torstai 12. kesäkuuta 2014

Joensuu

Perilänsisuomalainen matkusti viime viikolla ensimmäistä kertaa elämässään itäiseen yliopistokaupunkiin Joensuuhun. Työmatka tuntui ihan kesälomalta, koska koko reissun helli mahtava mannermainen helle, ja inspiroivan seminaariohjelman ohella tuli käytyä kiinnostavia keskusteluja kielitieteestä ja elämästä myös terassilla tuopin äärellä, ympäri kaupunkia erinäisiä herkkuja maistellen, ja talviturkinkin ehdin heittää jo mukavasti ainakin pinnasta lämminneeseen järveen.



Omaa esitelmää pitäessä piti tietenkin olla vähän asiallisemmin pukeutunut. Ja vaikka ulkona oli helle, sisällä ilmastoidussa luentosalissa paleli! Nyt viimeinkin, 28-vuotiaana filosofian maisterina ja tohtoriopintojen puolivälin lähestyessä, olen oppinut tuntemaan oloni mukavaksi jakussa. Tuonkin mustan ostin jo useampi vuosi sitten, mutta olen käyttänyt sitä lähinnä juhlissa. Tavalliseen työpäivään se tuntuu edelleen liian viralliselta, mutta konferenssimeiningeissä saanee humanistikin olla astetta skarpimpi. 


Uuden ompelukoneen myötä olen muuten löytänyt huikean määrän käsityöinspiraatiota. Eilen piirsin vanhasta lehdestä kaavat, jos vaikka seuraavan konferenssimatkan ja juhannuksen jälkeen olisi aikaa väsäillä vähän arkisempi ja värikkäämpi jakku tuon mustan vaihtoehdoksi. Nähtäväksi jää, tuliko ahnehdittua liian vaikea nakki. Onnistuneiden symposiumien jälkeen kun ääri-introvertti esiintymisjännittäjä vaan voi tuntea itsensä suorastaan yli-ihmiseksi, joka pystyy mihin vaan...