sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Uusi kamera

Sorruin sitten ostamaan sellaisen Olympus Penin jo ennen kuin sen osallistumani arvonnankaan tulokset ratkesivat. Kimmokkeena oli keskiviikkona starttaava Pariisin-matka. Lähdemme reissuun pelkillä käsimatkatavaroilla, ja liian monella viimeaikaisella reissulla on käynyt niin, että tavarapaljoutta järjestellessä valinta menee turhan helposti jättijärkkärin ja minipokkarin välillä pokkarin suuntaan. Ja sitten matkakuvia katsellessa harmittaa.

Ei tämä nyt mikään impulssiostos ollut: Olin selaillut kamerakauppojen nettisivuja jo varmaan puoli vuotta ja suunnitellut järkkärin vaihtamista kevyempään niin kauan kuin tuollaisia "välimallin" kameroita on ollut markkinoilla. Kävin kameraliikkeessä kysymässä vaihtohintoja, ja sain sieltä kelpo diilin vanhasta järkkäristä, ja pokkarikamerakin löysi uuden kodin, joten loppujen lopuksi välirahaa ei hirvittävän paljoa tarvittu, ja moraalinen kriisi uuden materian hankkimisesta ratkesi.



Uusi kamerani on siis Olympus Pen mini E-PM2. Mukana tulleen kittilinssin lisäksi ostin siihen kiinteän polttovälin objektiivin. Kamera vaikuttaa juuri täydelliseltä kaltaiselleni kuvaajalle. Myönnän, että viisi vuotta sitten suunnitelmani valokuvausharrastuksen suhteen olivat ylimitoitetut. Harvemmin jaksan säätää aukkojen ja valotusaikojen kanssa, vaan tykkään kuvata nopeasti nähdessäni jotain kivaa. Tärkeää olisi kuitenkin saada silläkin tyylillä laadukkaita kuvia, ja tuolla 45mm/f1.8-objektiivilla vaikuttaa saavan sisälläkin tarkkoja kuvia.

 Viime päivinä olen innostunut kuvaamaan tuttuun tapaan esimerkiksi kissoja:


 Parvekkeelta saatiin ensimmäinen sato: vihanneskrassia ja herneenversoja.

Ja orkideakin kukkii viimein onnistuneesti. Viime kerralla, kun se kasvattu kukkavanan, paikka ikkunalla patterin lähellä oli liian kuiva - ainakin kun unohdin suihkutella kasvia - ja kukat tipahtivat nuppuina pois.


Tästä lähtien blogiinkin tulee toivottavasti vähemmän kännykkäkuvia

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Otsatukka vai ei?

Ylihuomenna taas pitäisi osata puhua kampaajaa. Nähtäväksi jää, miten käy tällä kertaa.

Sitä ennen pitää tehdä hankala päätös.

Otsatukka?
 Vai ei?

Itse olen tässä kampaaja-ajan varauksen jälkeen ollut joka toinen päivä otsatukan puolella, joka toinen sitä vastaan. Puoliso äänesti ei otsatukalle. Mitä mieltä sinä olet, Mahdollinen Lukijani?

PS. Huomasitteko: vanha oppii uutta, nimittäin tässä ovat blogihistoriani ensimmäiset Picasa-kollaasit. Nämä ovat kyllä varmasti jo ihan vähintään kolme vuotta sitten menneen talven lumia, nythän kaikki julkaisevat Instagram-kollaaseja. Siihen en toistaiseksi rupea.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Bodom

Perjantaina reippailtiin hyvän kelin innoittamina ja toteutettiin yksi varmaan koko espoolaistumisajan suunnitteilla ollut retki, pyöräiltiin Bodominjärven ympäri.

Koska olen yrittänyt tässä todistella, että kuvaisin kyllä, jos vain ostaisin mukana kulkevan kokoisen hyvän kameran, pakkasin jättiläisjärkkärin reppuun lisäpainoksi. Onhan nämä kuvat nyt aika lailla eri settiä kuin Lumia800:lla otetut...

Lämpimien päivien aikana on kukkaa ja silmua jos jonkimoista putkahdellut pintaan. Yhtäkkiä metsät ovat täynnä sinivuokkoja ja ensimmäiset valkovuokotkin löytyivät toissapäivänä.

DSC_0016

Perjantaina ei vielä ollut ihan paitahihaskeli, joten tyylikkäästi tuulipuvussa mentiin. Vähän kyllä ihmettelin otsikoita pääsiäisen "t-paitakelistä": en minä vilukissa ainakaan tarkene t-paidalla kuudessatoista tai kahdeksassatoistakaan asteessa - paitsi tuulettomalla aurinkoisella lasitetulla parvekkeella, missä oikeasti on noin 25 astetta...

