sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Etätyöläisen normipäivä

Koska tykkään lukea blogeista päivä kuvina -postauksia, yritin keskiviikkona räpsiä omasta normipäivästänikin hiukan kuvia. Keskenhän se jäi, mutta teenpä nyt koosteen silti. Silläkin uhalla, ettei ketään kiinnosta, koska minun päiväni ei sisältänyt yhtään showroomia, superfoodia, vauvapuklua eikä leikkipuistoa, mistä nämä päiväpostaukset eri tyylilajien blogeissa yleensä näyttävät koostuvan. Ehkä joskus myöhemmin voin sitten itse lukea, että ai niin tuollaista se meininki silloin oli. Ja päivitellä, että olipas löysäilyä, kuten nyt puhisen lukiessani blogiarkiston opiskeluaikojen juttuja.

Keskiviikkona heräsin normaalia myöhemmin, vasta vähän ennen kahdeksaa, koska puoliso oli noussut jo aikaisemmin, enkä etäpäivinä yleensä itselleni laita herätystä. Aamupalaksi keittelin puuroa, koska Turku-päivinä puuron tekoon menee liikaa aikaa mutta etäpäivänä ehtii. Kaurapuuroa naamaan lapatessani selailin täppäriltä päivän Hesaria. Koska etäpäivänä ei tarvitse käyttää aikaa näyttääkseen ihmiseltä tai kuljettautuakseen työpaikalle, käynnistelin tietokonetta jo puoli yhdeksältä.


Olin jo edellispäivän kotimatkalla laatinut etäpäivälle tehtävälistan. Se on toisaalta hyvä, toisaalta paha tapa. Hyvä siksi, että muistan, mitä oikeasti pitää priorisoida (kuten nyt yliopistopedagogiikan ja latinan tehtäviä), jotta kalmanlinjat pitävät, mutta paha tapani on tunkea listoihin epärealistisia määriä hommia näinä etäpäivinä, jolloin kuvittelen, että käytän aivojen lepuutustauot äärimmäisen tehokkaasti hyödykseni tekemällä kaikkea järkevää ja tarpeellista, kuten kotitöitä ja kuntoilua. Listan "löytötavara" muuten tarkoittaa villatakkia, jonka taannoin unohdin baariin (voi minua idioottia!) ja jota pitäisi jaksaa tiedustella vielä toiseen kertaan. Puhelut vieraille tahoille ovat inhokkiasioideni kärkipäässä, joten jotta homma koskaan hoituisi, siihen pitää painostaa itseään muistilapulla. Ei silti hoitunut homma keskiviikkona eikä muinakaan päivinä. Ehkä ensi viikolla, vaikka luulenkin, että villatakin löytyminen on varsin epätodennäköistä. Luultavasti pitää mennä lankakaupoille ja neuloa uusi samanlainen.

Aloitan päivän leppoisasti katsomalla yliopistopedagogiikan luentotallenteen sohvalla. Samalla luen sähköpostit, naputtelen luennon aiheesta annetun kirjoitustehtävän ja ihan vähän kudonkin. Puikoilla kirjoneulelapaset taikaluuppitekniikalla.

Tehtävälistan ensimmäinen homma hoidettu! Puoli yhdeltätoista on tauon paikka. Olen saanut tekstiviestin, että Huutonetistä ostamani talvitakki olisi noudettavissa Matkahuollon pisteestä. Päätän lähteä käymään kuntosalilla (flunssan takia syyskuussa aloitettuun rutiiniin on tullut kahden viikon tauko) ja hakea samalla paketin. Jotta jaksaisi urheilla, pitää syödä vähän välipalaa: omena, jugurttia ja kourallinen cashew-pähkinöitä. Rölli saa nuolla kipon.



