sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Perintö

Mummuni kuoli vuodenvaihteessa. Pari viikkoa sitten täti kävi tuomassa mummun jäämistöstä minulle sellaisia tavaroita, joilla ajattelin olevan minulle käyttöä. Sain kaksi kassillista lankoja, neulepuikkoja ja kaavoja.

WP_000401

WP_000398

Mummulta perin tämän käsityöinnostuksen. Mummun kanssa kudoin ensimmäisen tumpun jo ennen kuin aloitin koulun (ja mummu nimenomaan kutoi - ei neulonut - tumppuja, hipuleita ja tikkureita). Mummu ompeli meille joulu- ja synttärilahjoiksi pehmoleluja, joilla kaikilla oli nimi ja luonne. Niiden kaavat löytyivät saamistani muovikasseista huolellisesti nuppineuloilla yhteen kiinnitettyinä, pienimmät kirjekuorissa nimikoituina. Joissakin oli käsin kirjoitettuja ohjeita mukana.

WP_000395

WP_000396

Kassista löytyi myös kesken jäänyt villasukka ja valmiiksi leikattu, ompelua varten kokoon neulattu ruutukankainen hame. Vaikka eläisi tosi pitkän elämän, silti aina jotain jää kesken.

Nuku hyvin, mummu. Minä teen sen hameen valmiiksi ja näistä langoista vaikka kuinka monta villasukkaa.

3 kommenttia:

nine kirjoitti...

Otan osaa! Mummosi on kyllä ollut ihan järjettömän kaunis, huh, mitkä silmät!

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Lämmin osanotto!

Olet saanut ihania muistoja mummultasi.

Krisse kirjoitti...

Perintölangoilla kutomisessa on oma juttunsa. Mummo varmasti toivoisi sinulle iloisia kutomishetkiä <3