalyhty.

Ensimmäisenä luonnollisestikin leikataan kurpitsasta "hattu" pois. Kaivetaan kaikki riittävän pehmeä sisältö kurpitsasta pois. Reunoille jää noin sentin paksuinen kuori.

Jäätelöpallolusikka on muuten tähän aika kätevä väline. Joskus listasin sen turhimmaksi omistamakseni esineeksi, koska olen tehnyt sillä jäätelöpalloja ehkä kahdesti kahdentoista vuoden aikana, mutta mikäli tästä lähin kaiverran kurpitsoita edes kerran vuodessa, jäätelöpallolusikka ansaitsee paikkansa laatikossa.


Itse olin laiskamato enkä millään jaksanut alkaa erotella kurpitsan siemeniä, joita oli paljon, muusta sisällöstä, joten tein kurpitsasta taas jotakin sellaista, jossa kyseistä työvaihetta ei tarvita. Nimittäin kurpitsasämpylöitä (ohje täällä, ovat hyviä sekä myskikurpitsasta että tavallisesta). Niitä varten heitin kurpitsan sisälmykset siemenineen kattilaan keittymään soseeksi. Muita hyviä ja helppoja kurpitsareseptejä saa vinkata!



Tyhjälle kurpitsankuorelle piirsin kynällä irvinaaman ja raaputtelin pienellä veitsellä kolot irti.



Sitten lyhty muutti asumaan parvekkeelle, jossa se on selvinnyt peräti viikon muuttumatta vielä kovin ruttuiseksi.

Ovatkos Mahdolliset Lukijani kaivertaneet Halloween-kurpitsoita?

tiistai 13. lokakuuta 2015

Pyöräilyärsytyksiä

Koittipa sitten tämmöinenkin päivä, että joutui varastamaan oman pyöränsä. Siis julkisella paikalla leikkasin vaijerilukon poikki, jotta sain pyörän kotiin. Ei tullut kukaan ihmettelemään, ja nyt ihan oikeasti tajuan, että noista vaijerilukoista ei kovin hyväksi turvaksi ole. Sen verran helposti se lukko minunkin käsittelyssäni oikeilla välineillä napsahti poikki.



Tämä on ollut harvinaisen epäonninen syksy allekirjoittaneelle hyötypyöräilijälle. Ensin syyskuun lopulla pyöräni kohtasi ilkivaltaa pikavuoropysäkillä yhden Turun-reissun aikana. Etupyörä ja kypärä lähtivät varkaan matkaan ja silloinen vaijerilukko oli väännelty käyttökelvottomaksi, joskin tapauksen vandaalilla ei ollut ollut käytössään samanlaisia voimapihtejä kuin meikäläisellä äsken - silloin olisin löytänyt pyörästäni pysäkiltä vielä vähemmän.

No, pyöräkorjaamo onneksi laittoi puuttuvat palaset fillariin äkkiä paikalleen, ja vakuutusyhtiö lupasi korvata osan vahingoista. Vandaalin matkaan lähteneen kypärän tilalle ostin uuden, kivemman, ja rikotun vaijerilukonkin luulin korvaavani paremmalla, niin pitkällä, että sillä saisi helposti molemmat pyörän renkaat runkoon kiinni. Päädyin ostamaan numerokoodillisen lukon sillä ajatuksella, että avainnipusta säästyisi yksi avain - kuljetanhan siinä pyörää varten jo järeän u-lukon avainta.

Ei olisi kannattanut. Nimittäin kyseinen XXL:n lukko taisi olla jokin maanantaikappale. Luulin asentaneeni koodin siihen ohjeen mukaan, mutta onnistuinkin laittamaan eri numerosarjan. No, mitä sen väliä, mitä numeroita siinä olisi, kunhan koodi olisi sopivasti sekalainen ja muistettava. Kerran jätin pyöräni pysäkille kiireessä huomaten vasta takaisin tultuani, että lukko aukesi ihan vetämällä. Sitten harjoittelin kotona, että lukko varmasti menee kiinni ja aukeaa, ja lähdin maanantaiaamuna hierojalle. Tällä kertaa lukko meni kiinni, mutta paluumatkalle lähtiessäni se ei auennut, vaikka muistin koodin. Aikani väänneltyäni luovutin, ajelin bussilla kotiin ja hain rautakaupasta pulttisakset.

