torstai 31. lokakuuta 2013

Sokeriähky

Viime viikon lauantaina sain vieraakseni kaksi jo muinaisista yläasteajoista saakka menossa mukana roikkunutta ystävää. Kolmikollamme on kummallinen tapa juhlistaa tapaamisia mässäilyllä ja jonkinasteisella taantumisella teini-ikään (ks. eräs toinen viikonloppu), joten päätin viedä kaverit testaamaan erästä pääkaupunkiseudun nähtävyyttä, jonka kokeilua olin itsekin suunnitellut kauan saamatta aikaiseksi. Menimme siis Kakkugallerian kakkubuffettiin!

Buffetin idea on lyhykäisyydessään yksinkertainen: maksa könttäsumma - syö niin paljon kuin jaksat kahvilan vitriinistä löytyviä toinen toistaan ihanampia kakkuja ja leivoksia.

Mitä muuta siitä voi seurata kuin tosi paha olo? No niinpä.

WP_000351
Ensimmäisestä lautasellisesta tohdin jopa ottaa kuvan sen verran rauhassa, ettei se tärähtänyt kovin pahasti. Tältä lautaselta löytyivät myös suosikkini: mustikkapiirakka ja sitruunamarenkikakku. Niitä menen taatusti syömään toistekin. Yhden palan kerrallaan.

Jo matkalla kahvilaan tiedostimme rikkovamme vähintäänkin mässäilysääntöjä:
1) Älä syö kakkua nälkään.
2) Älä syö kakkua vitutukseen.
3) Älä syö kakkua kuukautiskipuihin.

Kapinallisesti silti menimme ja söimme kukin kahdeksan palaa kakkua. No paha olohan siitä tuli jo toisen lautasellisen megakermaöverisuklaatuulihatun kohdalla. Silti istuimme kahvilassa vielä tunnin jauhamassa maailman asioita, söimme kolmannenkin lautasellisen, ajoimme junalla Espooseen, saunoimme ja söimme vielä iltapalaksi kolme pakastepitsaa.

Loistava päivä. Kakkugallerian kakuista suosittelen kaikille vähintäänkin yllä mainittuja mustikkaa ja sitruunamarenkia (seuralaisteni mukaan myös appelsiini-suklaa-systeemi oli loistavaa), buffettia suosittelen vain niille, jotka tiedostavat mihin ryhtyvät ja ovat ehdottoman kakkuöverin tarpeessa.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Maailman pähein sohvapöytä

Nyt on ihan pakko vähän ihkuttaa, vaikka junamatkaa ja työpäivää onkin vielä jäljellä. Pidin taukoa Varbrul-ohjelmiston opiskelusta ja surffailin vähän netissä. Midinetin blogissa sitten klikkasin linkkiä, joka vienee minut vielä vararikkoon. Vähänkö siisti kauppa! Jospa sijoittaisin pianon päälle kuun tai leijuvan maapallon ja makuuhuoneen seinälle pari galaksia!

Ja koska halpis-Ikea-sohvapöytämme odottaa seuraajaa, vaihtaisin mielelläni sen tähän:


Hienojen väkijuomien (sellaiset eivät meillä kumma kyllä koskaan säily tilaa viemässä) sijasta siinä tosin säilytettäisiin varmaan lähinnä kaukosäätimiä, käsirasvaa, kissaharjaa ja lankakeriä, mikä varmaan syö päheyskerrointa hitusen. Ja hintakin taitaa olla ihan pikkiriikkisen liikaa meikäläisen sisustusbudjettiin.

Realistisina himotuksina voisin ihan oikesti harkita galaksijulistetta, koska uudessa kodissamme on vielä monta tyhjää seinää, joille en enää halua ripustella teini-ikäisenä tekemiäni öljyvärikissoja.
Ja koska syysmyrskykausi on taas täällä ja sateenvarjo työmatkani vakiovaruste, ihan järkevä ja piristävä nimipäivälahja itselleni voisi olla vanhaa vähän vankempi ja hienompi sontikka:

Ehkäpä jonakin viikonloppuna ehdin hypistelemään avaruustavaroita ihka oikeaan Alnilam-puotiin Lönnrotinkatu 15:een.

Kelpaisiko Mahdollisille Lukijoilleni maapallo, kuu tai aurinkokello?

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Vuosijuhlissa

Ainejärjestö, jonka tapahtumissa opiskeluaikani pyörin, täytti hurjat 40 vuotta, mitä juhlistettiin viime lauantaina. Pukukoodikin oli suuren merkkipäivän mukainen, joten kaivoin kaapista pitkän karonkkahamoseni ja luotin tuttuun juhlatyyliin. Pientä vaatepaniikkia kuitenkin meinasi olla ilmassa, sillä tuo edellisiin juhlapukukoodillisiin juhliin paniikkishoppailtu alaosa oli osoittautunut istumajuhlissa erittäin epämukavaksi (läpikuultavan päällikankaan alla oleva alushame on liian lyhyt ja hilautuu istuessa ylöspäin) ja olin sen jo kertaalleen heittänyt kirppiskasaan ja tilannut eräästä nimeltämainitsemattomasta nettikaupasta halvan korvaajan, joka ei sitten tuntunut tarpeeksi juhlavalta. Vanhan hamosen sai käyttökelpoiseksi sillä säädöllä, että puin sen alle lyhyemman mustan hameen. Tämä yhdistelmä tosin aiheutti jälkikäteen kuvia katsellessa yhyy-vyötäröni-on-kadonnut-läskikriisin, mutta yritän nyt ylittää sen ja julkaista kuvan silti.

Opiskelukaverini Juuli nappaili ystävällisesti juhlakansasta kuvia, joten tällä kertaa jopa yksi Lumia-laatua parempi kuva:

IMG_3682

Toinen juhlapynttäyskriisin aiheuttaja on tämä lyhyt tukka. En nimittäin osaa tehdä tähän minkään sortin juhlakampauksia. Kesällä kerran yritin väsäillä kiharruspuikolla kiharoita, mutta tuloksena oli kaamea Pelle Hermanni -kampaus, joka aiheutti niistä juhlista myöhästymisen, joten tällä kertaa en uskaltanut sellaiseen ryhtyä. Pitkästä tukasta nyt aina sai jonkinlaisen nutturan väsäiltyä. Nyt pitää mennä vaan samalla lirutukalla arjet pyhät, kun en osaa mitään päähärpäkkeitäkään käyttää muuten kuin nutturan koristeena. Onneksi tällaisia kunnon juhlia on niin harvoin!

WP_000329

Juhlat olivat mukavat ja nostalgiset lauluineen ja tansseineen. Vaan kun viikonlopunkin meni reissun päällä, tällä viikolla olen ollut ihan uupunut. Syksy tuli jotenkin liian vauhdilla tänä vuonna, ainainen palelu ja talviunille tahtominen ovat täällä taas, vaikkei vielä edes ole kovin pimeää. Pitäisi mennä nukkumaan aikaisemmin ja järjestää aikaa liikkumiseen ja ulkoiluun, helpommin sanottu kuin tehty.