perjantai 30. toukokuuta 2014

Ompelupaasto ohi!


Ostin sitten itse itsellenikin syntymäpäivälahjan. Vanha ompelukoneeni on ollut hajalla lokakuusta asti, enkä aikeista huolimatta lopultakaan saanut raahatuksi sitä korjaajalle. Suurin syy oli se, että lähin ompelukonekorjaamo sijaitsee jossain hevonkuusessa, jonne painavan rakkineen kuljettaminen julkisilla liikennevälineillä olisi tuhlannut puolikkaan etätyöpäivästä - ja takaisin hakeminen toisen.


Toinen syy taisi löytyä siitä, että olin lopen kyllästynyt yhdeksän vuotta vanhaan, aikoinaan markkinoiden halvimpaan, miten kuten toimivaan ja julmetun kovaääniseen koneeseeni. Salaa olin iloinen, että se viimein hajosi. Ehkä ompeluun löytyisi helpommin aikaa ja energiaa, jos hankkisi uuden ja astetta paremman masiinan. Mutta kun maailma tuhoutuu, kun ei korjauta vanhaa, paha ihminen! Vanhalla koneella oli myös hitunen nostalgia-arvoa. Muistin elävästi, kuinka ostin sen ylioppilaslahjarahoilla ja kannoin tuhottoman painavaa pakettia Anttilasta hikipäin kotiin. Toinen ylioppilaslahjarahojen sijoitus oli kiipeilypuu Ullalle, jonka kotiuttaminen oli vielä pahempi rääkki. Kummankin ostopäivänä kirjoitin päiväkirjaan, että poikaystävä olisi ollut tarpeen. Nettikaupat ja kotiinkuljetus eivät olleet arkeani vielä silloin.

Kärvistelin moraalisen ongelman kanssa siis puoli vuotta, ja sinä aikana kaappiin kertyi useampi pientä viilausta vaativa vaatekappale: vahingossa liian isona ostettu punainen neulemekko, sovittamatta ostettu t-paita, jonka sivusauman kehnon ompeleen huomasin vasta kotona, ja toppi, jonka muotolaskokset sijaitsevat lyhytselkäiselle liian alhaalla. Puolison muuten mainio villapaitakin oli jäänyt isoksi, ja meikä kuittasi sen sanoen "pienentäisin tuon yhdessä illassa, jos ompelukone vaan toimisi". Enkä edes saanut tyyppiä tarjoutumaan viemään konetta huoltoon puolestani! Lisäksi kaapissa odotti mummulta peritty keskeneräinen puolihame ja kasa kesäistä kangasta, josta olin sitä kassista kaivaessani suunnitellut istuintyynyjä parvekkeelle.

Ehkä oli siis jo aika myöntää, että ennen oman auton hankkimista (mitä toivottavasti ei tapahdu lähiaikoina tai koskaan) en olisi konetta huoltoon viemässä, jolloin ainoa tapa jatkaa ompeluharrastusta oli ostaa uusi kone. Ja olihan se sitten hienoa surrutella korjauskasan vaatteet kuntoon uudella, kauniisti pörräävällä tulokkaalla. Lupasin pyhästi huoltaa tätä konetta paremmin. En hukkaa mukana tulleita huoltovälineitä, vaihtojalkoja ja puolia muutoissa kuten edellisille kävi, öljyän ja puhdistan säännöllisesti. Yhdeksän vuotta oli kuitenkin halpiskoneelle jo aika paljon, kun kuitenkin ompelin sillä vaikka mitä. Jospa tämä kestäisi vähintään triplasti sen.

Millaisella koneella te, Mahdolliset Lukijani, ompelette (sikäli jos ompelette)?

4 kommenttia:

Nunt kirjoitti...

Tuo oli minulle vallan uusi merkki :) Itselläni on Pfaffin Select 4.0, mutta se kaipaisi myös huoltoa, ei ole oikein ikinä yläkiristin toiminut.

Eikä sekään masiina ompele itsekseen :P

Katarimaria kirjoitti...

En mäkään ollut ennen törmännyt muihin Sestra-koneisiin. Tää löytyi Verkkokaupasta ja vaikutti "merkkikoneisiin" verrattuna edulliselta, ja kun netistä löytyi kehuja eikä haukkuja, uskalsin hankkia.

Eicca kirjoitti...

Haluaisin osata ommella ja mulla on ihan hyvä ompelukonekin, mutta valitettavasti olen surkea siinä. Tosiasiahan on, että tekemällä sitä oppisi, mutta valitettavasti olen myös laiska.

MUTTA: Nyt muuton yhteydessä löysin 5x1,5 m viininpunaista laadukasta froteeta, jonka olin ostanut edellistä edelliseen asuntoomme muuttaessa tarkoituksenani tehdä kylpytakkeja saunavieraita varten. Keksin tehdä siitä neljä isoa kylpypyyhettä ja neljä käsipyyhettä. Ne eivät ole aivan säännöllisen suorakaiteen muotoisia eivätkä niiden reunukset täytä kaikkia taiteen normeja, mutta ne ovat muhkeat ja isot.

Katarimaria kirjoitti...

Eicca, pääasia että tulee käyttökelpoista - ei minustakaan reunatikkausten tarvi olla viivoittimella vedettyjä!