DSC_0014

Onhan tämä Espoo tosi landea. Vaan eipä Turussakaan kovin kauas tarvinnut kävellä päästäkseen pellon laitaan. Sisäinen maajussi kiittää.

DSC_0010

torstai 17. huhtikuuta 2014

Ulkoasun pölytystä

Hyvä Mahdollinen Vakituinen Seuraajani, varmaan huomasit, että ulkoasu on kokenut muutokset. Mihin suuntaan meni? Ainakin sitä teekuppia oli katseltu muutama vuosi, eli sikäli tuuletus lienee paikallaan. Yhtä lakonista Paint-meininkiä tämäkin, en jaksanut alkaa ladata Gimpiä läppärille. Siitäkin, ettei kelvollista kuvanmuokkausohjelmaa ole jo vuoden käytössä olleessa koneessa, huomaa, kuinka vähän on tullut kuvattua viime aikoina.

Jos olisin kunnollinen bloggaaja, olisin ottanut kuvakaappauksen ennen räpeltämisen aloittamista, ja kaikki vanhat ulkoasut löytyisivät jonkin bloggaus-tunnisteen alta. No, enpä ole kunnollinen bloggaaja. Epäeettisesti varastan tähän miniväläyksen vanhasta ulkoasustani Blogilistan esittelystä.



Sivupalkin muutoksia testaillessani päädyin lukemaan ihkaensimmäisen tämän blogin postaukseni. Pitkästä vuosilukujen listasta arkisto-osassa tajusin, että olen kirjoittanut tätä ihan hiton kauan, viisi ja puoli vuotta. Kun vanha palsta lasketaan mukaan, olen ollut bloggari huimat yhdeksän vuotta. Ja mihinkään en ole siinä ajassa kehittynyt. Vaikka olisipa sille ensimmäiselle blogilleni nämä muutama kymmenenkin lukijaa ollut jo kova juttu. Onkohan Mahdollisissa Lukijoissani muita ikiaikaisia, edelleen marginaalissa möllöttäviä blogistanilaisia? Stalkkasiko kukaan täällä jo vuonna 2008, muu kuin Sanna, uskollisin lukijani? ;)

PS. Jos ulkoasussa jokin mättää jollakin selaimella tai lukuvälineellä, kertokaa pliis!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Blogipippaloita

Kuten edellisen postauksen lopussa mainitsin, pääsin leikkimään oikeata blogistia Indiedaysin inspiraatiopäivään ja palkintogaalaan. Oma palstanihan on niin vaatimaton tapaus, että tällä ei kutsuja moisiin plokkailla, mutta ystäväni ja kanssafennisti blogista nimeltä Melkein kuin uusi kuuluu Indiedays-piireihin, joten pääsin seuralaisena paikalle. Ilmaista skumppaa, naposteltavaa ja tuotenäytteitä, mikäs sen parempi tapa nollata aivot ja unohtaa edellisen yön painajaiset, joissa fennistiikan ykköslehteen lähettämästäni artikkelista löytyi maailman noloimpia kirjoitusvirheitä.

Vaatekuvia ei tullut otettua, koska päälle osui jotain mukavaa ja käytännöllistä, mitä nyt sattui kaapista löytymään. Enkä taaskaan jaksanut kantaa kunnon kameraa mukanani, mistä päästäänkin päivän aiheeseen... Inspiraatioiltapäivässä Lumenen pisteellä nimittäin tehtiin pikameikkejä, joiden jälkeen sai osallistua Olympuksen minijärkkärin arvontaan sijoittamalla pärstänsä kameran linssin eteen.

Himoitsin näytillä olevia Olympuksen Pen-kameroita jo ennen tapahtumaa. Jos tällä kertaa ei niin mahtava mäihä käy, että sattuisin sen arvottavana olevan yksilön voittamaan, harkitsen aika kallista synttärilahjaa itselleni. Tosin tavarapaljousahdistus vaatii, että vanhat kaksi kameraa (se megapainava järkkäri ja pikkupokkari) pitäisi kierrättää eteenpäin.




Meikäläisen tukka kaipaa selvästi päivitystä, mutta se ongelma ratkeaa ensi viikolla.

Pikameikistäkin oli sikäli hyötyä, että inspiroiduin ostamaan itselleni poskipunan, ensimmäisen koskaan. Voitteko uskoa, että en ole ikimaailmassa omistanut poskipunaa? Olen aina ajatellut, että naamani on ihan riittävän punainen ilmankin...