torstai 30. tammikuuta 2014

Lomakuvia Kuubasta

Nyt on ollut niin pitkä viikko, että ehkä näin torstai-iltapäivän junassa voi töiden tekemisen sijaan hetken lepuuttaa aivojaan blogin parissa. Sain liian koneella istumisen ja kylmyyden yhdistelmästä tänään niskani pahasti jumiin, joten sekä talvi että arki jurppii tällä hetkellä aika pahasti. Siksi onkin hyvä vähän palailla Havannan-reissun lomakuviin... (Paitsi että kohta varmaan hajoaa pää tähän tökkivään junanettiin.)

IMG_1353
Mitään organisoituja matkapostauksia en jaksa tehdä, kun reissukin nyt oli aika lailla turistihengailua.

IMG_1069 IMG_1184 IMG_1073

Tiivistettynä kymmeneen virkkeeseen:

Olihan se lento ihan hiton pitkä.
Virkisti kyllä päästä talven keskeltä lämpimään, että sikäli kannatti.
Parina päivänä kuitenkin oli kylmää ja myrskyistä.
Söin ihan hitosti katkarapuja, ja myös ropa vieja oli hyvää.
Join melkein joka päivä ainakin yhden mojiton tai daiquirin.
Vallankumousmuseossa oppi kaikenlaista jännää Kuubasta.
Havannan hautausmaata suosittelen myös: oli aika vaikuttava.
Ihmiset olivat pääosin ystävällisiä.
Välillä tyhmät kielitaidottoman turistit joutuivat kuitenkin maksamaan ylihintaa.
Hotellissa ei päässytkään nettiin, ja keskellä viikkoa meinasi tulla sähköpostiahdistus.

IMG_1157 IMG_1292 IMG_1123 IMG_1253 IMG_1115 IMG_1278
IMG_1223 Matkakuume ei tästä reissusta helpottanut vaan päinvastoin paheni. Ja kappas vaan, nyt onkin seuraavalle puolelle vuodelle varattuna lentolippuja niin Unkariin, Ranskaan kuin Norjaankin!

Vähän meinaa ahdistaa, millaista tuhoa ilmastolle teen tällä reissaamisella. Mutta kaipa sitä tulee elämässä aikoja, jolloin ei maailmalle oikein pääse, joten nyt tuntuu tärkeämmältä mennä kun se kerran on mahdollista. Ehkä pitäisi kompensoida huonoa omaatuntoaan jotenkin...

torstai 23. tammikuuta 2014

2013 pikakelauksella

Vaikka tuossa eilisessä postauksessa kerroinkin turhautuneeni tähän vuosimuisteloon, julkaistaan tämä nyt kuitenkin, kun kerran tuli kirjoitettua.

Varsinaisten uudenvuodenlupausten sijaan olen viimeiset pari vuotta asettanut itselleni tavoitteita, joihin toivon alkavan vuoden aikana pääseväni, tai toiveita, joiden toteutumista yritän aktiivisesti edistää. Vuoden 2011 päätavoite oli saada tutkinto valmiiksi, vuodelta 2012 toivoin oman alan töitä ja vuoden 2013 alkaessa elättelin haavetta, että voisi asua kotona eikä tympeässä työviikkokopperossa. Vuonna 2014 tahdon edelleen tehdä ahkerasti unelmaduuniani, mutta jospa tänä vuonna pitäisi itsestään hieman parempaa huolta, lomailisi välillä ja järjestäisi enemmän aikaa liikunnalle ja ystäville.

Mitä vuonna 2013 sitten tapahtui?

Tammikuussa vuodelle asettamani asumisjärjestelyjen uudistustavoite otti yllättäen tulta alleen vähän odotettua reippaammin. Nimittäin vuokrasopimustani pikkuyksiössä ei jatkettukaan, kun taas työsopimusta oli vielä puoli vuotta jäljellä. Vuoden mittainen arkipäiväero puolisosta ja kissoista riitti, joten päätin alkaa pendelöijäksi. Pääkaupunkiseudun vuokratasokin oli alkanut jurppia, joten aloimme katsella omistusasuntoja tositarkoituksella. Blogissa oli hiljaista. Kävin haistelemassa konferenssituulia Tampereella. Oli räntäkeliä, joten ostin kumisaappaat.

Helmikuussa stressasin asuntojutuista lisää, tein paljon töitä enkä nähnyt aurinkoa kuin toisinaan työhuoneen ikkunasta heijastuksena vastapäisellä seinällä. Oli kovia pakkasia, ja ikävöin jo valmiiksi silloisen asunnon läheisessä ojassa hytiseviä sorsaparkoja, joita joka viikonloppu kävin katsomassa. Turun vuokrasopimukseni päättyi helmikuun loppuun, eikä sopivaa omaa kotia siedettävien kulkuyhteyksien päästä ollut löytynyt, joten aloimme etsiä väliaikaisratkaisuksi vuokra-asuntoa Espoosta, ja loppukuusta sellainen sopiva löytyi. Opiskelin tilastotiedettä ja blogissa kirjoitin kirjoista.



