keskiviikko 14. elokuuta 2013

Millainen olin?

Törmäsin muutamassa seuraamassani blogissa hauskaan haasteeseen, jossa palataan viiteen satunnaisesti heitettyyn ajankohtaan ja kerrotaan, millainen silloin oli, mitä teki, mitä ajatteli. Tykkään aina lukea muista blogeista tällaisia retrospektiivipostauksia, joten siltä varalta, että omissa Mahdollisissa Lukijoissanikin on joku elämänvaihetirkistelijä, katsotaanpa mitä tähän keksin. Haasteen alkupiste on siis täällä.

Elokuu 1999: yläasteangstin alkeita

Elokuussa 1999 aloitan seitsemännen luokan pikkukaupungin isossa keskustakoulussa. Jännitys ja odotukset ovat korkealla, sillä olen käynyt ala-asteen pikkuruisessa kyläkoulussa, josta viimeiset pari vuotta olen vain odottanut pääseväni pois. Ajattelen, että yläasteella elämä alkaa, saan uusia kavereita ja tapaan kivoja poikia. Mieltäni vaivaa, voiko yläasteella enää käyttää reppua vai pitäisikö saada olkalaukku. Kinuan äidin ostamaan minulle muodikkaat paksupohjaiset kengät, jotka ovat niin kauheat jalassa, että käytän niitä lopulta vain muutamia kertoja. Olen pikkuvanha maalaistyttö, luen aikuisten kirjoja ja kirjoitan ahkerasti päiväkirjaa. Toisaalta haluaisin palavasti olla cool ja suosittu. Ajan isoveljen vanhalla tossumopolla, vaikka minulla ei vielä ole mopokorttia, ja autan sadonkorjuussa kuljettamalla traktorilla viljakuormia. Olen varmaan melko tavallinen varhaisteini siinäkin, että jotenkin tunnen oloni erilaiseksi ja yksinäiseksi. Odotan, että yläasteelta löytyisi joku, joka ymmärtäisi minua.




Huhtikuu 2003: Tampere, ensimmäinen Kaupunkini

Huhtikuussa 2003 ensimmäinen lukiovuoteni on kääntymässä loppuaan kohti. Olen muuttanut syksyllä vanhempien luota pikkukaupungista pois ja lähtenyt opiskelemaan ilmaisutaidon erikoislukioon Tampereelle. Kotiolot ovat olleet varsin myrskyisät viime vuodet, ja olen kuvitellut, että kaikki muuttuu hyväksi, kun vain pääsen muuttamaan pois. Ensimmäinen vuosi uudessa kaupungissa on kuitenkin ollut kovin raskas. Olen kyllä tutustunut ihmisiin ja tykkään koulusta, mutta oikeiden ystävien saaminen on vaikeaa. Esitän reipasta ja jännittävää ilmaisutaitolukiolaista, ja rooliin kuuluu myös pukeutua omituisesti.


Asun kahdeksankymppisen sukulaistädin luona, joka siivoaa omin luvin huonettani viikonloppuisin ja laittaa maksalaatikkoa unohtaen, että se on ainoa ruoka, jota inhoan. Perjantaisin matkustan yhä vanhaan kotikuntaani, koska en tiedä, mitä muutakaan tekisin. Vanhemmat ovat eronneet edellisenä kesänä, ja tunnen olevani totaalisen koditon. Iltaisin käyn ahkerasti lenkillä - oikeasti lenkkeilyn sijaan kovin usein istun Kaupin metsässä kivellä itkemässä. Pientä valoa tilanteeseen on kuitenkin luvassa, sillä erään kaverin kämppis on muuttamassa pois, ja kesän aikana aion siirtää vähäiset tavarani vapautuvaan huoneeseen. Ehkä sitten saan sosiaalisen elämän koulun ulkopuolellakin. Sitä odotellessa pitää vain selvitä hengissä kesä kotikotona.


Maaliskuu 2009: Turku, toinen Kaupunkini

Maaliskuussa 2009 on menossa neljännen yliopistovuoteni kevät. Olen muuttanut opiskelun myötä Turkuun, tavannut M:n toisen vuoden alkaessa. Maaliskuussa 2009 olemme asuneet yhdessä kaksi vuotta ja olleet kihloissakin puolitoista. Keväällä 2009 M kuitenkin lähtee Helsinkiin suorittamaan siviilipalvelusta ja ensimmäinen jakso kahden kaupungin elämää alkaa. Erossa olo pelottaa aluksi, mutta loppujen lopuksi on terveellistä tiiviin seurustelun jälkeen opetella tekemään taas juuri sitä ruokaa, mitä itse haluaa, ja katsomaan telkkarista juuri sitä ohjelmaa, mitä itse haluaa. Teen ensimmäistä kertaa oman alan töitä pikku hiljaa opintojen ohella eräässä tutkimusprojektissa, vaikka saankin harjoittelusta vain opintopistepalkkaa. Introvertti ihmiskammoaja ottaa suuria edistysaskeleita reissatessaan pitkin syntymämaakuntaa nauhoittamassa vanhojen tuttujen ja tutuntuttujen puhetta. Elämäni on paljon kivempaa kuin vuonna 2003, mutta siihen onkin vaadittu muutama vuosi terapiaa ja melkoisten mörköjen kohtaamista. Turku tuntuu kodilta, ja yliopisto enemmän omalta paikaltani kuin ilmaisutaitolukio. Opiskelijana on hyvin aikaa shoppailla kirppiksillä, väsäillä kierrätysmatskutuunauksia ja kirjoittaa blogia. Maaliskuun 2009 postauksiin pääsee sivupalkista, tosin ne näyttävät nyt jo vähän noloilta. Vaikka eipä tämän blogin taso ole neljässä vuodessa paljon tainnut kohota...



Syyskuu 2009: gradu!

Tarkka haasteessa annettu päivä on 18.9., mutta en löydä merkintöjä, mitä olisin juuri sinä päivänä tehnyt. Edelliseltä päivältä sen sijaan löytyy päivä kuvina -postaus!

Syyskuussa 2009 aloitan ensimmäisen graduseminaarini, jossa kunnianhimoisesti ilmoitan tutkimusaiheekseni mansin kielen, johon olen kesätyössäni sanakirjaprojektin apulaisena tutustunut. Valmistun humanististen tieteiden kandidaatiksi, matkustan opiskelijaporukassa Lappiin. Uskon vielä valmistuvani seuraavana kesänä, pääaineena fennougristiikka, vaikka ainakin blogipäivitysten perusteella olen kiireisen kesän jäljiltä syyskuussa aika laiska opiskelija. Palkaton harjoitteluni murreprojektissakin on vielä kesken, vaikka olenkin kesällä palkkatyön ohella kerännyt aineistoa ajelemalla pitkin lounaista Suomea punaisella Kawasakillani.



Heinäkuu 2010: suvantokesä

Heinäkuulle 2010 oli annettu haastepäivämääräksi 17.7. Siltä päivältä ei merkintöjä löydy, eikä kauheasti mieleen tule muistojakaan heinäkuulta 2010. Muistan vain, että koko kesä 2010 oli jotenkin raskas. Kesätöitä ei löytynyt, ja graduaihe oli keväällä kosahtanut käsiin. Tekemistä ei siis oikein ollut, ja kehitin itselleni tekemättömyydestä niin pahan stressiahdistuksen, että palasin syksyllä muutamaksi kerraksi psykologin juttusille. Kivaa kesässä oli, että se oli ikimuistoinen hääkesä. Toukokuussa juhlittiin omia häitä, kesäkuussa sukulaisten ja sekä heinä- että elokuussa ystävien. Suunniteltiin moottoripyörän vaihtamista uudempaan, mutta persjalkaiselle sopivaa ei löytynyt, joten sekin suunnitelma kariutui. Heinäkuu oli muistaakseni kuuma, ja jonkinlaisesta kehoahdistuksesta kertoo se, ettei blogiin päätynyt siinä kuussa juurikaan kuvia, joissa itse olisin näkynyt. Olin leikkauttanut keväällä hiukset lyhyehköksi polkkatukaksi, joka heinäkuussa taisi olla jo pahasti ylikasvanut.

Vähän synkeitä aikoja sattui tällä arvalla näimmä haasteeseen valikoitumaan. Mitä Mahdolliset Lukijani ovat vastaavina aikoina tehneet? Haastan blogilliset lukijat tekemään oman postauksen ja muutkin vähintään muistelemaan kommenttiboksissa!

4 kommenttia:

Mervi de Heer kirjoitti...

Tämä oli hieno kirjoitus! Niin ne vuodet vaan vierivät. Pitääpä muistella.. Itse harrastan bloggailun sijaan satunnaista paperipäiväkirjaan kirjoittelua.

