maanantai 10. marraskuuta 2014

Kai se joskus menee ohi

Vuoden ankeimmasta päivästä on taas selvitty. Nyt pitää vielä jaksaa selata nopeasti ohi kaikki blogien perheonnea hehkuttavat isänpäiväpostaukset, ja sitten voi taas olla vähemmän surullinen. Kai tästä joskus tulee helpompaa. Vähintäänkin sitten, jos joskus on oma lapsi, päivä saa muutakin sisältöä.

Minun isäni ei ollut juhlan arvoinen. Eikä hän ole kuollut, mutta puhun hänestä imperfektissä.

Vuosia sitten kirjoitin isänpäivärunon.


olisitpa kuollut
en veisi haudalle kynttilää
ehkä vaikenisin
eihän kuolleista saa puhua pahaa

siispä sinun olisi pitänyt kuolla
jo ennen syntymääni
olisin jonkun muun lapsi

ehkä rakastaisin elämää
sanojen sijasta
ehkä opiskelisin lääkäriksi
minulla olisi vaaleat hiukset
ehjä mieli


Hyvät ihmiset, älkää ensi vuonna toivottako hyvää isänpäivää kaikille isille. Toivottakaa sitä vain niille, jotka sen ansaitsevat.

Minä toivotan voimia niille, joilla isää ei enää ole tai joilla sellaista ei koskaan ollutkaan, sekä niille, joilla minun tapaani kävi huono tuuri, kun vanhempia arvottiin. Koko vuodeksi.

1 kommentti:

Katriina Pitkänen kirjoitti...

Kyllä se Katri joskus menee ohi haluan uskoa niin.