Taukoretkeni menee pieleen. Ensinnäkin kuntosalin oven avaava sormenjälkitunnistussysteemi ei päästä minua sisälle. Toisekseen luen saamani paketti-ilmoituksen uudestaan, ja tajuan, että lähimmän noutopisteen sijaan pakettini onkin kuuden kilometrin päässä Kauklahdessa. Kiukkuisena kävelen takaisin kotiin. Koska ulkona paistaa jopa vähän aurinko ja ärtymys pitää jotenkin haihduttaa ennen kuin voin keskittyä töihin, vaihdan salikassin pyöräilykypärään ja lähden pyörällä hakemaan paketin. Poljen kovaa, niin tulee se päivän kuntoilukin siinä samalla. Kiukkukin karisee matkan varrelle. Onneksi ostettu takki sentään on sopiva.

Kotiin päästyäni alan kehitellä päivän lounasta kaapeista löytyneistä aineksista. Pakastimesta löytyy viimeisen käyttöpäivän tarjouksesta jo hyvän aikaa sitten ostettuja lihasuikaleita, jotka kannattaisi varmaan käyttää pois, joten päätän tehdä keittoa. Vihanneksia ja tomaattimurskaa ja reilusti mausteita sekaan, ja pata pariksi tunniksi porisemaan.

Ai niin, tämän piti olla työpäivä. Seuraavana listassani on latinan opiskelu. Latinan kurssi kyllä ei ole töitä nähnytkään, mutta työsuunnitelmassani on varattu tunteja omille jatko-opinnoille, joten yritän olla tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, että opiskelen jotain vähän vähemmän tarpeellistakin. Viimeviikkoisen flunssan takia olin tunnilta poissa, ja tehtäviä on rästissä niin, että opiskeluun menee miltei koko iltapäivä.


Joskus kolmen maissa lihakeitto on valmista, ja syön lounasta. Hesari on selattu läpi, joten lounasseuraa pitää edellispäivänä postiluukusta kolahtanut Tiede-lehti. Jälkkäriksi juon glögiä ja sulatan pakastimesta marjamuffinin.



Sitten oikeiden töiden pariin. Yksi väitöskirjaani tulevista artikkeleista on aivan viimeistä silausta vaille valmis. Asetukset pitää muokata lehden vaatimusten mukaisiksi, ja itse artikkelitekstin lisäksi pyydetään tiivistelmiä sekä suomeksi että englanniksi. Kissat virkistyvät nukuttuaan koko päivän, ja jotta saan keskittyä rauhassa, kehitän niille tekemistä laittamalla herkkupaloja lelurataan kaiveltavaksi.



Lopulta artikkelin olennaiset asiat on pakattu 150 sanaan. Puoliso tulee töistä harvinaisen aikaisin, jo viiden maissa. Vieraskielinen tiivistelmäni vaatii vielä hiontaa, ja M auttaa minua lauserakenteiden kanssa. Puoli seitsemältä artikkeli on kunnossa (joskin heti seuraavana aamuna keksin siitä vielä vaikka kuinka paljon korjattavaa) ja päivä pulkassa. Tehtävälistalta on vielä yliviivaamatta imurointi, kuntosali, piparitaikina ja löytötavara, joten tavoitteet jäivät taas kerran saavuttamatta, vaikkakin oikeasti kiireelliset ja priorisoitavat hommat hoituivat.

Posti on tuonut lapun toisestakin Huutonet-ostoksesta, joten päätän lähteä iltakävelylle hakemaan vielä senkin ja käyn samalla ruokakaupassa. (Normaalipäivänä en kyllä vastaanota nettiostoksia ihan tällaiseen tahtiin.) Illalla keitellään vielä teetä, intoudutaan paistamaan pari joulutorttua ja katsotaan telkkaria. Pakkailen laukkuni valmiiksi seuraavaa työpäivää varten, joka alkaa taas junamatkalla.

PS. Muinoin vuonna 2009 päiväni kulkivat jotenkuten näin tai näin.

Ei kommentteja: