tiistai 20. elokuuta 2013

Parvekesuunnitelmia hieman edellä aikaansa...

Kuten aiemmin olen vähän vihjaillut, tuli meistä asunto-osakkeen omistajia. Avainten saantiin menee vielä pari viikkoa ja syyskuu ehtii pitkälle ennen muuttoa, mutta saa kai sitä joskus mennä ajatuksissaan vähän asioiden edelle ja suunnitella jo, mitä ensi keväänä tulee uudelle parvekkeelle! Tämä postaus voi toimia myös muistilistana sitten, kun kevään koittaessa olen jo unohtanut, mitä sieltä taimitarhasta pitikään kantaa kotiin.

Viimeisimpien asuntojen parvekkeille ei ole kovin suurta puutarhaa jaksanut perustaa, koska asunnot ovat olleet tietoisia väliaikaisratkaisuja sitä omaa ja pitkäaikaisempaa odotellessa. Olen siis suosiolla ollut istuttamatta köynnöksiä ja täyttämättä painavia ruukkuja mullalla, vaikka haaveilen kunnolla vehreästä kesäkeitaasta ja näkösuojaakin tarjoavista isoista kasveista. Tänä kesänä parvekkeella onkin kasvanut vain salaattia, yrttejä ja yksi pelargonia.

Miten mahtiparvekkeen saa sitten luotua? Mikä kasvaa nopeasti, mikä pysyy hengissä talvenkin yli, näyttää kivalta, tuottaisi ehkä jopa vielä hyödyllistä satoakin? Vinkkejä otetaan vastaan!

Kuva: Talo&Koti

Sen verran olen netissä ehtinyt surffata, että ostoslistalla ovat jo köynnöstuet ja pakkaspeite monivuotisille kasveille. Uusikin parveke tulee olemaan aurinkoinen ja lasitettu, joten Turun-ajoilta tutut mansikat ja tomaatit tekevät ensi kesänä taatusti paluun. Onko kellään kokemuksia ruusupavusta, köynnöskrassista, kurkusta tai kurpitsasta parvekkeella? Marttojen sivun mukaan parvekkeella voi kasvattaa jopa pihlajan!

Monivuotisenkin köynnöksen haluaisin, köynnösruusun, villiviinin tai jonkin kärhön... Voi miksi seuraavaksi pitää tulla syksy ja talvi!

Kuva: Puutarha.net


keskiviikko 14. elokuuta 2013

Millainen olin?

Törmäsin muutamassa seuraamassani blogissa hauskaan haasteeseen, jossa palataan viiteen satunnaisesti heitettyyn ajankohtaan ja kerrotaan, millainen silloin oli, mitä teki, mitä ajatteli. Tykkään aina lukea muista blogeista tällaisia retrospektiivipostauksia, joten siltä varalta, että omissa Mahdollisissa Lukijoissanikin on joku elämänvaihetirkistelijä, katsotaanpa mitä tähän keksin. Haasteen alkupiste on siis täällä.

Elokuu 1999: yläasteangstin alkeita

Elokuussa 1999 aloitan seitsemännen luokan pikkukaupungin isossa keskustakoulussa. Jännitys ja odotukset ovat korkealla, sillä olen käynyt ala-asteen pikkuruisessa kyläkoulussa, josta viimeiset pari vuotta olen vain odottanut pääseväni pois. Ajattelen, että yläasteella elämä alkaa, saan uusia kavereita ja tapaan kivoja poikia. Mieltäni vaivaa, voiko yläasteella enää käyttää reppua vai pitäisikö saada olkalaukku. Kinuan äidin ostamaan minulle muodikkaat paksupohjaiset kengät, jotka ovat niin kauheat jalassa, että käytän niitä lopulta vain muutamia kertoja. Olen pikkuvanha maalaistyttö, luen aikuisten kirjoja ja kirjoitan ahkerasti päiväkirjaa. Toisaalta haluaisin palavasti olla cool ja suosittu. Ajan isoveljen vanhalla tossumopolla, vaikka minulla ei vielä ole mopokorttia, ja autan sadonkorjuussa kuljettamalla traktorilla viljakuormia. Olen varmaan melko tavallinen varhaisteini siinäkin, että jotenkin tunnen oloni erilaiseksi ja yksinäiseksi. Odotan, että yläasteelta löytyisi joku, joka ymmärtäisi minua.




Huhtikuu 2003: Tampere, ensimmäinen Kaupunkini

Huhtikuussa 2003 ensimmäinen lukiovuoteni on kääntymässä loppuaan kohti. Olen muuttanut syksyllä vanhempien luota pikkukaupungista pois ja lähtenyt opiskelemaan ilmaisutaidon erikoislukioon Tampereelle. Kotiolot ovat olleet varsin myrskyisät viime vuodet, ja olen kuvitellut, että kaikki muuttuu hyväksi, kun vain pääsen muuttamaan pois. Ensimmäinen vuosi uudessa kaupungissa on kuitenkin ollut kovin raskas. Olen kyllä tutustunut ihmisiin ja tykkään koulusta, mutta oikeiden ystävien saaminen on vaikeaa. Esitän reipasta ja jännittävää ilmaisutaitolukiolaista, ja rooliin kuuluu myös pukeutua omituisesti.


Asun kahdeksankymppisen sukulaistädin luona, joka siivoaa omin luvin huonettani viikonloppuisin ja laittaa maksalaatikkoa unohtaen, että se on ainoa ruoka, jota inhoan. Perjantaisin matkustan yhä vanhaan kotikuntaani, koska en tiedä, mitä muutakaan tekisin. Vanhemmat ovat eronneet edellisenä kesänä, ja tunnen olevani totaalisen koditon. Iltaisin käyn ahkerasti lenkillä - oikeasti lenkkeilyn sijaan kovin usein istun Kaupin metsässä kivellä itkemässä. Pientä valoa tilanteeseen on kuitenkin luvassa, sillä erään kaverin kämppis on muuttamassa pois, ja kesän aikana aion siirtää vähäiset tavarani vapautuvaan huoneeseen. Ehkä sitten saan sosiaalisen elämän koulun ulkopuolellakin. Sitä odotellessa pitää vain selvitä hengissä kesä kotikotona.


Maaliskuu 2009: Turku, toinen Kaupunkini

Maaliskuussa 2009 on menossa neljännen yliopistovuoteni kevät. Olen muuttanut opiskelun myötä Turkuun, tavannut M:n toisen vuoden alkaessa. Maaliskuussa 2009 olemme asuneet yhdessä kaksi vuotta ja olleet kihloissakin puolitoista. Keväällä 2009 M kuitenkin lähtee Helsinkiin suorittamaan siviilipalvelusta ja ensimmäinen jakso kahden kaupungin elämää alkaa. Erossa olo pelottaa aluksi, mutta loppujen lopuksi on terveellistä tiiviin seurustelun jälkeen opetella tekemään taas juuri sitä ruokaa, mitä itse haluaa, ja katsomaan telkkarista juuri sitä ohjelmaa, mitä itse haluaa. Teen ensimmäistä kertaa oman alan töitä pikku hiljaa opintojen ohella eräässä tutkimusprojektissa, vaikka saankin harjoittelusta vain opintopistepalkkaa. Introvertti ihmiskammoaja ottaa suuria edistysaskeleita reissatessaan pitkin syntymämaakuntaa nauhoittamassa vanhojen tuttujen ja tutuntuttujen puhetta. Elämäni on paljon kivempaa kuin vuonna 2003, mutta siihen onkin vaadittu muutama vuosi terapiaa ja melkoisten mörköjen kohtaamista. Turku tuntuu kodilta, ja yliopisto enemmän omalta paikaltani kuin ilmaisutaitolukio. Opiskelijana on hyvin aikaa shoppailla kirppiksillä, väsäillä kierrätysmatskutuunauksia ja kirjoittaa blogia. Maaliskuun 2009 postauksiin pääsee sivupalkista, tosin ne näyttävät nyt jo vähän noloilta. Vaikka eipä tämän blogin taso ole neljässä vuodessa paljon tainnut kohota...



Syyskuu 2009: gradu!

Tarkka haasteessa annettu päivä on 18.9., mutta en löydä merkintöjä, mitä olisin juuri sinä päivänä tehnyt. Edelliseltä päivältä sen sijaan löytyy päivä kuvina -postaus!

Syyskuussa 2009 aloitan ensimmäisen graduseminaarini, jossa kunnianhimoisesti ilmoitan tutkimusaiheekseni mansin kielen, johon olen kesätyössäni sanakirjaprojektin apulaisena tutustunut. Valmistun humanististen tieteiden kandidaatiksi, matkustan opiskelijaporukassa Lappiin. Uskon vielä valmistuvani seuraavana kesänä, pääaineena fennougristiikka, vaikka ainakin blogipäivitysten perusteella olen kiireisen kesän jäljiltä syyskuussa aika laiska opiskelija. Palkaton harjoitteluni murreprojektissakin on vielä kesken, vaikka olenkin kesällä palkkatyön ohella kerännyt aineistoa ajelemalla pitkin lounaista Suomea punaisella Kawasakillani.



Heinäkuu 2010: suvantokesä

Heinäkuulle 2010 oli annettu haastepäivämääräksi 17.7. Siltä päivältä ei merkintöjä löydy, eikä kauheasti mieleen tule muistojakaan heinäkuulta 2010. Muistan vain, että koko kesä 2010 oli jotenkin raskas. Kesätöitä ei löytynyt, ja graduaihe oli keväällä kosahtanut käsiin. Tekemistä ei siis oikein ollut, ja kehitin itselleni tekemättömyydestä niin pahan stressiahdistuksen, että palasin syksyllä muutamaksi kerraksi psykologin juttusille. Kivaa kesässä oli, että se oli ikimuistoinen hääkesä. Toukokuussa juhlittiin omia häitä, kesäkuussa sukulaisten ja sekä heinä- että elokuussa ystävien. Suunniteltiin moottoripyörän vaihtamista uudempaan, mutta persjalkaiselle sopivaa ei löytynyt, joten sekin suunnitelma kariutui. Heinäkuu oli muistaakseni kuuma, ja jonkinlaisesta kehoahdistuksesta kertoo se, ettei blogiin päätynyt siinä kuussa juurikaan kuvia, joissa itse olisin näkynyt. Olin leikkauttanut keväällä hiukset lyhyehköksi polkkatukaksi, joka heinäkuussa taisi olla jo pahasti ylikasvanut.

Vähän synkeitä aikoja sattui tällä arvalla näimmä haasteeseen valikoitumaan. Mitä Mahdolliset Lukijani ovat vastaavina aikoina tehneet? Haastan blogilliset lukijat tekemään oman postauksen ja muutkin vähintään muistelemaan kommenttiboksissa!

perjantai 9. elokuuta 2013

Tapetti-intoiluja

Hehkutan asuntojuttuja oikeasti vasta sitten, kun muuttopäivä on lyöty lukkoon, mutta jonkinlainen sisustuskärpänen on tainnut päästä minua puraisemaan sen ajatuksen varjolla, että piakkoin meillä on ihkaoma koti, jonka remppaaminen ja tuunaaminen on sijoitus omaan eikä vuokraisännän kukkaroon. Tunnustan, että eilen töissä unohduin pitämään pari vähän liiankin pitkää taukoa Värisilmän koetapetointisovelluksen parissa...

Nythän on saatavilla vaikka mitä mahtavia kuviotapetteja, mutta oman kotini seinät kokisin sellaisella päällystettynä liian levottomiksi, meillä kun huonekalut, matot ja verhot ovat kaikkea muuta kuin hillityn valkoisia ja elämisen tyyli kodikkaan sotkuinen. Olenkin löytänyt itseni ihailemasta jämäköitä harmaita raitoja, jotka ovat jännästi yhtä aikaa modernin graafisia ja klassisia.

Kuvan lähde.

Kuvan lähde.

Koskaan en ole tapetoinut yhtään mitään, mutta opetusvideoilla uusien kuitutapettien laittaminen saadaan näyttämään ihan tumpeloltakin onnistuvalta hommalta. Kokemuksia?

PS. Haha, sisustuspostausteni määrästä kertoo se, ettei niille ole edes omaa tagia sivupalkissa. Lisätäänpä sinne siis kotoilua-tunniste, jos vaikka innostun raportoimaan tapetti-intoilun mahdollisista seurauksistakin.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Oravainen

WP_000251 

On minulla sentään joskus se kännykkäkamera hollilla. Nimittäin yhtenä päivänä tällainen pikkukaveri natusteli käpyä rotvallin reunalla aivan rauhassa, kun kävelin jalkakäytävää pitkin sen ohi lounaalle. Liekö ollut tyhmä kun ei älynnyt säikähtää, tai ehkä käpy vaan oli niin hyvää. Tänään taas näin ihan yhtä kesyn toisen oravan, jolla oli kaulapanta. Pannoitetaanko oraviakin tutkimustarkoituksiin? Vai oliko se jonkun lemmikkiorava?

Hitusen nihkeä päivä tänään. Ihan sananmukaisestikin, sillä satuin ukkoskuuron aikaan ulos sekä lounastunnilla että lähtiessäni töistä junalle. Aamulla en jaksanut enää alaovelta lähteä hakemaan sateenvarjoa, koska paistoi aurinko. Työtkin etenevät nihkeästi, sillä SPSS kaatuilee (olen viime aikoina pistänyt keväiset tylsän tilastotieteen kurssin opit käytäntöön ja tehnyt hienoja taulukoita) ja yliopiston nettisivut, joita pitäisi päivittää, jumittavat. Tai sitten humanisti vain yrittää liian vaikeita.

tiistai 6. elokuuta 2013

Mökkiviikonloppu ja lomakauden loppu

Eilen maanantaina palasin taas lukukausirutiiniin eli ostin kausilipun ja aloitin reissaamisen työpaikalle Turkuun. Pään pitäisi nyt olla täynnä virtaa, sillä vietimme viikonlopun pienellä mökkilomalla. Isotädilläni on Tampereen Hervannassa hieno mökki, jossa olen viettänyt monta kivaa kesälomaviikonloppua lapsenakin.

Kuvia olisi voinut ottaa enemmänkin, jos olisi muistanut, mutta mökkielämäänhän vähän kuuluukin unohtaa turhat vempaimet kuten älypuhelin reppuun.

WP_000254

WP_000256



Uimalla ja saunomalla virkistyneen mielen lisäksi saimme kotiin viemisinä pakasteeseen pensaallisen punaviinimarjoja, kassillisen raparperia ja muutaman oksan mahtavasti rehottavasta pallohortensiapensaasta.

WP_000257

Tänään jännitetään taas vähän asuntojuttuja, sillä uusi kandidaatti ihkaomaksi kodiksi on taas kiikarissa. Pitäkäähän peukkuja, että voin piakkoin julkistaa täälläkin muuttouutisia! (Uuh, asunnon ostaminen olisi kivaa mutta näin pian edellisen muuton jälkeen itse muuttaminen tuntuu kyllä melkoisen rasittavalta ajatukselta...)