Pyörä-ärsytysten opetuksia siis kootusti:

1. Pyörän lukolla on väliä. Kunnolliset u-lukot on oikeastaan ainoita toimivia. Täällä vanha Hesarin pyörälukkotesti. Minulla on tuo Bilteman turvalukko, ja vaijerivirityksiin kyllästyneenä hankin varmaan toisen samantyylisen.

2. Yksi hyvä u-lukko ei riitä, sillä vaikka rungon olisi kahlinnut sillä tolppaan, on ikävä yllätys löytää tolpasta se pelkkä runko, josta kaikki irtoavat osat ovat kadonneet. Vähintäänkin pikakiinnityksellä irtoavat renkaat pitää lukita runkoon kiinni.

3. Ei kannata jättää kallista pyörää yön yli hämärille pikavuoropysäkeille Espoon Lommilaan. Olisi tullut aika paljon halvemmaksi mennä sinne bussilla sinä aamuna, kun kävellen olisi tullut kiire.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Ulkoasun päivitystä

Kuten näytöltä näkyy, syksyinen uudistusvimma iski ja vaihdoin bannerin. Tai sitten kyseessä oli maanantaiaamuinen työnvälttelyvimma, mutta onneksi siihen meni vain muutama minuutti, joten ehdin tänään vielä olla tehokaskin. Tässä muistoksi vanha ulkoasu.


Levensin tekstipalstaa hieman vaakasuuntaisten kuvien asettelun helpottamiseksi. Siinä sitten tietenkin kävi niin, että vanhoissa postauksissa kuvien ja tekstin rivitykset ovat välillä vinksallaan. Korjailen niitä ehkä pikkuhiljaa ainakin uudempien kohdalla.

Löydättekö jotakin muuta uudistuksessa vinksalleen mennyttä? Saako fonteista selvää? Toimiiko mobiiliversio, entä lukeeko  siellä joku täppärillä (siis tabletilla)?

Kirjoittaja ottaa vastaan kehitysehdotuksia mutta toteuttaa niitä vain aika- ja kykyresurssien sallimissa puitteissa.

Edellisen kerran ulkoasua pölytettiin muuten miltei puolitoista vuotta sitten kevätsiivouksen merkeissä.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Kuvausassistentti

Viime postauksen kuvassa vähän vilahtikin sellainen pikkuesine, jonka avulla tällä kertaa ei uutta neuletta tarvinnut kuvailla nolosti peilin kautta. Nimittäin kameran kaukolaukaisin!

Minullahan ennen muinoin Nikoniin oli kaukosäädin, sellainen vitosella Kiinasta tilattu mutta mainiosti toimiva. Kun toissa keväänä totesin, että valokuvauksen hienoudet eivät lopulta jaksa kiinnostaa niin paljoa, että jaksaisin raahata isoa kameraa mukana saati hommata siihen vaihto-objektiiveja, vaihdoin järkkärin Olympus Penin mini-semi-järkkäriin. Kiinalainen kaukosäädin ei tietenkään toiminut kuin sen Nikonin kanssa, joten mikäli uuden kameran kanssa tahdoin itse päästä kuvaan, piti joko kinuta joku kuvaamaan, räpeltää vitkalaukaisimen kanssa tai kuvata peilin kautta. Pitää huomauttaa, että puolisoni ei ole mikään kuvausintoilija enkä itse sellainen kohde, josta kahdella räpsyllä yleensä saisi julkaisukelpoista otosta, joten - kuten viimeisen puolentoista vuoden postauksista näkyy - "hovikuvaajan" rekrytoinnin sijaan olen useimmiten päätynyt peiliselfieihin.


