lauantai 22. marraskuuta 2014

Ainoa oikea mummon pipariohje

Koko marraskuun olen himoinnut piparitaikinaa. Siispä piti alkaa leipomahommiin, jotta sai verukkeen syödä sitä taikinaa. Olen muuten ruokien suhteen tosi liberaali, syön ihan mitä vaan ja kokeilen mielelläni kaikkea uutta, mutta piparit ovat poikkeus. Niiden suhteen olen ihan kamala konservatiivi. Koskaan en osta kaupan taikinaa, ja joka ainoa kerta, kun piparitaikinan olen omin kätösin sekoittanut, sen ainekset ovat tulleet tasan tästä samasta reseptistä, jolla sekä äitini että kumpainenkin mummuni leipoi pipareita jokaisena lapsuuteni talvena. Joo, muunlaisetkin piparit voivat olla ihan hyviä, mutta kun ne eivät ole niitä oikeita.

piparit kardemumma
piparit kissamuotti

Tällä reseptillä tulee siis vaaleita, paksuja ja pehmeitä pipareita, joiden erikoisuutena on kardemumma. Mikään salainen sukuresepti tämä ei ole, vaan tarina kertoo mummuista toisen löytäneen tämän jonkin reseptikisan julkaisusta. Ja koska pipareista nyt vaan tulee erittäin hyviä, ohje levisi reseptikirjasta toiseen. Äidin kokoelmasta olen kopioinut sen itselleni. Ohje löytyy netistäkin nimellä Kukkolan piparkakut, mutta minulle se on mummun pipariohje.

Mummon pipariohje
Margariinia oli taikinantekohetkellä jääkaapissa vain puolikkaaseen taikinaan, laiskamatona en jaksanut kauppaan enkä suurpiirteisenä leipojana alkanut puolittaa kananmunia, joten taikinasta tuli tahmaista ja pipareista muodottomia. Meidän uunilla tuo ohjeen mukainen kahdeksasta kymmeneen minuuttia oli näille ihan liikaa, joten ensimmäisestä pellillisestä tuli liian tummia. Toista pellillistä paistoin ehkä kuutisen minuuttia, jolloin sain sopivan vaaleita ja meheviä piparkakkuja. Hyvät vaaleat onkin jo melkein syöty pois, joten saanen vielä joulukuussa tekosyyn tehdä toisen kerran piparitaikinaa!

piparkakut
Loppukaneetiksi vielä siteeraus Absoluuttiselta Nollapisteeltä, laulusta, joka soi päässäni aina taikinakulhoja raaputellessani:

Miksi meillä on niin harvoin vaikeaa?
Miksi meidän pitää syödä taikinaa?
Miksi meidän pitää tottua hauskaan?
Miksi kyselen ruokinta-aikaan?

Ei kommentteja: