perjantai 31. lokakuuta 2014

Kissapuu

Meidän kissojen kiipeilypuuna oli hieman rupsahtanut kahden rikki menneen puun palasista koottu viritelmä. Ja yhtenä päivänä sillekin sitten kävi näin:

Puu korjattiin väliaikaisratkaisulla, ja tilaukseen laitettiin uusi. Tällä kertaa ei otettu isointa ja halvinta, vaan luettiin arvosteluja saksankielisiltä kissapalstoilta ja rajattiin valikoima isoille kissoille suunnattuihin yksilöihin.

Tällä viikolla paketti sitten saapui, ja nyt olohuoneen sisustusta dominoi Natural Paradise XL. Puu on huomattavasti jykevämpi kuin epäonninen edeltäjänsä, ja toivon mukaan kestää aika paljon kauemmin. Vanhassa puussa kissojen rakastamaa unipussia ei sopivista isojen kissojen puista valitettavasti löytynyt, ja pienenpientä muutosvastarintaakin on alkukiinnostuksen jälkeen ollut havaittavissa: Rölli otti tänään päiväunet parvekkeelle siirretyssä, hätävarakorjatussa vanhassa rähjässä.

Tässä kuitenkin todisteita, että on siellä uudessa puussakin oleskeltu, ja toivon mukaan ajan myötä siitäkin kehkeytyy lempipaikka. Tai sitten pitää viritellä se vanha pussi jotenkin osaksi tätä uutta laitosta.






perjantai 17. lokakuuta 2014

Valmista ennen pakkasia


Muutamissa aiemmissa postauksissa kuvituksena vilahdellut kirjoneule on nyt valmis. Sain kulutettua perintölankakeosta loppuun monta pikkuruista jämälankakerää. Kirjoneuleen tekeminen oli niin kivaa, että nyt on päällä pahanlaatuinen neuloosi. Jospa sen turvin saisin rykäistyä valmiiksi yhden useamman vuoden kesken olleen projektin, johon uppoaisi taas nätti setti jämälankaa. Sen jälkeen keräkeko mahtuisi yhteen laatikkoon. Sitten voisin ehkä jopa ostaa jotain uuttakin lankaa...


Tähänkin neuleeseen tosin hiippaili yksi pieni ärsyttävyys. Kuten istuvilla neuletakeilla usein on pahana tapana, tässäkin nappilista pursuilee. Lankakerä veteli viimeisiään reunuksen kohdalla, joten en voinut tehdä nappilistasta ihan niin leveää kuin ohjeessa oli. Pitää nyt testailla, venyisikö neule käytössä sen verran, että pursuilu lakkaa haittaamasta, vai pitäisikö nappien väliin pahimpiin kohtiin piilottaa pari nepparia.
Ohje oli DROPS Designin, mutta soveltelin sitä sen mukaan, mitä jämälankoja ja kuinka paljon varastostani löytyi.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pysytään terveinä

Värikkäästä sateenvarjosta ja reippaustsemppauksista huolimatta lokakuu meinaa ottaa voimille. Stressi, flunssaiset kanssamatkustajat ruuhkaisessa työmatkajunassa ja venyvien duunipäivien takia epäsäännöllinen ruokarytmi koettelevat vastustuskykyä. Onnekseni sain kutsun testailemaan Minisunin vitamiinikoneella, minkälaisilla täydennyksillä tästä talvesta parhaiten selviäisi uupumatta räkätaudin tai silkan väsymyksen alle. Tiedän syöväni liian harvoin kalaa ja maitotuotteita, jotta saisin riittävästi d-vitamiinia, ja kasvispainotteinen ruokavalioni unohtuu hetkittäin pelkälle leipää ja salaattia -linjalle, jolloin myös b-vitamiinia kannattaa välillä nappailla purkista. Vastasin siis rehellisesti vitamiinikoneen kysymyksiin, ja sain hakea postista elinvoimaa peräti kolmen purkin verran.


Minisun Pure Appelsiini -monivitamiini sisältää 15 tärkeää vitamiinia ja hivenainetta, mm. b-vitamiinia, foolihappoa, biotiinia ja sinkkiä. Vadelman makuisia d-vitamiininappuloita puolestaan olen tarjoillut puolisollekin, ja d-lisää olenkin tottunut syömään jo menneinäkin talvina. Nämä kummatkin ovat aika perinteisiä, hieman esanssisen makuisia purutabletteja.