Nyt sain kuitenkin aikaiseksi klikkailla Amazonissa ostoskoriin kaukolaukaisimen, joka toimii uuden kameran kanssa. Tähän ei vastaavaa saanut vitosella Kiinasta, joten jouduin sijoittamaan useamman kympin, mutta ehkä talouteni kesti tällaisen hurjan investoinnin blogiharrastukseen. Seuraavaksi sitten varmaan selfiekeppi Instagramia varten - tai sitten ei...


Kielen ammattilaisen mieltä lämmittää vekottimen nimi: siinähän lukee selvällä suomella oppilas. Mistähän lie tuonkin joku tuotekehittelijä keksinyt?!

Nyt olisi tsäänssi alkaa toisinaan kuvailla jotain asukuviakin tänne. Mutta kiinnostaako ketään?

torstai 17. syyskuuta 2015

Kesäneule on valmis


Kesäneule valmistui jo silloin, kun vielä oli kesä, kuten Instagram-seuraajat ehkä muistavat. (Löydyn siis Instasta loogisesti nimimerkillä @katarimaria.) Uusi neule on ollut käytössä jo monta kertaa, mutta blogia varten kuvia jaksoin ottaa vasta tänään. Omaan käyttöön tulevien kässäprojektien päällä kuvailua muuten helpottaa muuan pieni elektroniikkaostos, jolla alimmassa kuvassa osoittelen kameraa, mutta taidan kirjoittaa siitä lisää jokin toinen päivä. Nyt aiheena on tämä uusin räpellys.


Kesällä ei voi neuloa villalankaa, joten piti keksiä jotakin kevyempää. Joskus vuosia sitten minulla oli ahkerassa käytössä kirpparilta löydetty valkoinen puuvillaneuletakki, joka kuitenkin kulahti ja värjääntyi ja tuli käyttöikänsä päähän. Tämän projektin tavoitteena oli siis löytää sille korvaaja: rento ja monikäyttöinen kesäillan lämmitin, jossa kuitenkin olisi jokin juju, uusi haaste ja kiva yksityiskohta.

Malli on Ravelryn kautta löydetty Dahlia Cardigan ja lankana vanhaa kunnon Novitan Kotiväki Huvilaa. Jouduin hieman säätämään kokoa ja puikkovalintaa, koska lanka oli niin erilainen kuin ohjeessa. Lopulta päädyin säätämään hieman lisää hihojen sekä etukappaleiden kanssa. Ohjeessa on täyspitkät hihat, mutta minä halusin kesäneuleeseen vajaamittaiset hihat. Normaalin kokoni mukaisista hihoista näytti tulevan minun haboilleni liian kapeat, joten mitoitin ne isomman koon mukaan, ja etukappaleet päädyin pidentämään sovitettuani valmiiksi tehtyä neuletta ensimmäisen kerran päälle, sillä ne eivät ohjeen mittaisina toimineet minusta oikein. Selkäpaneelin pitsi oli ihana tehdä, ja mallissa oli monia hauskoja ratkaisuja. Opin muun muassa luomaan silmukoita apulangan avulla siten, että langan poistamalla sai jatkettua neulomista toiseen suuntaan (takana keskellä pitsin ylä- ja alapuolella). Tykkään malleista, jotka tehdään mahdollisimman pitkälle yhtenä kappaleena, koska inhoan palasten yhdistämistä!


Malli toimii päällä muuten hyvin, mutta etukappaleiden asettelussa on välillä säätämistä. (Ja välillä tuskailen, että kaksinkertainen etukappale paksuntaa, mutta yritän olla välittämättä siitä.) Ohjeessa ei ole mitään kiinnitysmekanismeja, vaan kappaleiden päät vain tungetaan toistensa alle. Huvila-langalla tehtynä neule on kuitenkin sen verran painavaa, ettei sellainen ratkaisu oikein toimi, joten olen päätynyt käyttämään kiinnitykseen pikkuruisia hakaneuloja.



Mitäs tykkäätte?