torstai 23. tammikuuta 2014

2013 pikakelauksella

Vaikka tuossa eilisessä postauksessa kerroinkin turhautuneeni tähän vuosimuisteloon, julkaistaan tämä nyt kuitenkin, kun kerran tuli kirjoitettua.

Varsinaisten uudenvuodenlupausten sijaan olen viimeiset pari vuotta asettanut itselleni tavoitteita, joihin toivon alkavan vuoden aikana pääseväni, tai toiveita, joiden toteutumista yritän aktiivisesti edistää. Vuoden 2011 päätavoite oli saada tutkinto valmiiksi, vuodelta 2012 toivoin oman alan töitä ja vuoden 2013 alkaessa elättelin haavetta, että voisi asua kotona eikä tympeässä työviikkokopperossa. Vuonna 2014 tahdon edelleen tehdä ahkerasti unelmaduuniani, mutta jospa tänä vuonna pitäisi itsestään hieman parempaa huolta, lomailisi välillä ja järjestäisi enemmän aikaa liikunnalle ja ystäville.

Mitä vuonna 2013 sitten tapahtui?

Tammikuussa vuodelle asettamani asumisjärjestelyjen uudistustavoite otti yllättäen tulta alleen vähän odotettua reippaammin. Nimittäin vuokrasopimustani pikkuyksiössä ei jatkettukaan, kun taas työsopimusta oli vielä puoli vuotta jäljellä. Vuoden mittainen arkipäiväero puolisosta ja kissoista riitti, joten päätin alkaa pendelöijäksi. Pääkaupunkiseudun vuokratasokin oli alkanut jurppia, joten aloimme katsella omistusasuntoja tositarkoituksella. Blogissa oli hiljaista. Kävin haistelemassa konferenssituulia Tampereella. Oli räntäkeliä, joten ostin kumisaappaat.

Helmikuussa stressasin asuntojutuista lisää, tein paljon töitä enkä nähnyt aurinkoa kuin toisinaan työhuoneen ikkunasta heijastuksena vastapäisellä seinällä. Oli kovia pakkasia, ja ikävöin jo valmiiksi silloisen asunnon läheisessä ojassa hytiseviä sorsaparkoja, joita joka viikonloppu kävin katsomassa. Turun vuokrasopimukseni päättyi helmikuun loppuun, eikä sopivaa omaa kotia siedettävien kulkuyhteyksien päästä ollut löytynyt, joten aloimme etsiä väliaikaisratkaisuksi vuokra-asuntoa Espoosta, ja loppukuusta sellainen sopiva löytyi. Opiskelin tilastotiedettä ja blogissa kirjoitin kirjoista.



Maaliskuun ensimmäisen viikon punkkasin Turussa kaverin kämpässä tämän ollessa matkoilla. Toisella viikolla muutimme Espooseen lähelle juna-asemaa, ja työmatkailu kaupunkien välillä sai alkaa. Uuteen asuntoon paistoi kevätaurinko, ja viimeinkin meillä oli astianpesukone! Kävin esiintymisjännityksen hallintakurssia, pidin ensimmäiset esitelmät tutkimusaiheestani ja kirjoitin abstrakteja kesän konferensseja varten. Ostin uuden, ultrakevyen läppärin työmatkatyöskentelyä varten. Huhtikuussa tutustuin uusiin ihmisiin yhdessä seminaarissa ja ideoita omaa tutkimusta varten putkahteli päähän hurjalla tahdilla. Aurinkokin taisi paistaa, vapuksi leivoin munkkeja.


Toukokuussa kävin taas Tampereella konferenssissa ja tällä kertaa pidin itse esitelmänkin. Leikkautin tukkaa lyhyemmäksi. Osallistuin gradun arviointiin - huh, mikä kammottava vastuu se olikaan! Päätin hakea opiskelemaan yliopistopedagogiikkaa.Kesäkuun alkupuolen reissasin Virossa seminaari- ja konferenssimatkalla. Juhannusta vietettiin kotona Espoossa.



Heinäkuussa pidin vähän lomaakin, mutta myös kirjoitin kotona paljon, koska puolisolla ei lomaa ollut käytännössä lainkaan. Yksi pienimuotoinen Tukholman-retki ehdittiin tehdä, ja paikkasin teinivuosiin jääneen aukon käymällä Pori Jazzeilla. Muutaman kuukauden tauon jälkeen käytiin taas asuntonäytöissäkin, ja heinäkuun lopulla yhden hurjan viikon aikana kävin melkein kaikissa lähiseudun pankeissa kyselemässä lainatarjouksia.

Elokuussa meistä sitten tulikin asunto-osakkeen omistajia. Samoihin aikoihin piti palata kivasta kirjoittelupäivärytmistä oikeisiin töihin eli pendelöinti Turkuun jatkui. Syyskuussa muutto osui samaan vauhdikkaaseen ajanjaksoon lukuvuoden kiireisimmän ajan kanssa. Maalattiin uutta kämppää, pakattiin tavaroita, siivottiin vanhaa. Stressi oli liikaa, ja onnistuin kehittämään itselleni vuosikymmenen pahimman flunssan. Loppukuusta juhlittiin vanhan ainejärjestöni pyöreitä vuosia.



Loka- ja marraskuu olivat sitä samaa perusarkea: työtä, opintoja, seminaareja, konferensseja. Lounaita ja satunnaisia kyläilyjä ystävien kanssa. Iltaisin kotiruokaa ja telkkaria. Aloitin yliopistopedagogiikan opinnot, ja opin yllättäen jopa pitämään opettamisesta. Joulukuussa viimeistelin ensimmäisen väitöskirja-artikkelini ja lähetin sen maailmalle. Lukukausi rutistettiin kauhealla stressillä kasaan, jouluksi matkustettiin Ouluun.

Aika työpainotteinen vuosi siis oli, mutta aikaan sain paljon!