Maaliskuun ensimmäisen viikon punkkasin Turussa kaverin kämpässä tämän ollessa matkoilla. Toisella viikolla muutimme Espooseen lähelle juna-asemaa, ja työmatkailu kaupunkien välillä sai alkaa. Uuteen asuntoon paistoi kevätaurinko, ja viimeinkin meillä oli astianpesukone! Kävin esiintymisjännityksen hallintakurssia, pidin ensimmäiset esitelmät tutkimusaiheestani ja kirjoitin abstrakteja kesän konferensseja varten. Ostin uuden, ultrakevyen läppärin työmatkatyöskentelyä varten. Huhtikuussa tutustuin uusiin ihmisiin yhdessä seminaarissa ja ideoita omaa tutkimusta varten putkahteli päähän hurjalla tahdilla. Aurinkokin taisi paistaa, vapuksi leivoin munkkeja.


Toukokuussa kävin taas Tampereella konferenssissa ja tällä kertaa pidin itse esitelmänkin. Leikkautin tukkaa lyhyemmäksi. Osallistuin gradun arviointiin - huh, mikä kammottava vastuu se olikaan! Päätin hakea opiskelemaan yliopistopedagogiikkaa.Kesäkuun alkupuolen reissasin Virossa seminaari- ja konferenssimatkalla. Juhannusta vietettiin kotona Espoossa.



Heinäkuussa pidin vähän lomaakin, mutta myös kirjoitin kotona paljon, koska puolisolla ei lomaa ollut käytännössä lainkaan. Yksi pienimuotoinen Tukholman-retki ehdittiin tehdä, ja paikkasin teinivuosiin jääneen aukon käymällä Pori Jazzeilla. Muutaman kuukauden tauon jälkeen käytiin taas asuntonäytöissäkin, ja heinäkuun lopulla yhden hurjan viikon aikana kävin melkein kaikissa lähiseudun pankeissa kyselemässä lainatarjouksia.

Elokuussa meistä sitten tulikin asunto-osakkeen omistajia. Samoihin aikoihin piti palata kivasta kirjoittelupäivärytmistä oikeisiin töihin eli pendelöinti Turkuun jatkui. Syyskuussa muutto osui samaan vauhdikkaaseen ajanjaksoon lukuvuoden kiireisimmän ajan kanssa. Maalattiin uutta kämppää, pakattiin tavaroita, siivottiin vanhaa. Stressi oli liikaa, ja onnistuin kehittämään itselleni vuosikymmenen pahimman flunssan. Loppukuusta juhlittiin vanhan ainejärjestöni pyöreitä vuosia.



Loka- ja marraskuu olivat sitä samaa perusarkea: työtä, opintoja, seminaareja, konferensseja. Lounaita ja satunnaisia kyläilyjä ystävien kanssa. Iltaisin kotiruokaa ja telkkaria. Aloitin yliopistopedagogiikan opinnot, ja opin yllättäen jopa pitämään opettamisesta. Joulukuussa viimeistelin ensimmäisen väitöskirja-artikkelini ja lähetin sen maailmalle. Lukukausi rutistettiin kauhealla stressillä kasaan, jouluksi matkustettiin Ouluun.

Aika työpainotteinen vuosi siis oli, mutta aikaan sain paljon!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, uusi tukka

Kappas, tammikuu on jo vaikka kuinka pitkällä, mutta meikäläisen blogi vaan uinailee joululomalla. Tälläkin hetkellä pitäisi kerrata Suomen murteita yhtä kurssia varten, mutta jospa sitä nyt pikku hetkisen uhraisi blogille, kun muun päivän on ollut ahkera.

Alkukuusta eräänä päivänä yritin kyllä tehdä jonkin sortin vuosikatsausta, mutta turhauduin siihen, koska monesta kuukaudesta en muistanut mitään muuta kuin, että teinpäs töitä. Ja nyt vuoden vaihtumisesta on jo viikkokausia, joten ei kai vuosikatsaus enää ketään kiinnosta. Varsinkaan, kun sen sisältö on, että tein vaan hitosti töitä ja muutin pari kertaa.

Tavoitteeni tälle vuodelle on, että yritän tehdä välillä vähän jotain muutakin kuin töitä. Esimerkiksi matkustella muutenkin kuin työmatkoja, lukea muitakin kuin työhön liittyviä kirjoja, ja jospa jonkinlaisen liikuntarutiininkin saisi luotua edes etäpäiviin ja viikonloppuihin.

Blogiin olisi paljon asiaa kirjoitettavana, mutta istuttuaan kymmenisen tuntia per päivä koneella töiden takia iltaisin tahtoo mieluummin vaikka syödä, käydä suihkussa, katsoa Putousta ja nukkua kuin muokata kuvia julkaisukelpoisiksi. En ole silti blogiani hävittämässä, koska on terveellistä joskus kirjoittaakin jotain muuta kuin työasioita ja Facebook-päivityksiä. Ehkä pitäisi unohtaa kuvat ja pelkästään kirjoittaa, mutta sitten blogini olisi vielä nykyistäkin turhempi.

Ennen joulua kävin leikkauttamassa tukkaa. Olin loman alkajaisiksi aika väsähtänyt, enkä jaksanut puhua kampaajalle riittävästi. Tukasta tuli siis aika lailla lyhyempi, kuin olin suunnitellut. Parin päivän harmittelun jälkeen aloin kuitenkin pitää siitä, ja nyt suunnittelen, että sitten kun taas jaksaa kampaamotuoliin istua, voisi toivoa jopa vielä lyhyempää. Siihen mennessä tämä ehtinee kasvaa ponnarille yltäväksi reuhkaksi.


Kuva on Havannan reissulla otettu, kävimme siis pikkuveljen synttärien kunniaksi Kuubassa. Siitäkin olisi kai juttua kirjoitettavaksi, jos aikaa vain olisi enemmän.