maanantai 15. joulukuuta 2014

Syksyllä neulottuja

Huh, hullun kiireisestä lukukauden viimeisestä viikosta on selvitty hengissä! Tällä viikolla käyn Turussa enää joululounaalla ja ehkä annan töiden puolesta itselleni luvan vähän löysäillä. Joululahjoista moni on vasta suunnitteluasteella tai työn alla, joten tekemisen puutetta ei kuitenkaan tule olemaan.

Joululahjoiksi valmistuneista jutuista asiaa ehkä joskus joulun jälkeen, mutta tänään on viimein hetki aikaa päivittää blogiin syksyn neulesatoa. Yritin ahkerasti tyhjentää lankalaatikkoa kutomalla itselleni asusteita talveksi, ja aika monta kerää sainkin loppuun. Nyt tosin puolentoistavuoden lankojenostolakon jälkeen repsahdin, mutta ehkä se vain kertoo siitä, että kerävarasto tosiaan on pienentynyt niin, ettei sieltä ihan joka tarpeeseen enää lankaa löydy.

Ensimmäisenä valmistui jättipitkä kaulahuivi. Tälle ilmeni tarve, kun menin ostamaan mustan talvitakin kaveriksi sinapinkeltaisen vastaavan eikä mustaan mätsätty värikäs huivisto oikein toiminut. Lankana on muutamia vuosia sitten villapaidaksi kudottu Noki. Villapaita ei käytössä toiminut, joten purin sen, ja lanka onkin enemmän edukseen asusteena. Hapsuihin sain käytettyä taas yhden jämäkerän mummun jäämistölangoista.


Uudenvärinen talvitakki aiheutta myös akuutin tarpeen lämpimälle ei-punaiselle pipolle. Olen ihastellut näitä tänä talvena paljon katukuvassa näkyneitä tupsullisia palmikkopipoja, joten päätin tehdä sellaisen itsellenikin, ihan omasta päästä. Mummulta perittyä lankaa tämäkin, itse asiassa pipo syntyi yhdistämällä kaksi jämäkerää samansävyistä mutta koostumukseltaan hieman erilaista luonnonvalkoista lankaa, joista kumpikaan ei olisi yksinään riittänyt pipoksi: vaihdoin joka toisella kerroksella lankaa! Tupsun tein myös mummulta perityistä aineksista, lankakuljetuksen jälkeen sain vielä kassillisen tekoturkisten jämäpaloja, jotka mummu oli säästänyt kaikista lapsenlapsilleen ompelemista pehmoleluista.

 Ja lopuksi syntyi vielä pipon kanssa väritykseen sopiva kauluri langasta, joka oli pyörinyt murheenkryyninä laatikossa vuosia. Olin joskus noukkinut ruokakauppareissulla Lidlissä koriin paketillisen hassua fleecemäistä moniväristä lankaa vailla sen kummempaa ideaa, mitä siitä syntyisi. Yritin joskus tehdä siitä myssyä ja tossuja mutta ei, purkuun meni. Kunnolliseen kaulahuiviin sitä ei ollut tarpeeksi, mutta kaikkeen muuhun lanka tuntui olevan liian muhkeaa. No, lopulta keksin tehdä kaulurin, joka onkin osoittautunut superlämpimäksi ja erittäin käyttökelpoiseksi.



Ja loppuun vielä pari polaroid-efektillä muka vähän vähemmän noloiksi naamioitua teiniselfietä todisteeksi, että todellakin olen näitä käyttänyt.


Toisen kuvan harmaa pipo myös omatekoinen, ja kolmen ja puolen vuoden takaisen valmistumishetken ennakkoluuloista huolimatta paljon käytetty.