Kolmas saamani purnukka, Super Defence (d- ja c-vitamiineja, sinkkiä ja auringonhattu-uutetta) puolestaan yllätti maullaan. Sitruunalakritsin makuiset nappulat maistuvat minusta ihan karamelleilta! Voisin napsia niitä ihan huvikseni, sisälsivät vitamiineja tai ei. Päiväannosta eli maksimissaan kahta tablettia enempää niitä ei kuitenkaan edes karkkihimon vallassa kannata maiskutella - eikä nappailla jokaisesta purkista samana päivänä edes flunssauhan alla! Tulee nimittäin niin kutsuttuja laksatiivisia vaikutuksia, terveisin nimimerkki "Kokeilin".


Tunnustatko sinä, Mahdollinen Lukija, tarvitsevasi vitamiineja purkista?

torstai 2. lokakuuta 2014

Kesälomamatkamuistoja

Ehkä vähän noloa tehdä matkapostausta kuukausitolkulla reissusta palaamisen jälkeen. Englannin-matkan kuvat unohtuivat kansioonsa lojumaan, lomalla ei huvittanut käydä niitä läpi ja loman jälkeen ei ehtinyt. Sitten ajattelin, että on jo liian noloa postailla mihinkään naamakirjaan niin vanhoja kuvia. No, ehkä blogin ei tarvitse päivittyä ihan yhtä reaaliajassa kuin lyhykäisempien tekstien median, joten laitanpa jotakin reissumuistoja nyt edes tänne näkyviin. Näin torstai-illan junassa, kun ei enää millään jaksa tehdä mitään hyödyllisempää.

Kävimme siis heinäkuussa kesälomareissulla Englannissa. Kahdeksan päivän reissulla oli kolme pysähdystä: Lontoo, Bath ja Portsmouth. Minulle kolmas kerta Britanniassa, puolisolle ensimmäinen. Reissu onnistui mainiosti, se oli rentouttava, sivistävä ja ennen kaikkea arjesta irrottava. Antaapa kuvien kertoa pikakelauksella, mitä siellä tuli tehtyä.





Lontoon mahtavissa museoissa ja näyttelyissä olisi voinut kiertää vaikka puoli vuotta. Melkein joka paikkaan ilmainen sisäänpääsy - jolloin raaski käydä äkkiseltään vilkaisemassa pari salia vaikka koko rakennuksen kiertämiseen ei ollut aikaa eikä energiaa - eikä lainkaan sellaisia hulluja jonoja Pariisin tapaan.

Käytiin hienostelemassa iltapäiväteellä ja katsomassa Shakespearea teatterissa. Voihan skonssit, olen ihan unohtanut, että niitäkin piti leipoa kotona! Ehkä viikonloppuna!

Muutaman Lontoon-päivän jälkeen reissu jatkui Bathiin. Sieltä täytyy ihan erikseen kehua positiivisesti yllättänyttä hotelliamme Edgar Town Housea sekä Roman Baths -museon oivallisesti toteutettua näyttelyä.

Vuokrasimme polkupyörät ja poljimme Bathista kanavan rantaa pitkin Bradford-on-Avoniin ja takaisin. Pyöräilyä voisi harrastaa matkoilla enemmänkin, pääsi näkemään kaupungin ulkopuolista maisemaa tosi kätevästi! (Ja samalla vähän kulutettua brittiruuan kaloreita...) Minun pyöräni oli mallia mummis muutamalla hassulla vaihteella, joten matkanteko oli pakostakin leppoisaa.



Reissumme viimeinen kohde oli satamakaupunki Portsmouth, jossa pari päivää hujahti ohitse ehtimättä nähdä edes kaikkea massiiviseksi museoksi muutetusta telakka-alueesta. Laivoja, laivoja ja laivoja!
Siinäpä kesälomamatka pikakelauksella ja takaisin lokakuisen pimeään ja hyiseen maisemaan junan ikkunassa jossakin suunnilleen puolimatkan paremmalla puolella.