Elokuu 1999
Olen kuudennella luokalla ala-asteella. Kovaa Spaissarifanitusta ja koko kaveriporukalla on samanlaiset vaatteet. Koulun vanhimpina vähät välitämme pienten touhuista. Tunnen koulun jokaisen nurkan erittäin hyvin.Iltapäivisin näen kavereita ja pelaan tietokoneella roolipeleja tai roolipelaan chatissa. Mitähän muinaisille nettikavereille kuuluu?

Kevät 2003
Olen ysillä ja meillä on tiivis kaveriporukka. Kaikilla on kannettevat cd-soittimet, joilla kuunnellaan musiikkia tunneilla ja tauoilla. Vaikka kuuntelen ja kuuntelin metallimusiikkia, halusin kovasti pukeutua goottityyliin. En oikein onnistunut. Lempinimeni oli "hippi". Tupeerasin hiukset valtavaksi palloksi ja roiskin hillittömiä määriä hiuslakkaa. Iltapäivät ja viikonloput kuluivat kaupngilla norkoillessa.Biletäkin oli. Join valtavasti kahvia.Harastin ju-jutsua pari kertaa viikossa. Ryhmässä oli lisäkseni vain isoja ukkoja, joten oppiminen oli vaikeaa, mutta hauskaa. En tehnyt juuri mitään koulun eteen, mutta sain hyviö numeroita. Kielet olivat lempiaineeni,Tämä vaihe oli viimeinen elämässä, jolloin kaverit muodostivat yhtenäisiä isoja porukoita. Sittemmin porukat hajosivat ja kaikki suuntasivat kuka minnekin. Vuosi 2003 oli kaikin puolin tärkeä. Näin ja koin paljon yksin ja kavereiden kanssa.

Kevät 2009
Perinteinen kevätahdistus vaivasi, mutta muistan, että sugrilaisten kanssa oli tosi kivaa. Kärvistelin liian vaikeilla unkarin kursseilla. Kuvittelin pitäväni kirjallisuuden opiskelusta. Kävin keikoilla Helsingissä. En muista tästä keväästä paljoa. Olin vetämätön ja aina tuntui siltä, etten saanut riittävästi aikaan missään asiassa.Kesällä kävin tapahtumissa ja suoritin valtavat kesätenttipaketit. Petyin kovasti, sillä en saanut stipendiä Unkarin kesäkurssille. Kevään vaivannäkö tuntui menneen hukkaan. Syksy on parasta aikaa. Odotan aina innolla pimeneviä iltoja.

Kesä 2010
Pääsin Unkariin! Kesäkurssi oli upea. Opin valtavasti, tutustuin heti mukaviin ihmisiin, joiden kanssa reissailimme viikonloppuisin. Bileitä. Viiniä. Samalla olin stressaantunut vaihtoon lähtemisestä. Vuosi Hollannissa tuntui pitkältä ajalta. Olin myös yhteydessä sukulaisiini ensimmäistä kertaa vuosiin. Muuttaminen ypöyksin ulkomaille opiskelijakaupunkiin pelotti. Työharjoittelu yliopistolla jännitti. Lähdin matkaan rinkka selässä ilman tietoa huomisesta ja paikkaa, jossa asua. Kaikki järjestyi parhain päin, enkä vaihtaisi hetkeäkään pois.

Tulipa pitkä kommentti! Kommentoin kyllä surkeasti, vaikka luen jokaisen postauksen!

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Täytyykin osallistua haasteeseen.:-)

nine kirjoitti...

Mäkin, kivaa!

Elokuu 1999

Aloitan lukion Ivalossa. Muutos yläasteeseen ei ole matkassa suuri, ovat samassa pihassa, mutta ilmapiiri muuttuu huomattavasti parempaan suuntaan.

Huhtikuu 2003

Olen ylittänyt raskauden puolivälin, työharjoittelu ravintolassa tuntuu jo aika raskaalta, etenkin iltavuorot. Tulevaisuus jännittää.

Maaliskuu 2009

Olin opiskeluista sairaslomalla ja suunnittelin ottavani historian sivuaineeksi syksyllä. Taisi parisuhdekin loppua näillä main.

Syyskuu 2009

Kappas vain, minäkin matkustin opiskelijaporukassa Lappiin :) Olin saanut jo historian sivuaineoikeuden ja opinnot sujuivat uudella innolla.

Heinäkuu 2010

U voitti Soneran kilpailussa liput Ruissiin itselle ja neljälle kaverille, siellä oltiin sitten. Parhaiten jäi mieleen teinivuosien lempibändin Don Huonojen keikka.

Maria kirjoitti...

Huhtikuu 2003 on niitä aikoja, jolloin meidän ystävyys alkoi. :)